Näky..
David Noakes.
Saatu 1990.
"Olin vetäytynyt rukoilemaan ja odottamaan Herraa..... Tänä aikana sain elävän näyn sielussani, näin ensiksi laajan tyhjän meren rannan, meri oli kaukana hiekkarannasta , hiekalle oli sijoitettu sinne tänne kalliolohkareita, jotka näyttivät olevan kahden tai kahden ja puolen metrin korkuisia, kunkin lohkareen huippu oli tasainen ja sillä seisoi pieni majakka.
Sitten näyttämö vaihtui, pienet kalliot eivät enää tukeneet majakoita vaan olivat muuttuneet toisenlaisiksi, hietikolla oli paljon ihmisiä pitämässä hauskaa kauniina päivänä, sitten minun katsoessani suoraan hietikon yli pyyhkäisi äkkiä hyvin nopeasti liikkuva nousuveren virtaus, kenelläkään ei ollut aikaa päästä pois sen tieltä muutamia harvoja lukuunottamatta, jotka kapusivat korkeille kallionlohkareille ja seisoivat niillä veden rajan yläpuolella, joka näytti olevan puolentoista tai kahden metrin syvyinen.
Niiden joukossa, jotka jäivät veteen ei ilmennyt mitään paniikkia, hetken kestäneen hämmennyksen jälkeen he pulikoivat ympäri ja huusivat niille, jotka olivat kalliolla: "Tulkaa tänne, vesi on lämmintä ja täällä on ihanaa" kallioilla seisojat kieltäytyvät sanoen "me emme luota siihen", sitten yhtä äkkiä kuin nousuvesi oli saapunut se pakeni takaisin hiekkarannan yli ja kaikki, jotka olivat vedessä tempautuivat sen mukana mereen.
Ranta oli nyt taas tyhjä lukuunottamatta niitä jotka seisoivat kalliolohkareilla, kalliot olivat nyt muuttuneet majakoiksi, jotka olin ensin nähnyt.
Kysyin Herralta, Mitä tämä merkitsi, ja sain seuraavan vastauksen, nousuvesi kuvasi tulevaa petoksen aaltoa, se ei ollut ensimmäinen ja se vetäytyy takaisin, mutta se ei tule olemaan viimeinen: yhä useampia petoksen aaltoja saapuu tulevaisuudessa, ne jotka polskivat onnellisina vedessä, oli pettänyt heidän lihallinen vetovoimansa siihen, mitä heille oli tapahtunut.
He laiminlöivät tutkia sen todellisen olemuksen, se että heidät vedettiin virran mukana mereen tarkoitti, että heidät pyyhkäistäisiin helposti seuraavaan aaltoon, kun se saapuisi, ja petettäisiin uudelleen.
Ne jotka seisoivat kallioilla, olivat niitä, jotka pysyivät Jumalan sanan kalliolla eivätkä luottaneet siihen, mikä nopeasti tapahtui, he tulisivat jatkamaan majakoina ja varoittamaan, kun uudet vuorovesiaallot saapuisivat ja yrittäisivät pettää Jumalan kansaa"
Lainattu kirjasta Toronto ilmiö läpivalaisussa
P. Hiltunen
Saatu 1990.
"Olin vetäytynyt rukoilemaan ja odottamaan Herraa..... Tänä aikana sain elävän näyn sielussani, näin ensiksi laajan tyhjän meren rannan, meri oli kaukana hiekkarannasta , hiekalle oli sijoitettu sinne tänne kalliolohkareita, jotka näyttivät olevan kahden tai kahden ja puolen metrin korkuisia, kunkin lohkareen huippu oli tasainen ja sillä seisoi pieni majakka.
Sitten näyttämö vaihtui, pienet kalliot eivät enää tukeneet majakoita vaan olivat muuttuneet toisenlaisiksi, hietikolla oli paljon ihmisiä pitämässä hauskaa kauniina päivänä, sitten minun katsoessani suoraan hietikon yli pyyhkäisi äkkiä hyvin nopeasti liikkuva nousuveren virtaus, kenelläkään ei ollut aikaa päästä pois sen tieltä muutamia harvoja lukuunottamatta, jotka kapusivat korkeille kallionlohkareille ja seisoivat niillä veden rajan yläpuolella, joka näytti olevan puolentoista tai kahden metrin syvyinen.
Niiden joukossa, jotka jäivät veteen ei ilmennyt mitään paniikkia, hetken kestäneen hämmennyksen jälkeen he pulikoivat ympäri ja huusivat niille, jotka olivat kalliolla: "Tulkaa tänne, vesi on lämmintä ja täällä on ihanaa" kallioilla seisojat kieltäytyvät sanoen "me emme luota siihen", sitten yhtä äkkiä kuin nousuvesi oli saapunut se pakeni takaisin hiekkarannan yli ja kaikki, jotka olivat vedessä tempautuivat sen mukana mereen.
Ranta oli nyt taas tyhjä lukuunottamatta niitä jotka seisoivat kalliolohkareilla, kalliot olivat nyt muuttuneet majakoiksi, jotka olin ensin nähnyt.
Kysyin Herralta, Mitä tämä merkitsi, ja sain seuraavan vastauksen, nousuvesi kuvasi tulevaa petoksen aaltoa, se ei ollut ensimmäinen ja se vetäytyy takaisin, mutta se ei tule olemaan viimeinen: yhä useampia petoksen aaltoja saapuu tulevaisuudessa, ne jotka polskivat onnellisina vedessä, oli pettänyt heidän lihallinen vetovoimansa siihen, mitä heille oli tapahtunut.
He laiminlöivät tutkia sen todellisen olemuksen, se että heidät vedettiin virran mukana mereen tarkoitti, että heidät pyyhkäistäisiin helposti seuraavaan aaltoon, kun se saapuisi, ja petettäisiin uudelleen.
Ne jotka seisoivat kallioilla, olivat niitä, jotka pysyivät Jumalan sanan kalliolla eivätkä luottaneet siihen, mikä nopeasti tapahtui, he tulisivat jatkamaan majakoina ja varoittamaan, kun uudet vuorovesiaallot saapuisivat ja yrittäisivät pettää Jumalan kansaa"
Lainattu kirjasta Toronto ilmiö läpivalaisussa
P. Hiltunen