Elia Keritinpurolla
Lähetetty: 03.04.2021 16:01 Raakel Viljanmaa
Elia oli yksi profeetoista. Helposti ajattelemme hänen tehtävänsä mukavaksi ja rintakaarta nostattavaksi viraksi. Raamattu osoittaa asian olevan toisin. Elian työ profeettana oli todellinen jännitysnäytelmä, johon sisältyi pakomatkoja ja vaaroja, mutta myös paljon Jumalan antamia ihmeitä.
Israelin maassa kuninkaiden elämänmeno ja sen mukana myös kansan elämä oli mennyt siihen malliin, että se oli pahaa Herran silmissä. Kuningas Ahabin aikana Jumala puuttui peliin ja laittoi profeetta Elian asialle. Siitä alkoi Elian elämässä melkoinen tapahtumien sarja, joista Keritinpuro oli ensimmäinen etappi.
Pakomatka alkaa
Elia oli tisbeläinen, Jordanin itäpuolelta. Hän oli muuttanut Gileadiin joen länsirannalle. Elia sanoi kuningas Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta” (1. Kun. 17:1).
Puheen sisältö oli niin kova, että siitä alkoi pakomatka. Herra ohjasi Elian turvaan sanomalla hänelle: ”Lähde täältä, mene itään päin ja kätkeydy Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella. Saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien elättää sinua siellä” (1. Kun. 17:3–4). Niin Elia lähti ja asettui asumaan Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Ruokahuollon ilmasilta
Elian asumuksen ei tarvinnut olla kummoinen, sillä sateesta ei ollut pelkoa. Ruokahuolto toimi säännöllisesti: ”Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin ja leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta” (1. Kun. 17:6).
Oli se ihme! Jumala valitsi korpit, nuo lintumaailman viisaimmiksi mainitut ”haaskalinnut” huolehtimaan Elian ruokahuollosta! Mihin olivat joutuneet kaikki bakteerit, virukset ja lintuinfluenssat, koronasta puhumattakaan…? Tässä toteutuivat Pietarille sanotut sanat: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi” (Ap. t. 10:15).
Miten korpit onnistuivat hoitamaan ruokahuollon niin, etteivät ihmiset huomanneet niiden puuhia? Eivätkö leipuri ja lihanpaistaja huomanneet, miten evästä katosi? Sokaisiko Jumala heidät siksi ajaksi, kun linnut kähvelsivät ruokaa? Harhauttivatko niiden lentoreitit? Vastaukset ovat Jumalan salaisuuksia! Elia sai kuitenkin elää ihmettä todeksi ja tuli hyvin ravituksi! Kun Keritinpuro kuivui, Elian leirielämä päättyi ja pakomatka jatkui toiselle etapille, ihmeisiin Sarpatissa.
Lähde: RAAMATTU KANSALLE -JÄSENLEHTI 1/2021
Elia oli yksi profeetoista. Helposti ajattelemme hänen tehtävänsä mukavaksi ja rintakaarta nostattavaksi viraksi. Raamattu osoittaa asian olevan toisin. Elian työ profeettana oli todellinen jännitysnäytelmä, johon sisältyi pakomatkoja ja vaaroja, mutta myös paljon Jumalan antamia ihmeitä.
Israelin maassa kuninkaiden elämänmeno ja sen mukana myös kansan elämä oli mennyt siihen malliin, että se oli pahaa Herran silmissä. Kuningas Ahabin aikana Jumala puuttui peliin ja laittoi profeetta Elian asialle. Siitä alkoi Elian elämässä melkoinen tapahtumien sarja, joista Keritinpuro oli ensimmäinen etappi.
Pakomatka alkaa
Elia oli tisbeläinen, Jordanin itäpuolelta. Hän oli muuttanut Gileadiin joen länsirannalle. Elia sanoi kuningas Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta” (1. Kun. 17:1).
Puheen sisältö oli niin kova, että siitä alkoi pakomatka. Herra ohjasi Elian turvaan sanomalla hänelle: ”Lähde täältä, mene itään päin ja kätkeydy Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella. Saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien elättää sinua siellä” (1. Kun. 17:3–4). Niin Elia lähti ja asettui asumaan Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Ruokahuollon ilmasilta
Elian asumuksen ei tarvinnut olla kummoinen, sillä sateesta ei ollut pelkoa. Ruokahuolto toimi säännöllisesti: ”Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin ja leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta” (1. Kun. 17:6).
Oli se ihme! Jumala valitsi korpit, nuo lintumaailman viisaimmiksi mainitut ”haaskalinnut” huolehtimaan Elian ruokahuollosta! Mihin olivat joutuneet kaikki bakteerit, virukset ja lintuinfluenssat, koronasta puhumattakaan…? Tässä toteutuivat Pietarille sanotut sanat: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi” (Ap. t. 10:15).
Miten korpit onnistuivat hoitamaan ruokahuollon niin, etteivät ihmiset huomanneet niiden puuhia? Eivätkö leipuri ja lihanpaistaja huomanneet, miten evästä katosi? Sokaisiko Jumala heidät siksi ajaksi, kun linnut kähvelsivät ruokaa? Harhauttivatko niiden lentoreitit? Vastaukset ovat Jumalan salaisuuksia! Elia sai kuitenkin elää ihmettä todeksi ja tuli hyvin ravituksi! Kun Keritinpuro kuivui, Elian leirielämä päättyi ja pakomatka jatkui toiselle etapille, ihmeisiin Sarpatissa.
Lähde: RAAMATTU KANSALLE -JÄSENLEHTI 1/2021