Somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin tie muslimista ateisti
Lähetetty: 06.08.2026 19:26Somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin tie muslimista ateistiksi ja ateistista kristityksi
ateistista kristityksi 6.8.2026 11:05 (päivitetty: 11:01)
Perusta toimitus
Kuvakaappaus PragerU:n YouTube-videolta, jossa Ayaan Hirsi Ali kertoo elämäntarinaansa.
Vuoden 2023 lopussa sekä ateistista että kristillistä maailmaa hätkähdytti jymyuutinen, kun Ayaan Hirsi Ali ilmoitti kääntyneensä kristityksi. Hirsi Ali oli ollut johtava uusateisti, Richard Dawkinsin, Christoffer Hitchensin ja Sam Harrisin kanssa jumalauskoa vastaan taistellut somalialaissyntyinen, Hollannista turvapaikan saanut ja myöhemmin Amerikkaan muuttanut poliitikko ja kirjailija.
Muistan itse, missä kohtaa Ison Omenan ostoskeskusta seisoin kuullessani YouTubesta tuon uutisen. Olin lukenut Ayaan Hirsi Alin omaelämänkerran Pakomatkalla ja kovin vaikuttunut somalialaisnaisen rohkeudesta ja älykkyydestä. Mutta kyllä Hirsi Ali sellainen ateismin esitaistelija oli, etten ensin ollut uskoa hänen kääntymystään todeksi.
Sitä epäili aluksi moni muukin. Vaikkapa Richard Dawkins oletti Hirsi Alin kääntyneen vain niin sanotuksi kulttuurikristityksi. Sellaisia ihmisiähän on nykyään melko runsaastikin, jotka näkevät kristinuskon positiivisen vaikutuksen länsimaiseen kulttuuriin, mutta eivät usko Raamatun ihmeisiin eivätkä kirkon dogmeihin.
Eräässä YouTuben keskusteluohjelmassa (linkki lopussa) Dawkins ja Hirsi Ali selvensivät kantojaan. ”Ayaan, sinä et voi uskoa niihin pappien taruihin!” puuskahti Dawkins suorastaan epätoivoisena. ”Richard, minä olen päättänyt uskoa niihin!” (I have chosen to believe them), vastasi Hirsi Ali rauhallisesti. Ja keskustelun lopuksi Dawkinsin oli pakko myöntää, että hänen entinen ateistikaverinsa on kuin onkin nyt ihan oikea kristitty.
Pako Somaliasta
Ayaan Hirsi Ali kertoo elämästään kirjassaan Pakomatkalla. Hän syntyi 1969 Somalian Mogadishussa. Isä oli poliittinen toisinajattelija ja kommunismin vastustaja, joka vietti muutaman vuoden vankilassa ja pakeni sitten ulkomaille. Perhe seurasi perässä, joten Ayaan varttui aikuiseksi Saudi-Arabiassa ja Keniassa.
Lapsuus ei ollut onnellinen, koska isä jätti perheensä poliittisen toimintansa ja uuden vaimonsa taikia. Ulkomaille heitteille jätetty, avuton, rahaton ja stressaantunut äiti hakkasi ja sätti sydämettömästi lapsiaan, etenkin Ayaania. Kerran tytön Koraanin opettaja sitoi ja pieksi hänet nenäkkyydestä ja heitti lopulta vasten seinää, mistä seurasi kallonmurtuma ja 12 päivän sairaalareissu. Myös ainainen helvetin tulella ja Allahin kirouksilla pelottelu ahdisti tyttöä.
Viisivuotiaana Hirsi Ali joutui kokemaan monen pienen muslimitytön kohtalon: sukuelintensä silpomisen. En ole koskaan aikaisemmin lukenut tai kuullut kenenkään kuvaavan omakohtaisesti tuota brutaalia ja tuskallista toimenpidettä, joka ainakin 70-luvun Somaliassa suoritettiin ilman puudutusta. Tyttöjen ”ympärileikkauksen” tarkoitus on tehdä heistä rituaalisesti puhtaita ja varjella heidän neitsyyttään.
