Pia Rendic
Kuvituskuva: Pixabay
Valmistautuminen kuolemaan on vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, ajattelee eläköitynyt pappi Leena Harjunpää, joka on yhdessä näyttelijä Irina Parviaisen ja muun työryhmän kanssa käynnistämässä ”puhutaan kuolemasta” -toimintaa.
Siitä olisi saanut kirjoitettua loistavan farssin. Äitini hautajaiset ortodoksikirkossa vuonna 1999. Tilaisuus tuntui painajaiselta: surun murtama 25-vuotias tytär, täysin vieras hautajaiskaava, arkun kantajat jumissa liikenneruuhkassa, paniikinomainen kiire värvätä uusia kantajia, hautajaisten päälle painavat ristiäiset ja ortodoksikirkkoon kuuluva mies, jonka suurin ongelma oli sytytettävien tuohusten määrä suhteessa paikalla oleviin ei-ortodokseihin!
Näin kuvaa ensikosketustaan kuolemaan Irina Parviainen, jonka mukaan kuolema on yhä edelleen tabu yhteiskunnassamme.
– Kuolema on viety yhteiskunnassamme pois näkösältä, kuten myös syntymä. Ne on työnnetty laitoksiin, ammattilaisten vastuulle. Kuolema on häivytetty, ja sitä korostaa tehoyhteiskuntamme ajatus kuoleman välttelemisestä ja tehokkuudesta; ihmisten pitäisi jaksaa kuin koneet!
Leena Harjunpää on samoilla linjoilla kuoleman tabu luonteesta.
– Ihmissuhdetyössä olen monesti ollut tilanteissa, missä kuulen, kuinka kuolema pelottaa ja kuinka perheissä ei puhuta asioista silloin, kun niistä olisi vielä mahdollista keskustella. Sama toistui myös papin työssä. Omaisten kanssa keskusteluissa korostui se, että kuolemasta puhuminen on vielä vahva tabu. Uskoisin, että se liittyy keskustelutapoihin. Jumiutuminen on tyypillistä, kun puhutaan vaikeista asioista, varsinkin vanhempien ikäpolvien joukossa.
Kuolema on kaikille yhteinen kokemus
Koko kirjoitus täältä
