ilosanoma.munfoorumi.com

Annikki Salo

Jumala puhuu omilleen monella tapaa kehottaen, rohkaisten ja varoittaen. Ystävämme lähetyssaarnaaja Sirkku Mikkelä kertoi minulle unensa, jonka hän näki jo 1980-luvun alkupuolella. Tuolloin hän ihmetteli unensa merkitystä, sitä ymmärtämättä.

Kuitenkin uni jäi hyvin selvänä hänen mielensä, ja viime aikoina se on palautunut hänen mieleensä merkityksellisenä. Siksi hän haluaa tuoda sen nyt julki. Uninäky oli kokonaisuutena seuraavanlainen:

"Olin ikään kuin tarkkailijana Turun Tuomiokirkossa. Siellä oli myös joitakin helluntaisaarnaajia, mutta pappeja ei näkynyt, ja penkit olivat tyhjiä. Siirryimme ulko-ovelle, joka oli auki, ja näin, kuinka paljon käärmeitä oli nousemassa kirkon portaita sisään.

Seuraavaksi olin kirkon etuosasssa polvistuneena rukoukseen. Tämän jälkeen siirryin kirkon vaatimattomaan sivuhuoneeseen, jonne oli katettu ateria matalalle pöydälle. Astiat näyttivät saviastioilta. Mieleeni jäi erikoisesti se, että pöydällä oli leipää!

Seuraavassa vaiheesssa olin ikääkuin tarkkailijana Helluntakonferenssissa, jossa valmistettiin niin hienoja "voileipiä," että ne näyttivät kermaleivoksilta. Alimpana oli ohut kerros tummaa leipää ja sen päällä oli monin verroin enemmän koristeita, muun muassa jotakin kermavaahdolta näyttävää. Katsellessani näitä koristevoileipiä ajattelin, etten ikinä osaisi tehdä noin hienoja voileipiä.

Seuraavaksi olinkin jo juhlateltassa kuorolavan edessä. Teltta oli tyhjä, ja katseeni kiinnittyi lavalla yleisöä odottavaan saarnaajien ryhmään. Näillä oli klovnin vaatteet yllään. Tähän heräsin."

Raamattu kehottaa meitä:" Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa." 1 Tess. 5:17-22).

Tässä on aivan selvä uninäky Herralta, koska jokaiselle asialle on ihan järkevä ja totuudellinen selityskin olemassa. Mutta unia on monenlaisia ja eivät kaikki unet ole näkyjä, ilmoituksia, tms Herralta, vaan elämämme kautta tulevia asioita, joita kuin käymme läpi uniemme kautta eritavoin kukin..

Minä sain nähdä jo 15vuotiaana uninäyn, joka muistan yhtä selvästi vieläkin 43v myöhemminkin. Se on niin ihmeellistä, että alusta loppuun asti muistan sen vieläkin, vaikka en sitä ole sillai mihinkään kuin tallentanut ja sitä sitten aina ajoittain muistellut, ei! Vaan se oli minulle nuorelle uskosta mitään ymmärtämättömälle tyttöselle annettiin selvä näky ja ilmoitus Jeesuksen takaisin tulosta ja kuinka hirvittävä määrä ihmisiä (uskoviakin) jää kuin lehdellä soitteleen ja parkuun kun eivät päässeetkään taivaan kotiin, vaikka niin kuvittelivatkin. Se, jos mikä laittaa pienelle ja nöyrälle paikalle..Ei ole varaa alkaa kuvitella itsestään suuria, ei. Vaan ainoastaan vain pyrkiä pysymään päivittäin Golgatan verisen ristin juurella parannusta tehden.

Dan. 2:19 Silloin salaisuus ilmoitettiin Danielille yöllisessä näyssä. Niin Daniel kiitti taivaan Jumalaa.

Dan. 7:
9 Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
10 Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.

11 Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.
12 Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
15 Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua.

Ja vielä tämän Raamatun paikan laitan meille tähän:

4. Moos. 12:
1 Mutta Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta etiopialaisen naisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen; sillä hän oli ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen.
2 Ja he sanoivat: "Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra puhuu? Eikö hän puhu myös meidän kauttamme?" Ja Herra kuuli sen.

3 Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.
4 Niin Herra sanoi äkisti Moosekselle ja Aaronille ja Mirjamille: "Menkää te kaikki kolme ilmestysmajalle". Ja he menivät kaikki kolme sinne.
5 Silloin Herra astui alas pilvenpatsaassa, asettui majan ovelle ja kutsui Aaronia ja Mirjamia; molemmat menivät sinne.
6 Ja Herra sanoi: "Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa.

7 Niin ei ole minun palvelijani Mooses, hän on uskollinen koko minun talossani;
8 hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa. Miksi ette siis peljänneet puhua minun palvelijaani Moosesta vastaan?"
9 Ja Herran viha syttyi heitä kohtaan, ja hän meni pois.

