Manuel Rautalahti
Suomen Viikkolehti
Vajaa kuusikymppinen mies lähestyy puiston penkillä istuvaa nuorisojoukkoa. Hänellä on yllään kalamiehen t-paita ja lippalakki. Kymmenen hengen nuorisoporukka katsoo hetken ihmeissään uutta tyyppiä, joka avaa rohkeasti keskustelun.
Nuorten ja Jukka Putkosen välillä syntyy muutamassa minuutissa keskustelu, jossa rippikoulukokemusten kautta aletaan vaihtaa ajatuksia Jeesuksen merkityksestä. Luonteva yhteys on syntynyt. Keskustelujen jälkeen nuoret saavat luettavaa ja moikkaavat uudelle tuttavuudelle hyvillä mielin. Jukka Putkonen on evankelista.
Evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle ja maailmalle. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, niin myös evankelistat. Evankelistan työkalupakkiin kuuluu luontainen kiinnostus ihmisiä kohtaan, ja vaikuttaa siltä, että Putkosen persoonaan on kätketty merkillinen kyky päästä yhteyteen myös uusien ihmisten kanssa hyvin nopeasti.
Aina näin ei tapahdu kokeneellekaan evankelistalle, mutta useimmiten niin käy. Jukka Putkonen sanoo elävänsä elämänsä hienointa vaihetta aviomiehenä, isänä, pappana ja evankelistana. Matka tähän pisteeseen on ollut vaiheikas, ja matkalla evankelistaksi on sattunut ja tapahtunut. Kurkistamme Jukan tarinaan.
Herätyskello
Kahdeksantoistavuotias Jukka Putkonen työnsi avaimen isänsä kerrostaloyksiön oven lukkoon. Samalla, kun ovi aukesi, sisältä alkoi kuulua sähköisen herätyskellon voimakas ääni.
Muutama päivä aiemmin Jukka oli sopinut menevänsä isänsä kanssa kuntosalille. Koska isää ei näkynyt, eikä ollut isän tapaista poiketa sovitusta, Jukka meni omilla avaimillaan isän yksiöön. Kerrostaloasunnossa odotti lohduton näky. Isä löytyi kuolleena.
Myöhemmin selvisi, että isä oli ollut kuolleena kolme päivää ja menehtynyt saamaansa aivoverenvuotoon. Vuosia Jukan kipupisteenä oli ollut vaikea isäsuhde, ja nyt isä oli poissa. Kipu valtasi nuoren miehen sielun.
Jukan isälle ja äidille oli jo vuosia aiemmin tullut ero isän hävitessä taistelun kuningas alkoholia vastaan. Erosta huolimatta yhteys isään oli kuitenkin säilynyt. Jukan korismatseja oli käyty katsomassa, ja isä oli innostanut poikaansa urheilemaan. Pojasta oli tullut mies, ja pituudessakin Jukka oli ehtinyt isänsä kanssa samoihin lukemiin. Nyt isä oli poissa, ja isona haavana olleeseen isän vajaukseen ei ollut enää mahdollista saada kuin muistoja yksittäisistä hienoista hetkistä.
|Yksiön seinät tapetoitiin rokkitähtien kuvilla, ja juhliminen alkoi maistua.
Itä-Helsingissä Itäkeskuksen vieressä lapsuutensa viettäneen nuoren miehen oli aika nousta omille siivilleen — sisäisesti rikkinäisenäkin. Jukka Putkonen muutti asumaan isänsä vanhaan yksiöön. Seinät tapetoitiin rokkitähtien kuvilla, ja juhliminen alkoi maistua.
Sisäinen särkyminen näkyi, ja koulukaan ei ottanut onnistuakseen. Kauppakoulu jäi kesken, myyntityö kutsui. Se homma tuntui toisaalta luontevalta sosiaaliselle nuorelle miehelle.
Koko juttu täältä