Hirsi Ali pitää ”ympärileikkauksen” osittaisena vaikutuksena sitä, että hänen valoisa pikkusiskonsa muuttui synkäksi ja vetäytyväksi, myöhemmin kapinalliseksi ja aikuisena lopulta itsetuhoiseksi.
Muslimiveljeskunta, järjestetty avioliitto ja pako Hollantiin
Hirsi Ali kävi koulunsa Kenian Nairobissa. Siinä sivussa hän lainasi kirjastosta ja kavereiltaan länsimaisia romaaneita. Niiden kautta hänelle avautui aivan uusi näköala kulttuuriin, joka on täysin erilainen kuin hänen omansa. Noissa romaaneissa naiset olivat vapaita ja saivat päättää itse elämästään.
Kun Hirsi Ali oli teini-ikäinen, hänen kouluunsa ilmestyi Muslimiveljeskunnan asiaa ajava opettajatar. Järjestöllä oli hyvä maine, koska se auttoi köyhiä, veti nuoret pojat pois kaduilta eikä suvainnut laitoksissaan lahjuksia. Opettajattaren vaikutuksesta Ayaan ja hänen koulutoverinsa saivat elämäänsä uuden päämärän: he tahtoivat tulla kunnon muslimeiksi ja elää pikkupiirteitä myöten Allahin tahdon mukaan. Tärkein motivaatio saattoi kuitenkin olla helvetin pelko: jos et toimi näin, palat kuolemasi jälkeen iäisessa tulessa.
Näin Hirsi Alista tuli jo teini-iässä radikaali muslimi. Hän kulki kadulla hijabiin verhoutuneena, rukoili viidesti päivässä, paastosi ja kieltäytyi kaikista maallisista huvituksista. Hän myös hyväksyi Salman Rushdieta vastaan julistetun fatwan, kuolemantuomion.
Pitkän päälle Hirsi Ali kuitenkin pettyi Muslimiveljeskuntaan, koska siellä ei saanut esittää kysymyksiä. Tyttö olisi halunnut tietää, miksei naisilla ole islamissa samoja oikeuksia kuin miehillä, mutta hänet vaiennettiin. Myös koulunkäynnin yhdistäminen ainaisiin rukoushetkiin ja tuhansiin sääntöihin oli vaikeaa. Siispä nuori tyttö alkoi pikkuhiljaa etääntyä tiukasta uskonnollisuudesta.
Lukion jälkeen Hirsi Ali kävi sihteerikoulun. Sitten isä päätti naittaa hänet Kanadassa asuvalle pikkuserkulle. Hirsi Ali oli kauhuissaan ja vastusti ajatusta, mutta hänen mielipidettään ei kysytty. Matkalla Kanadaan Hirsi Ali otti kuitenkin elämänsä ohjat omiin käsiinsä, loikkasi Hollantiin ja anoi sieltä turvapaikkaa. Vuosi oli 1992. Nuori somalinainen sai turvapaikan ja myöhemmin myös kansalaisuuden, oppi kielen nopeasti, pääsi opiskelemaan Leidenin yliopistoon ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 30-vuotiaana.
Hirsi Ali ihastui länsimaisiin vapauksiin: hallinnon läpinäkyvyyteen, kansalaisten tasa-arvoon, yksilön oikeuksiin, naisen asemaan ja opiskelumahdollisuuksiin. Mistä johtuu, ettei ainoa oikea uskonto, islam, ole saanut mitään sellaista aikaan omilla alueillaan, hän mietti.
Taistelu musliminaisten vapauden puolesta
Hollannissa asui jo 90-luvulla 300 000–500 000 islaminuskoista turvapaikanhakijaa ja maahanmuuttajaa. (Nyt heitä on 1,2 miljoonaa eli 6 % väestöstä.) Hirsi Ali huomasi, että juuri muslimit sopeutuivat uuteen ympäristöönsä kaikkein huonoiten. He muodostivat omia ghettojaan, joissa he elivät islamin tiukkojen sääntöjen mukaan. Itse asiassa monet muslimit inhosivat hollantialaisia ja kaikkea länsimaista.
