PROFETOIMISEN LAHJA
Juhani Karvinen
profetia on jumalalainen ilmoitus, joka voi koskea menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Raamatun ensimmäinen luku on profetia menneisyydestä. Profetoivat ihmiset puhuvat "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi" (1 Kor. 14:3).
Profetian henkilahjaa ei pidä sekoittaa profeetan virkaan (Ef. 4:11). Näiden kahden ero on siinä, että henkilahjaa käyttävä toimii tässä tehtävässään vain tuodesaan sanomaa esiin, mutta virkaprofeetta on verrattavissa vaikkapa opettajaan, jolle virka on elämäntehtävä. Virkaprofeetta on profetaalinen julistaja, jolle annetaan sanoma kokonaisia kansakuntia ja aikakausia varten. Näin oli ainakin Vanhan testamentin aikana (Jer. 1:10).
Väärät profeetat
Pääosa nykyisitä vääristä profetioista tulee sanomantuojien oman sydämen vaikutuksesta (Hes. 13:1-3). Näillä henkilöillä saattaa olla oikea, Jumalan antama profetoimisen armolahja, mutta he ovat hairahtuneet omien tuntemuksiensa tai päätelmiensä esittämisen profetian muodossa. Tällaista tapahtuu varsinkin epävarmoina ja levottumuutta herättävinä aikoina.
Yleinen henkinen ilmapiiri valtaa herkkäsieluisen profeetan mielen synnyttäen vääriä profetaalisia joukkoliikkeitä. Nämä sanomat ovat usein hyvää tarkoittavia mutta vääriä (Jer. 14:13-15).
Joskus valheellinen sanoma on Jumalan lähettämä (1 Kun. 22:19-23. 2 Tess. 2:11,12). Tällöin sen tehtävänä on saattaa turmioon ne, jotka muutenkin ovat eksyneet valheeseen.
Väärä sanoma voi olla myös epäjumalien antamaa, jolloin kysymys on riivaajien vaikutuksesta (5 Moos. 13:1-3, 1 Tim. 4:1,2).
Väärän profeetan tuntomerkkejä
Väärät profeetat esiintyvät tavallisesti itsevarmoina eivätkä suvaitse itseensä tai sanomaansa kohdistuvaa arvostelua (Jer.28 ). He esiintyvät Jumalan sanantuojina, mutta salakuljettavat mukanaan turmiollisia harhaoppeja (2 Piet. 2:1). He lankeavat usein ahneuteen ja haureuteen (2 Piet. 2:14).
Kuinka profeetat ja profetiat tulisi arvostella?
Paavali kehottaa arvostelemaan ja koettelemaan profetiat (1 Kor. 14:29, 1 Tess. 5:20.21). Tämä arvosteluoikeus on kaikilla sanoman kuulijoilla.
Arvosteleminen ei kuitenkaan merkitse vain sanoman armotonta ruotimista. Kysymys on myönteisessä mielessä tapahtuvasta oikeasta suhtautumisesta proeettaan ja profetiaan. Jos kyseistä henkilöä joudutaan ojentamaan, on sen tapahduttava sävyisyyden hengessä ( Gal. 6:1). Liian armoton kritiikki on valitettavasti tukkinut usein profetaalisen lähteen masentamalla muutenkin oman arvottomuutensa tunnossa elävän profetian lahjan omistavan uskon.
Profetian oikeellisuuden toteaminen
Profetian oikeellisuuden varmin todiste on sen toteutuminen (5 Moos. 18:21,22). Joskus on kuitenkin tarpeen todeta oikeellisuus jo varhaisemmassa vaiheessa. Näin on varsinkin silloin, kun sanoma on henkilökohtainen ja vaatii käytännön ratkaisuja. Tällöin voidaan edellyttää profetian varmistamiseksi sanomaan sisältyvän varmistussanoja tai ennusmerkkejä (1 Sam. 10:1-7).
Varmistussana on jokin sanomaan liittyvä tieto, jota kukaan ihminen ei varmuudella ole voinut tietää, paitsi tietenkin sanoman vastaanottaja. Ennusmerkit varmistavat toteutuessaan sanoman totuudellisuuden. Lisäksi profetioiden tulee olla Raamatun Sanan mukaisia. "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on." (1 Kor. 4:6)
Profeettoja tarvitaan
Profeetat käyttävät lahjaansa sen mukaan kuin heillä on uskoa (Room. 12:6). Tämä onkin profeettojen suuri ongelma. He masentuvat helposti pelätessään tuovansa esille jotakin väärää. Näin profetaalinen ääni tukahtuu, eikä Jumala saa ääntään kuuluville haluamallaan tavalla. Näitä lahjansa käyttämiseen uskonsa menettäneitä profeettoja on paljon keskuudessamme.
Profeetoilla on seurakunnassa suuri arvo. Kaikki inhimillinen toiminta on vajavaista, niin myös profetoiminen (1 Kor. 13:9). Tähän meidän on tyytyminen. Profeettojen tulee vain kaikessa vajavaisuudessaan pysyä Jumalan käytössä ja pitää itsensä puhtaana sisäisesti, sillä sisäinen saastutus, vaikkapa katkeruus, saastuttaa sanomatkin.
profetia on jumalalainen ilmoitus, joka voi koskea menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Raamatun ensimmäinen luku on profetia menneisyydestä. Profetoivat ihmiset puhuvat "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi" (1 Kor. 14:3).