Niin, Herra todellakin puhuu myöskin unien kautta, mutta on myöskin vaarana kaikkia näkemiään unia pitää Jumalasta tulleina, joita ne ei välttämättä aina todellakaan edes ole. Sillä monesti unet ovat meidän elämämme mukanaan tuomia ajatuksia ja näkyjä, joilla unessa kuin käsittelemme tietämättämme elämämme asioita, niitä vaikeitakin.

Olen nyt jälleen ajatellut sitä nuoruuden näkyäni ja kuinka se onkin niin todellinen yhä vain ja puhuu samalla myöskin siitä, miten niin minun, kuin meidän kaikkien uskovien tulisi ennemminkin tarkata omaa uskommekin tilaa ja maailman tapahtumia, jotka viestittävät siitä; missä ajassa elämme tällä hetkellä. Toivottavasti me kaikki käsitämme miten lähellä onkaan enää Jeesuksen paluu noutamaan Omiaan taivaan kotiin. Käsitämmekö? Välitämmekö siitä? Ja ymmärrämmekö sen totuuden; Etteivät kaikki, jotka sanovat olevansa uskovia ja sanovat uskovansa pääsevänsä kerran Karitsan hääjuhlaankin, mutta kuitenkaan ei tahdota kuolla lihan tahdolleen, hylätä maailman tuomia tarjouksia ja herkkuja, jne..

Niin Raamatttu ei kuitenkaan lupaa, että kaikki ovat siellä hääjuhlassaan mukana, vaikka oisivatkin kerran uskoon tulleetkin, vaan joutuvat jäämään tänne aikaan ja vaivaan itkemään..Eikö se ajatus pitäisi jo laittaa tekemään invertaariota omasta uskontilastaan ja onko sittenkään niiden pelastettujen joukossa jotka temmataan kerran kirkkauteen? Se on rukoukseen suostumisen paikka ristinsä juurelle!! En halua tuomita ketään, se Ei ole tarkoitukseni, ei! Vaan haluaisin paremminkin; kuin VAROITTAA lepsusta uskonelämästä ja välinpitämättömyydestä, kun Herra antaa varoittajia, totuuden torvia julistamaan totuuttaan ja tahtoaan ja että niin monet ovat mieltyneet helppoon, mukavaan, korvasyyhy opetukseen, joka ei laita parannukseen ja inhotaan niitä, joiden kautta tulee herätteleviä, etten sanoisi ärsyttäviä sanoja siitäkin, etteivät kaikki sittenkään ole pelastettujen joukossa uudestisyntyneinäkään, kun on ajauduttu väärälle, lavealle, kaiken sallivallekin tielle uskossaan. On tultu laiskoiksi pysymään ristinsä juurella sekä: pyytämään koko sydämellään verensä puhdistavaa pesua ja muuttumista! Tahdotko?

Ilm. 18:
1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."

4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."

Luuk. 10:
13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.
14 Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.

15 Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.
16 Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."

17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".
18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.
19 Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

Jatkanpa tähän unista ja niiden merkityksestä, tai merkitsemättömyydestä..Minä en peilaa elämää, asioita unien kautta, mutta heitäkin varmasti on joille unet ovat kuin profetaalisia aina. Siinä on minusta oma vaaransa, jos ajattelee kaiken aina merkkaavan jotain (hengellisessä mielessä), kun näkee unia, valvenäkyjä..Saatammehan nähdä melkein kuin unia; hereillä ollessamme, kun vaivumme aatoksiimme, muistoihimme, tms..

Mutta se, mistä nyt haluan kuin jotain sanoa siihen kun olen nähnyt joitakin unia, joista olen saanut lohtua ja rohkaisua, ja olen muistanut ne herätessänikin ja tajunnut jotain, mistä Jumala haluaa minulle puhua ja neuvoa, lohduttaa, rohkaista, jne.. Ja sitä tässä jälleen jäin kuin miettiin, kun yöllä rukouksessa ollessani juttelin Herralle erinäisistä asioista ja ihmisistäkin ja koin hengessäni vastauksia, puhetta siitä, miten eräskin uni, jonka muistin hyvin herätessäni, niin se oli kuin hoitavaa balsamia rikkirevitylle ja loukatulle, nollatulle, hylätyksi tulleelle halulleni välittää, rakastaa, auttaa, ja haavoitetuksi tulleelle sydämelleni.

Ymärrän kyllä, että unissamme peilaamme tapahtuneita asioita, ym.. Mutta joskus niissä kuin selvästikin saa kokea miten sen unen kautta Jumala puhuu, vaikuttaa, hoitaa sisintämme ja auttaa jaksamaankin, kestämään, nostamaan vain pään ylös, katsomaan vain yksin Jeesukseen, ei siis itseemme, eikä ihmisiinkään, tai olosuhteisiinkaan, tms vaan; menemään eteenpäin Hänen kanssaan.

