Sodoman synti rantautunut Suomeen!
Lähetetty: 22.11.2024 17:05Onni Haapala
”Tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys ja se, ettei hän tarttunut kurjan ja köyhän käteen, vaikka hänellä ja hänen tyttärillään oli yltäkyllin leipää ja rauhaisat olot”, Hes. 16:49.
Profeetta Hesekiel sai Jumalalta vaikean tehtävän: herätellä kuulijoitaan ja lukijoitaan palamaan Jumalan tahtoon ja hylkäämään synnin. Suuri osa profeetan antamista varoituksista oli tietysti silloiselle kansalle, kulloinkin elettävään tilanteeseen tarkoitettuja.
Me jälkipolvien kansat emme kuitenkaan voi heittää Hesekielin sanoja historian romukoppaan ja olla välittämättä sanojen jatkuvasta velvoitteesta. Pyhä Henki innoitti profeettaa sanoman monikerroksisuudessa ja ajattomassa ilmaisussa.
Niin Hesekielin kuin kaikkien muiden Raamatun kirjoitusten ylivertainen ja jumalallinen luonne ilmenee sanoman kestossa ja toteutumisessa halki historian. Yksilöt ja kansat voivat asenteillaan ja valinnoillaan joko arvostaa Raamatun arvovaltaa tai hylätä sen. Seurauksena on yksinkertainen jako: siunaus tai kirous.
Yllä oleva jae saattaisi sisältää sanat ”Suomen synti”. Suomen tilanne ulkoisesti alkaa vakavasti olla rinnastettavissa Sodomaan. Sukupuolineutraali parisuhdevillitys ja lainlaadinnan löperyys moraalia koskettavissa asioissa on parlamenttimme häpeäpilkku. Yleinen ahneus ja kansalaisten ahtaaminen kahteen luokkaan, a- ja b-kansalaisiin. Vaarallinen kehitys jopa kolmannen säädyn kehittymisestä kansamme keskuuteen kolkuttelee jo ovella. Syrjäytyneet, pakolaiset ja muut maahanmuuttajat saavat yhä enemmän kielteistä julkisuutta.
Samaan aikaan jopa me tunnustavat kristityt ylpeilemme aikaansaannoksillamme, kulttuurillamme ja teknologialla ja ties millä. Ylpeilemme asioilla, joita välttämättä nykypolvi ei ole edes ollut puolustamassa ja luomassa. Olisi syytä nöyrästi kiittää Jumalaa ja vanhempiamme isänmaasta ja saavutetusta elintasosta. Leivän yltäkylläisyys ja rauhaisat olot ovat sellainen lahja, jonka tulisi puhutella erikoisesti näinä aikoina, jolloin miljoonat pakenevat kodeistaan Välimeren rannoilla ja Syyriassa.
Profeetta Hesekiel käsitti asian hyvin konkreettisesti sanoessaan: ”…ettei hän tarttunut kurjan ja köyhän käteen, vaikka hänellä ja hänen tyttärillään oli…” Ilmaisu käteen tarttumisesta on enemmän kuin yhteisvastuu muutamalla eurolla tai jonkin avustusjärjestön arvan ostaminen.
Käteen tarttuminen kertoo henkilökohtaisesta vastuusta vierellä elävän lähimmäisen parhaaksi.
Hyvin lähelle tulevan kuvan saamme, kun katsomme eteläistä Suomea kesän kerjäläisineen ja pohjoista Suomea toiselta puolelta maapalloa tulevine marjastajineen.
Ainakin kristittyjen tulisi antaa äänensä kuulua silloin, kun tiedämme lähimmäisemme tarvitsevan aineellista ja henkistä myötäelämistä.
Yhteiskunnallinen ikkuna avautuu Hesekielin tekstistä parhaillaan käynnissä oleviin kuntarakenne- ja soteuudistuksiin. Saattaa olla, että hyvinvointikunnat ja kaupungit joutuvat tarttumaan heikompiosaisten käteen ja auttamaan heitä palvelujen turvaamisessa.
Toivottavasti Suomeen salakavalasti pesiytynyt itsekkyys, ahneus ja ylpeys voidaan ajoissa tunnistaa ja hylätä.
Parannus ei lähde kuitenkaan liikkeelle ensin kollektiivisesti. Vastuu on meidän yksilöinä. Pian perheet huomaavat jos vanhempien arvot ja valinnat ovat muuttuneet ja seuraavat esimerkkiä. Toivoa on edelleen. Jumalan lupaus kuului Sodomalle: ”Minä käännän heidän kohtalonsa, Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon…” Hes. 16:53.
Jumala ei ole väärämielinen. Kun hän antoi lupauksen Sodomalle, niin varmasti Suomikin voi kokea saman parannuksen tehtyään!
”Tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys ja se, ettei hän tarttunut kurjan ja köyhän käteen, vaikka hänellä ja hänen tyttärillään oli yltäkyllin leipää ja rauhaisat olot”, Hes. 16:49.
Profeetta Hesekiel sai Jumalalta vaikean tehtävän: herätellä kuulijoitaan ja lukijoitaan palamaan Jumalan tahtoon ja hylkäämään synnin. Suuri osa profeetan antamista varoituksista oli tietysti silloiselle kansalle, kulloinkin elettävään tilanteeseen tarkoitettuja.
Me jälkipolvien kansat emme kuitenkaan voi heittää Hesekielin sanoja historian romukoppaan ja olla välittämättä sanojen jatkuvasta velvoitteesta. Pyhä Henki innoitti profeettaa sanoman monikerroksisuudessa ja ajattomassa ilmaisussa.
Niin Hesekielin kuin kaikkien muiden Raamatun kirjoitusten ylivertainen ja jumalallinen luonne ilmenee sanoman kestossa ja toteutumisessa halki historian. Yksilöt ja kansat voivat asenteillaan ja valinnoillaan joko arvostaa Raamatun arvovaltaa tai hylätä sen. Seurauksena on yksinkertainen jako: siunaus tai kirous.
Yllä oleva jae saattaisi sisältää sanat ”Suomen synti”. Suomen tilanne ulkoisesti alkaa vakavasti olla rinnastettavissa Sodomaan. Sukupuolineutraali parisuhdevillitys ja lainlaadinnan löperyys moraalia koskettavissa asioissa on parlamenttimme häpeäpilkku. Yleinen ahneus ja kansalaisten ahtaaminen kahteen luokkaan, a- ja b-kansalaisiin. Vaarallinen kehitys jopa kolmannen säädyn kehittymisestä kansamme keskuuteen kolkuttelee jo ovella. Syrjäytyneet, pakolaiset ja muut maahanmuuttajat saavat yhä enemmän kielteistä julkisuutta.
Samaan aikaan jopa me tunnustavat kristityt ylpeilemme aikaansaannoksillamme, kulttuurillamme ja teknologialla ja ties millä. Ylpeilemme asioilla, joita välttämättä nykypolvi ei ole edes ollut puolustamassa ja luomassa. Olisi syytä nöyrästi kiittää Jumalaa ja vanhempiamme isänmaasta ja saavutetusta elintasosta. Leivän yltäkylläisyys ja rauhaisat olot ovat sellainen lahja, jonka tulisi puhutella erikoisesti näinä aikoina, jolloin miljoonat pakenevat kodeistaan Välimeren rannoilla ja Syyriassa.
Profeetta Hesekiel käsitti asian hyvin konkreettisesti sanoessaan: ”…ettei hän tarttunut kurjan ja köyhän käteen, vaikka hänellä ja hänen tyttärillään oli…” Ilmaisu käteen tarttumisesta on enemmän kuin yhteisvastuu muutamalla eurolla tai jonkin avustusjärjestön arvan ostaminen.
Käteen tarttuminen kertoo henkilökohtaisesta vastuusta vierellä elävän lähimmäisen parhaaksi.
Hyvin lähelle tulevan kuvan saamme, kun katsomme eteläistä Suomea kesän kerjäläisineen ja pohjoista Suomea toiselta puolelta maapalloa tulevine marjastajineen.
Ainakin kristittyjen tulisi antaa äänensä kuulua silloin, kun tiedämme lähimmäisemme tarvitsevan aineellista ja henkistä myötäelämistä.
Yhteiskunnallinen ikkuna avautuu Hesekielin tekstistä parhaillaan käynnissä oleviin kuntarakenne- ja soteuudistuksiin. Saattaa olla, että hyvinvointikunnat ja kaupungit joutuvat tarttumaan heikompiosaisten käteen ja auttamaan heitä palvelujen turvaamisessa.
Toivottavasti Suomeen salakavalasti pesiytynyt itsekkyys, ahneus ja ylpeys voidaan ajoissa tunnistaa ja hylätä.
Parannus ei lähde kuitenkaan liikkeelle ensin kollektiivisesti. Vastuu on meidän yksilöinä. Pian perheet huomaavat jos vanhempien arvot ja valinnat ovat muuttuneet ja seuraavat esimerkkiä. Toivoa on edelleen. Jumalan lupaus kuului Sodomalle: ”Minä käännän heidän kohtalonsa, Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon…” Hes. 16:53.
Jumala ei ole väärämielinen. Kun hän antoi lupauksen Sodomalle, niin varmasti Suomikin voi kokea saman parannuksen tehtyään!