Herkkäluontoista Getsemanessa

[rita4]

Henry Blackaby

Matteuksen evankeliumin jakeissa 26:36-46 luemme todella herkkäluontoisesta hetkestä Getsemanessa, kun Herra Jeesus ryhtyi erääseen elämänsä suurimmista taisteluista.

Hän pyysi opetuslapsensa mukaansa Getsemaneen ja kutsui sitten kolme heistä kanssaan rukoilemaan. Hänellä oli heille yksinkertainen pyyntö:" Valvokaa ja rukoilkaa." Kuunnellaan lukiessamme erityisesti Herran sydäntä:

"Sitten Jeesus tuli - Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille:'Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan.' Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan."(Mat. 26:36-37)

Oletko koskaan ollut Jeesuksen kanssa tällaisessa rukouksessa? Onko koskaan ollut sellaista hetkeä, jolloin tiesit mitä Jumalan sydämellä on ja mitä tulisit kohtaamaan. Surun lisäksi kohtaisit sen, millä on ikuisuusarvoa, mihin rukouksesi voisi vaikuttaa?

Alkaessasi rukoilla olit täynnä surua ja suurta tuskaa. Asiat eivät tule muuttumaan missään maassa ennen kuin jotkut Hänen omistaan kulkevat Jeesuksen kanssa ja kokevat tällaista rukousta.

[rita4]

Jäin oikein miettimään tuota kirjoitusta ja kuinka hyvä ja todellinen se on; kiitos Herralle siitä!

Olla kuin Jeesuksen kanssa Getsemanessa ja valvoa rukoillen, sekä: kestäväisyyttä pysyä rukouksessa. Kuinka helposti me väsymmekään ja laiskistummekin rukoilemaan, taistelemaan rukouksessa, tai haluten voittaa noita kadotettuja sieluja Herrallemme; Rukoillen heidän sielujensa puolesta. Niinpä?!!

Oletko koskaan ollut Jeesuksen kanssa tällaisessa rukouksessa? Onko koskaan ollut sellaista hetkeä, jolloin tiesit mitä Jumalan sydämellä on ja mitä tulisit kohtaamaan. Surun lisäksi kohtaisit sen, millä on ikuisuusarvoa, mihin rukouksesi voisi vaikuttaa?

Alkaessasi rukoilla olit täynnä surua ja suurta tuskaa. Asiat eivät tule muuttumaan missään maassa ennen kuin jotkut Hänen omistaan kulkevat Jeesuksen kanssa ja kokevat tällaista rukousta.

Niin juuri, kun alkaa rukoilla, niin sydän saattaa olla niin täynnä surua ja tuskaa, murhetta, kipua ihmisten käytöksestä, tai puheista sinua, minua kohtaan, että: tuntuu ettei edes osaa, tai pysty edes rukoilemaan kiittäen voitoista ja avustaankaan. Silloin on hyvä olla vain edessään aivan hiljaa ja odottaen. Sitä on hyvä kuin harjoitella, koska se ei välttämättä olekaan niin helppoa, kuin sen voisi luulla olevan..

Ja jos ja kun sitten tulee se kiukku, murhe, tuska sydäntä särkevästi mieleen,tai mikä vain... niin se pitää puhua Herralle ja tunnustaa, mikä koskee, mitä kokee, tuntee, tai pelkää. Ei sillä, etteikö Jeesus jo sitä tietäisi, kyllä, kyllä Hän sen jo tiesikin mitä sydämellämme on. Mutta silti Hän kuin odottaa, että kertoisimme sen omin sanoin, niin kuin lapsi kertoo kaiken isälleen, tai äidilleen. Niin mekin saamme tulla Isän suurelle kämmenelle turvaan ja siinä kertoa Hänelle kaiken mikä painaa, surettaa, ahdistaa, tms.. Ja Hän kuuntelee meitä, eikä käske meidän vain olla hiljaa, eikä Hän myöskään työnnä meitä pois läheltään. Vaan: lohduttaa, rohkaisee, ja mikä ihaninta, kun me vain tahdomme viipyä edessään kiirehtimättä siitä pois, niin mitä? Hän antaa sydämiimme takaisin rauhansa, leponsa, anteeksiantavan mielen laadun loukkaajiammekin kohtaan, joka on jo ihan uskomatontakin, mutta niin Hän vain tekee, koska Hän On Rakkaus! Hän tahtoo osoittaa miten aivan kaikki asiamme ovat Hänen kädessään, johdossaan, tiedossaan ja mikä mahtavinta kipeälle, itkevälle sydämelle onkaan, kun; Hän tahtoo auttaa meitä, nostaa takaisin jaloillemme; seisomaan heng.sota-asu päällämme Kristus kalliolle. Risti vain, siinä mä tahdon polvillani olla edessään, pyytäen veren pesua sydämeeni.