Hirsi Ali huomasi senkin, että musliminaisia sorrettiin Hollannissa lähes samalla tavoin kuin kotimaissaankin. He olivat kirjaimellisesti miehensä nyrkin ja hellan välissä. Heidät suljettiin kodin seinien sisälle, kunniamurhia tapahtui, pikkutyttöjen sukuelimiä silvottiin hollantilaisasuntojen keittiönpöydillä. Lapset kävivät muslimikouluja, joten toinen sukupolvi ei integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan sen enempää kuin ensimmäinenkään. Monikulttuurisuus ei selvästikään toiminut.
Miksi vapaamielinen Hollanti ei välittänyt siitä, että sen yhdellä kansanosalla — musliminaisilla — ei ollut käytännössä mitään oikeuksia eikä vapauksia, ihmetteli Hirsi Ali. Miksi maahanmuuttajilta ei vaadittu sopeutumista länsimaisiin arvoihin, ennen kaikkea uskonnon- ja sananvapauteen sekä sukupuolten tasa-arvoon? Kun hän alkoi keskustella tästä lehdissä ja televisiossa, häntä syytettiin islamofobiasta ja hänen henkeään uhattiin.
Hirsi Ali valittiin jopa Hollannin parlamenttiin 2003–2006. Sielläkin hän puolusti sorrettujen maahanmuuttajanaisten asemaa ja kritisoi sekä islamia että Hollannin maahanmuuttopolitiikkaa.
“Islamofobia”
Hirsi Alin kärkeviä lausuntoja pidettiin laajalti islaminvastaisina. Häntä vastaan kääntyivät paitsi muslimit myös hollantilaisten liberaali siipi, joka oli päättänyt pitää islamia ”rauhan uskontona” ja sivuuttaa toiset äänet. Erityisesti loukkaannuttiin siihen, että Hirsi Ali väitti naisten sorron ja äärimuslimien väkivallan saavan oikeutuksensa suoraan Koraanin ja hadithien teksteistä (hadithit kertovat profeetta Muhammedin elämästä ja opetuksista).
Vähitellen Hirsi Ali luopui täysin islamista ja päätyi tulokseen, ettei jumalaa ole olemassakaan. Viimeinen pisara oli New Yorkin kaksoistornien kaatuminen 2001. Kauhukseen Hirsi Ali löysi islamin pyhistä kirjoituksista juuri ne lauseet, joita Osama bin Laden oli siteerannut: koko maailma on käännytettävä islamiin, ja vääräuskoiset saa tappaa, elleivät he tähän suostu.
Islamista luopuessaan Hirsi Ali koki pääsevänsä irti helvetin ja rangaistuksen pelosta. Hän saattoi elää yhtä vapaasti kuin länsimaiset nuoret, tasa-arvoisena miesten kanssa ja ilman tuhansia sääntöjä, jotka säätelevät muslimien arkipäivää; vaikkapa kummalla jalalla on astuttava vessaan ja kummalla sieltä ulos.
Hirsi Ali teki kuuluisan hollantilaisen elokuvaohjaajan Theo van Goghin kanssa musliminaisten sortoa käsittelevän lyhytelokuvan nimeltä Submission (“Alistuminen”). Parin kuukauden kuluttua siitä, kun filmi oli näytetty Hollannin televisiossa, nuori muslimimies ampui van Goghin keskellä Amsterdamin katua ja leikkasi häneltä vielä kurkun auki. Hän myös kiinnitti pienellä veitsellä ruumiiseen viisisivuisen fatwan, jossa Hirsi Alin uhattiin olevan seuraava uhri. Siitä lähtien henkivartijat ovat seuranneet naista, minne hyvänsä hän meneekin.
Vuonna 2006 Hollannin pakolaisasioista vastaava ministeri peruutti Hirsi Alin kansalaisuuden sillä perusteella, että tämä oli maahan tullessaan valehdellut viranomaisille sukunimensä ja turvapaikan hakemisensa syyn. Asiasta nousi kohu. Lopulta Hirsi Ali sai takaisin Hollannin kansalaisuuden, mutta hän päätti silti muuttaa Amerikkaan saatuaanAmerican Enterprise Institution -nimisestä ajatushautomosta hyvän työtarjouksen. Vuosi oli 2006.
