OLIN TIEDEUSKOVA

[rita4]

Jari Iivanainen

Tässä kirjoituksessa käsitellään tiedeuskoa ja tiedeuskovia. Idea tähän kirjoitukseen syntyi lähiaikoina käydyistä keskusteluista ja luettuani aihetta käsittelevää kirjallisuutta. Aihe on tuttu myös siltä kannalta, että olin itse aiemmin tiedeuskova ja ateisti. Olin varma käsityksissäni ja ajattelin tieteen osoittavan jumalauskon järjettömäksi. Näkemykseni olivat samanlaisia kuin tunnetun jumalankieltäjän Richard Dawkinsin.

Nykypäivänä en kuitenkaan ajattele samalla tavalla, vaan pidän entisiä näkemyksiäni vailla perusteita olevina, jopa järjettöminä. Käännyin jo kauan sitten Jeesuksen Kristuksen puoleen ja uskon, että kristillinen teismi on järkevin maailmankatsomus. Se selittää parhaiten maailmankaikkeuden alun, miksi olemme täällä ja miten saada yhteys Jumalaan. Tiedeuskovat ja ateistit eivät tietenkään jaa tätä näkemystä, mutta heidän kannattaisi pohtia uskomustensa perusteita. Tulevilla riveillä perehdytään tähän aiheeseen.

Miten tiedeusko ilmenee?

- (1 Piet 5:5) …sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

Kun itse olin tiedeuskova ja ateisti, oli tilalleni ominaista tietynlainen itsevarmuus ja kuvitelma omasta viisaudesta. Ajattelin olevani viisas, järkevä ja tieteellisen maailmankuvan omaava henkilö, joka pitäytyy ainoastaan tosiasioihin eikä mihinkään uskonnolliseen haihatteluun.

Tämä onkin tyypillistä tiedeuskovan käytöstä ja ajattelua. Hän ajattelee olevansa älyllisesti itsenäinen, että hän toimii puhtaasti tieteellisten tosiasioiden ja havaintojen pohjalta, ja että hän on kriittisesti ajatteleva henkilö, joka uskaltaa asettaa kyseenalaiseksi yhteiskunnassa vallitsevat naurettavat uskomukset. Lisäksi tällainen henkilö on usein itsevarma ja ylpeä, kuten itsekin olin. Alexis de Tocqueville on kirjoittanut hyvin tällaisten ihmisten asenteesta:

Monet seikat materialistien [ateistien] käsityksissä loukkaavat minua. Heidän oppinsa ovat mielestäni turmiollisia, ja heidän pöyhkeytensä raivostuttaa minua. Jos heidän järjestelmästään voisi olla ihmiselle jotakin hyötyä, niin hyöty olisi lähinnä se, että ihminen saisi vaatimattoman käsityksen itsestään. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että näin olisi. Kun he ovat kylliksi vakuuttaneet, että ihmiset ovat vain eläimiä, he esiintyvät ylpeinä ikään kuin olisivat todistaneet, että ihmiset ovatkin jumalia. (1)

Koko kirjoitus täältä