1. Moos. 40:
5 Ollessaan vankilassa vangittuina he molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipoja, näkivät samana yönä unta, kumpikin unensa, ja kummankin unella oli oma selityksensä.
6 Ja kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, huomasi hän heidät alakuloisiksi.
7 Silloin hän kysyi faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssansa vankeudessa hänen isäntänsä talossa: "Miksi te olette tänään niin murheellisen näköiset?"
8 He vastasivat hänelle: "Olemme kumpikin nähneet unen, eikä ole niiden selittäjää". Ja Joosef sanoi heille: "Unien selitykset ovat Jumalan; kertokaa kuitenkin minulle".

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni. Laitan sen vielä linkkinä, jos joku haluaa lukea sen koko luvun ja jatkonkin; 1. Mooseksen kirja 40:1-

Laitanpa vielä tuon toisenkin Raamatun paikan unista;

Saarn. 5:7 Sillä paljot unet ovat pelkkää turhuutta; samoin paljot puheet. Mutta pelkää sinä Jumalaa.

Niin juuri, me näemme paljon unia ja suurin osa niistä on vain unta, eikä mitään tarkoittavaa. Ja siksi en koskaan itsekään laita mitään ns painoarvoa unille, mutta nyt olen saanut nähdä muutamia unia, joilla on ollut selvä profetaalinenkin selitys, ja ne ovat samalla kuin hoitaneet sieluani eräiden syiden takia, joita on tullut kun olen joutunut ns väärin ymmärretyksi ja tuomituksi, kun ei olla uskottu minun toimineen niin kuin Jumala puhui ja kehotti, laittoi erämaahan oppimaan luottamusta sekä turvautumista kaikessa vain yksin häneen, ei ihmisiin..Niinpä, ehkä sitä on sitten mahdoton veljien ja siskojen uskoa mutta puolusteleen en aio lähteä, koska tiedän olleeni Jumalan puhuttelussa, ja kehotuksessa lähteä pois, jne... Mutta sellainen negatiivisuus on vienyt voimavarojani ja laittanut varovaiseksi, ulkopuoliseksikin.

Ja siksi varmastikin Jumala haluaakin hoitaa sisintäni, haavoja joita mustamalaaminen, kampittaminen, nollaaminen ja mollaaminenkin, pahan puhuminen, valheet, kun luullaan tietävänsä paremmin mikä on ja voi olla Jumalan tahtoa ja mikä ei, niin se kaikki on tuonut sisimpääni ja elämääni haavoja, epävarmuutta miten edes enää uskallan olla Herran käytössä, jne.. Ja Hän hoitaa minua sekä rukouksessa, Sanaa lukiessani, kuin myöskin unienkin kautta ja se on jotenkin niin suloista ja mahtavaa, ja tahdonkin antaa kaiken kiitoksen siitä Isälle, siis: aivan kaikesta, miten hän välittää omistaan ja auttaa, lohduttaa, rohkaisee, nostaa ylös, puhuu Henkensäkin kautta, jne...

Yhtä rukoilen Herralta, niin itselleni, kuin kaikille Herran omille ja se on se, ettei me oltas miellytty tähän maailmaan, sen tarjontaan, tai ettei elettäis huolettomasti, välinpitämättömästi, kateudessa, katkeruudessa, anteeksi antamattomuudessakaan, jolloin sydämemme ei ole oikea ja avoin, rehellinen, siis vilpitön Herran edessä, vaan saatana pääsee käyttään ihmislasta omiiin kieroihin ja vääriin suunnitelmiinsa ja estää siten Jumalan työn eteenpäin meneminen ja uskovien yhteydenkin kasvaminen, sielujen pelastuminenkin jopa.

Minä itse olen siihen aivan yhtä altis kuin kuka muukin tahansa ja siksi meidän tuleekin Valvoa sydämemme tilaa, sekä tehdä parannusta, puhdistautua joka päivä siellä Golgatan keskimmäisen ristin juurella; verensä pesua tarviten, sekä pyytäen syntejämmekin anteeksi, haluten muuttua, kuolla itsellemme ja tälle maailmalle, väärille opeille, sekä opettajille sanoa; kiitos ei, en lähde kelkkaasi mukaan, kyytiin.. Mieluimmin olen köyhä ja kipee, pieni ja heikko kuin..eksyn, rakastun helppoon uskonelämään tms..

Jer. 23:
16 Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.
17 He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'.

18 Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"
19 Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.
20 Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.

21 "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.
22 Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.

23 Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
24 Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.

25 Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.
26 Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta?
27 Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden?

28 Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.

29 Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?
30 Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.

32 Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.