Islamin uudistajana Amerikassa
Koko kirjoitus täältä
ateistista kristityksi 6.8.2026 11:05 (päivitetty: 11:01)
Perusta toimitus
Kuvakaappaus PragerU:n YouTube-videolta, jossa Ayaan Hirsi Ali kertoo elämäntarinaansa.
Vuoden 2023 lopussa sekä ateistista että kristillistä maailmaa hätkähdytti jymyuutinen, kun Ayaan Hirsi Ali ilmoitti kääntyneensä kristityksi. Hirsi Ali oli ollut johtava uusateisti, Richard Dawkinsin, Christoffer Hitchensin ja Sam Harrisin kanssa jumalauskoa vastaan taistellut somalialaissyntyinen, Hollannista turvapaikan saanut ja myöhemmin Amerikkaan muuttanut poliitikko ja kirjailija.
Muistan itse, missä kohtaa Ison Omenan ostoskeskusta seisoin kuullessani YouTubesta tuon uutisen. Olin lukenut Ayaan Hirsi Alin omaelämänkerran Pakomatkalla ja kovin vaikuttunut somalialaisnaisen rohkeudesta ja älykkyydestä. Mutta kyllä Hirsi Ali sellainen ateismin esitaistelija oli, etten ensin ollut uskoa hänen kääntymystään todeksi.
Sitä epäili aluksi moni muukin. Vaikkapa Richard Dawkins oletti Hirsi Alin kääntyneen vain niin sanotuksi kulttuurikristityksi. Sellaisia ihmisiähän on nykyään melko runsaastikin, jotka näkevät kristinuskon positiivisen vaikutuksen länsimaiseen kulttuuriin, mutta eivät usko Raamatun ihmeisiin eivätkä kirkon dogmeihin.
Eräässä YouTuben keskusteluohjelmassa (linkki lopussa) Dawkins ja Hirsi Ali selvensivät kantojaan. ”Ayaan, sinä et voi uskoa niihin pappien taruihin!” puuskahti Dawkins suorastaan epätoivoisena. ”Richard, minä olen päättänyt uskoa niihin!” (I have chosen to believe them), vastasi Hirsi Ali rauhallisesti. Ja keskustelun lopuksi Dawkinsin oli pakko myöntää, että hänen entinen ateistikaverinsa on kuin onkin nyt ihan oikea kristitty.
Pako Somaliasta
Ayaan Hirsi Ali kertoo elämästään kirjassaan Pakomatkalla. Hän syntyi 1969 Somalian Mogadishussa. Isä oli poliittinen toisinajattelija ja kommunismin vastustaja, joka vietti muutaman vuoden vankilassa ja pakeni sitten ulkomaille. Perhe seurasi perässä, joten Ayaan varttui aikuiseksi Saudi-Arabiassa ja Keniassa.
Lapsuus ei ollut onnellinen, koska isä jätti perheensä poliittisen toimintansa ja uuden vaimonsa taikia. Ulkomaille heitteille jätetty, avuton, rahaton ja stressaantunut äiti hakkasi ja sätti sydämettömästi lapsiaan, etenkin Ayaania. Kerran tytön Koraanin opettaja sitoi ja pieksi hänet nenäkkyydestä ja heitti lopulta vasten seinää, mistä seurasi kallonmurtuma ja 12 päivän sairaalareissu. Myös ainainen helvetin tulella ja Allahin kirouksilla pelottelu ahdisti tyttöä.
Viisivuotiaana Hirsi Ali joutui kokemaan monen pienen muslimitytön kohtalon: sukuelintensä silpomisen. En ole koskaan aikaisemmin lukenut tai kuullut kenenkään kuvaavan omakohtaisesti tuota brutaalia ja tuskallista toimenpidettä, joka ainakin 70-luvun Somaliassa suoritettiin ilman puudutusta. Tyttöjen ”ympärileikkauksen” tarkoitus on tehdä heistä rituaalisesti puhtaita ja varjella heidän neitsyyttään.
Hirsi Ali pitää ”ympärileikkauksen” osittaisena vaikutuksena sitä, että hänen valoisa pikkusiskonsa muuttui synkäksi ja vetäytyväksi, myöhemmin kapinalliseksi ja aikuisena lopulta itsetuhoiseksi.