Profetian henkilahjaa ei pidä sekoittaa profeetan virkaan (Ef. 4:11). Näiden kahden ero on siinä, että henkilahjaa käyttävä toimii tässä tehtävässään vain tuodesaan sanomaa esiin, mutta virkaprofeetta on verrattavissa vaikkapa opettajaan, jolle virka on elämäntehtävä. Virkaprofeetta on profetaalinen julistaja, jolle annetaan sanoma kokonaisia kansakuntia ja aikakausia varten. Näin oli ainakin Vanhan testamentin aikana (Jer. 1:10).
Väärät profeetat
Pääosa nykyisitä vääristä profetioista tulee sanomantuojien oman sydämen vaikutuksesta (Hes. 13:1-3). Näillä henkilöillä saattaa olla oikea, Jumalan antama profetoimisen armolahja, mutta he ovat hairahtuneet omien tuntemuksiensa tai päätelmiensä esittämisen profetian muodossa. Tällaista tapahtuu varsinkin epävarmoina ja levottumuutta herättävinä aikoina.
Yleinen henkinen ilmapiiri valtaa herkkäsieluisen profeetan mielen synnyttäen vääriä profetaalisia joukkoliikkeitä. Nämä sanomat ovat usein hyvää tarkoittavia mutta vääriä (Jer. 14:13-15).
Joskus valheellinen sanoma on Jumalan lähettämä (1 Kun. 22:19-23. 2 Tess. 2:11,12). Tällöin sen tehtävänä on saattaa turmioon ne, jotka muutenkin ovat eksyneet valheeseen.
Väärä sanoma voi olla myös epäjumalien antamaa, jolloin kysymys on riivaajien vaikutuksesta (5 Moos. 13:1-3, 1 Tim. 4:1,2).
Väärän profeetan tuntomerkkejä
Väärät profeetat esiintyvät tavallisesti itsevarmoina eivätkä suvaitse itseensä tai sanomaansa kohdistuvaa arvostelua (Jer.28 ). He esiintyvät Jumalan sanantuojina, mutta salakuljettavat mukanaan turmiollisia harhaoppeja (2 Piet. 2:1). He lankeavat usein ahneuteen ja haureuteen (2 Piet. 2:14).
Kuinka profeetat ja profetiat tulisi arvostella?
Paavali kehottaa arvostelemaan ja koettelemaan profetiat (1 Kor. 14:29, 1 Tess. 5:20.21). Tämä arvosteluoikeus on kaikilla sanoman kuulijoilla.
Arvosteleminen ei kuitenkaan merkitse vain sanoman armotonta ruotimista. Kysymys on myönteisessä mielessä tapahtuvasta oikeasta suhtautumisesta proeettaan ja profetiaan. Jos kyseistä henkilöä joudutaan ojentamaan, on sen tapahduttava sävyisyyden hengessä ( Gal. 6:1). Liian armoton kritiikki on valitettavasti tukkinut usein profetaalisen lähteen masentamalla muutenkin oman arvottomuutensa tunnossa elävän profetian lahjan omistavan uskon.
Profetian oikeellisuuden toteaminen
Profetian oikeellisuuden varmin todiste on sen toteutuminen (5 Moos. 18:21,22). Joskus on kuitenkin tarpeen todeta oikeellisuus jo varhaisemmassa vaiheessa. Näin on varsinkin silloin, kun sanoma on henkilökohtainen ja vaatii käytännön ratkaisuja. Tällöin voidaan edellyttää profetian varmistamiseksi sanomaan sisältyvän varmistussanoja tai ennusmerkkejä (1 Sam. 10:1-7).
Varmistussana on jokin sanomaan liittyvä tieto, jota kukaan ihminen ei varmuudella ole voinut tietää, paitsi tietenkin sanoman vastaanottaja. Ennusmerkit varmistavat toteutuessaan sanoman totuudellisuuden. Lisäksi profetioiden tulee olla Raamatun Sanan mukaisia. "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on." (1 Kor. 4:6)
Profeettoja tarvitaan
Profeetat käyttävät lahjaansa sen mukaan kuin heillä on uskoa (Room. 12:6). Tämä onkin profeettojen suuri ongelma. He masentuvat helposti pelätessään tuovansa esille jotakin väärää. Näin profetaalinen ääni tukahtuu, eikä Jumala saa ääntään kuuluville haluamallaan tavalla. Näitä lahjansa käyttämiseen uskonsa menettäneitä profeettoja on paljon keskuudessamme.
Profeetoilla on seurakunnassa suuri arvo. Kaikki inhimillinen toiminta on vajavaista, niin myös profetoiminen (1 Kor. 13:9). Tähän meidän on tyytyminen. Profeettojen tulee vain kaikessa vajavaisuudessaan pysyä Jumalan käytössä ja pitää itsensä puhtaana sisäisesti, sillä sisäinen saastutus, vaikkapa katkeruus, saastuttaa sanomatkin.