Muslimiveljeskunta, järjestetty avioliitto ja pako Hollantiin
Hirsi Ali kävi koulunsa Kenian Nairobissa. Siinä sivussa hän lainasi kirjastosta ja kavereiltaan länsimaisia romaaneita. Niiden kautta hänelle avautui aivan uusi näköala kulttuuriin, joka on täysin erilainen kuin hänen omansa. Noissa romaaneissa naiset olivat vapaita ja saivat päättää itse elämästään.
Kun Hirsi Ali oli teini-ikäinen, hänen kouluunsa ilmestyi Muslimiveljeskunnan asiaa ajava opettajatar. Järjestöllä oli hyvä maine, koska se auttoi köyhiä, veti nuoret pojat pois kaduilta eikä suvainnut laitoksissaan lahjuksia. Opettajattaren vaikutuksesta Ayaan ja hänen koulutoverinsa saivat elämäänsä uuden päämärän: he tahtoivat tulla kunnon muslimeiksi ja elää pikkupiirteitä myöten Allahin tahdon mukaan. Tärkein motivaatio saattoi kuitenkin olla helvetin pelko: jos et toimi näin, palat kuolemasi jälkeen iäisessa tulessa.
Näin Hirsi Alista tuli jo teini-iässä radikaali muslimi. Hän kulki kadulla hijabiin verhoutuneena, rukoili viidesti päivässä, paastosi ja kieltäytyi kaikista maallisista huvituksista. Hän myös hyväksyi Salman Rushdieta vastaan julistetun fatwan, kuolemantuomion.
Pitkän päälle Hirsi Ali kuitenkin pettyi Muslimiveljeskuntaan, koska siellä ei saanut esittää kysymyksiä. Tyttö olisi halunnut tietää, miksei naisilla ole islamissa samoja oikeuksia kuin miehillä, mutta hänet vaiennettiin. Myös koulunkäynnin yhdistäminen ainaisiin rukoushetkiin ja tuhansiin sääntöihin oli vaikeaa. Siispä nuori tyttö alkoi pikkuhiljaa etääntyä tiukasta uskonnollisuudesta.
Lukion jälkeen Hirsi Ali kävi sihteerikoulun. Sitten isä päätti naittaa hänet Kanadassa asuvalle pikkuserkulle. Hirsi Ali oli kauhuissaan ja vastusti ajatusta, mutta hänen mielipidettään ei kysytty. Matkalla Kanadaan Hirsi Ali otti kuitenkin elämänsä ohjat omiin käsiinsä, loikkasi Hollantiin ja anoi sieltä turvapaikkaa. Vuosi oli 1992. Nuori somalinainen sai turvapaikan ja myöhemmin myös kansalaisuuden, oppi kielen nopeasti, pääsi opiskelemaan Leidenin yliopistoon ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 30-vuotiaana.
Hirsi Ali ihastui länsimaisiin vapauksiin: hallinnon läpinäkyvyyteen, kansalaisten tasa-arvoon, yksilön oikeuksiin, naisen asemaan ja opiskelumahdollisuuksiin. Mistä johtuu, ettei ainoa oikea uskonto, islam, ole saanut mitään sellaista aikaan omilla alueillaan, hän mietti.
Taistelu musliminaisten vapauden puolesta
Hollannissa asui jo 90-luvulla 300 000–500 000 islaminuskoista turvapaikanhakijaa ja maahanmuuttajaa. (Nyt heitä on 1,2 miljoonaa eli 6 % väestöstä.) Hirsi Ali huomasi, että juuri muslimit sopeutuivat uuteen ympäristöönsä kaikkein huonoiten. He muodostivat omia ghettojaan, joissa he elivät islamin tiukkojen sääntöjen mukaan. Itse asiassa monet muslimit inhosivat hollantialaisia ja kaikkea länsimaista.
Hirsi Ali huomasi senkin, että musliminaisia sorrettiin Hollannissa lähes samalla tavoin kuin kotimaissaankin. He olivat kirjaimellisesti miehensä nyrkin ja hellan välissä. Heidät suljettiin kodin seinien sisälle, kunniamurhia tapahtui, pikkutyttöjen sukuelimiä silvottiin hollantilaisasuntojen keittiönpöydillä. Lapset kävivät muslimikouluja, joten toinen sukupolvi ei integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan sen enempää kuin ensimmäinenkään. Monikulttuurisuus ei selvästikään toiminut.
Miksi vapaamielinen Hollanti ei välittänyt siitä, että sen yhdellä kansanosalla — musliminaisilla — ei ollut käytännössä mitään oikeuksia eikä vapauksia, ihmetteli Hirsi Ali. Miksi maahanmuuttajilta ei vaadittu sopeutumista länsimaisiin arvoihin, ennen kaikkea uskonnon- ja sananvapauteen sekä sukupuolten tasa-arvoon? Kun hän alkoi keskustella tästä lehdissä ja televisiossa, häntä syytettiin islamofobiasta ja hänen henkeään uhattiin.
Hirsi Ali valittiin jopa Hollannin parlamenttiin 2003–2006. Sielläkin hän puolusti sorrettujen maahanmuuttajanaisten asemaa ja kritisoi sekä islamia että Hollannin maahanmuuttopolitiikkaa.
“Islamofobia”
Hirsi Alin kärkeviä lausuntoja pidettiin laajalti islaminvastaisina. Häntä vastaan kääntyivät paitsi muslimit myös hollantilaisten liberaali siipi, joka oli päättänyt pitää islamia ”rauhan uskontona” ja sivuuttaa toiset äänet. Erityisesti loukkaannuttiin siihen, että Hirsi Ali väitti naisten sorron ja äärimuslimien väkivallan saavan oikeutuksensa suoraan Koraanin ja hadithien teksteistä (hadithit kertovat profeetta Muhammedin elämästä ja opetuksista).
Vähitellen Hirsi Ali luopui täysin islamista ja päätyi tulokseen, ettei jumalaa ole olemassakaan. Viimeinen pisara oli New Yorkin kaksoistornien kaatuminen 2001. Kauhukseen Hirsi Ali löysi islamin pyhistä kirjoituksista juuri ne lauseet, joita Osama bin Laden oli siteerannut: koko maailma on käännytettävä islamiin, ja vääräuskoiset saa tappaa, elleivät he tähän suostu.
Islamista luopuessaan Hirsi Ali koki pääsevänsä irti helvetin ja rangaistuksen pelosta. Hän saattoi elää yhtä vapaasti kuin länsimaiset nuoret, tasa-arvoisena miesten kanssa ja ilman tuhansia sääntöjä, jotka säätelevät muslimien arkipäivää; vaikkapa kummalla jalalla on astuttava vessaan ja kummalla sieltä ulos.
Hirsi Ali teki kuuluisan hollantilaisen elokuvaohjaajan Theo van Goghin kanssa musliminaisten sortoa käsittelevän lyhytelokuvan nimeltä Submission (“Alistuminen”). Parin kuukauden kuluttua siitä, kun filmi oli näytetty Hollannin televisiossa, nuori muslimimies ampui van Goghin keskellä Amsterdamin katua ja leikkasi häneltä vielä kurkun auki. Hän myös kiinnitti pienellä veitsellä ruumiiseen viisisivuisen fatwan, jossa Hirsi Alin uhattiin olevan seuraava uhri. Siitä lähtien henkivartijat ovat seuranneet naista, minne hyvänsä hän meneekin.
Vuonna 2006 Hollannin pakolaisasioista vastaava ministeri peruutti Hirsi Alin kansalaisuuden sillä perusteella, että tämä oli maahan tullessaan valehdellut viranomaisille sukunimensä ja turvapaikan hakemisensa syyn. Asiasta nousi kohu. Lopulta Hirsi Ali sai takaisin Hollannin kansalaisuuden, mutta hän päätti silti muuttaa Amerikkaan saatuaanAmerican Enterprise Institution -nimisestä ajatushautomosta hyvän työtarjouksen. Vuosi oli 2006.
Islamin uudistajana Amerikassa
Koko kirjoitus täältä