Tuloksellinen rukous

[rita4]

Tapio Ylönen

Selvät Jumalan lupaukset kuluvat toimivaan rukouselämään. Voimme saada elämäämme tuntuvia siunauksia: parantumisen, uuden työn, ratkaisun johonkin pitkään vaivanneeseen ongelmaan, viisauden päättää valintatilanteessa tai jotain muuta käytännöllistä apua, jos vain rukoilemme toimivalla tavalla, Raamatun opetuksen mukaan.

Meille avautuneen salaisuuden myötä voimme paremmin olla hyödyksi myös apua tarvitseville lähimmäisille. Itse kullekin meistä on liian tuttua sellainen rukous, jossa me nopeasti siunailemme eri asioita ja ihmisiä, sen kummemmin edes odottamatta mitään vastauksia. Kahden minuutin iltarukouskaan väsyneenä ennen nukahtamista ei vastanne sitä rukouselämää, josta Raamattu puhuu.

Vajavainen vanhurskas rukoilija

Apostoli Jaakob neuvoo ja rohkaisee kirjeessään (5:16): "Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Hän ei puhu mistään omantunnon kuittaamiseksi lausutuista siunailun sanoista vaan sellaisesta rukouksesta, joka ratkaisee asioita. Ongelmamme tämän sanan edessä on kahtalainen: kuka on vanhurskas ja mikä on harras rukous?

Vanhurskas, joka voi rukoilla, on kuka tahansa uskova ihminen, sinä ja minä, jotka olemme tehneet parannuksen ja uskoneet Jeesukseen. Rukoilijan ei tarvitse siis olla kaukaa kutsuttu, tunnettu karismaatikko tai erityisesti onnistunut ihminen. Vanhurskaat rukoilijat löytyvät aivan omasta seurakunnasta.

Heidän ei tarvitse olla täydellisiä. Jaakob sanoo jakeessa: 17:" Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla." Jaakob ei siis lue rukouksen voimalisuutta Eliaan erinomaisuuden tiliin vaan katsoo tämän olleen raadollinen niin kuin itse kukin meistä. Vieläpä niiinkin, että seurakunnan, joka turvautuu rukouksessa Jumalan apuun, voi olla aiheellista tehdä ennen rukousta tuoretta parannusta, koska jakeessa 16 kehotetaan: "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta." Koolla ei siis tarvitse olla onnistuneiden kerho, vaan nöyrien kristittyjen joukko.

Hartauden voima

Hartaus on se tekijä, jonka Jaakob liittää voimalliseen rukoukseen. Asiaa selventää viittaus Eliaan, joka rukoili rukoilemalla. Se kuulostaa työltä. Raamattu puhuu monin paikoin sellaisesta rukouksesta, jossa on intensiivisyyttä, antaumuksellisuutta, taistelun makua.

Olemmeko koskaan käyneet Jaakobin painia, jossa sanomme: " En päästä sinua ennen kuin siunaat minua" (1 Moos. 32:26)? Puhuihan Jeesus myös leivän lainaajista, jolle ystävä ei yöllä ensin avannut mutta lopulta kuitenkin avasi ja antoi niin paljon kuin tämä tarvitsi sen tähden, että toinen ei hellittänyt (Luk. 11:5-9)

Myös vuorisaarnan opetus rukouksesta viittaa aktiivisuuteen:" Anokaa, niin teille annetaan; etsikää niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan."(Matt. 7:7) Lupausta ei anneta kevyesti kysäisevälle, vähän hapuilevalle tai hiljaisesti kerran koputtavalle. Pitää olla todellista halua saada ja kestävyyttä rukouksessa.

Hartaasti rukoileva saa vastauksia enemmän ja varmemmin kuin sellainen, jolla ei ole aikaa, uskoa tai kestävyyttä tuoda asioitaan Herran eteen. Tuloksellinen rukouselämä on ilahduttavaa. Rohkaiseehan Jeesus Joh. 16:24;ssä: "Anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen."

[rita4]

Hartauden voima

Hartaus on se tekijä, jonka Jaakob liittää voimalliseen rukoukseen. Asiaa selventää viittaus Eliaan, joka rukoili rukoilemalla. Se kuulostaa työltä. Raamattu puhuu monin paikoin sellaisesta rukouksesta, jossa on intensiivisyyttä, antaumuksellisuutta, taistelun makua.

Olemmeko koskaan käyneet Jaakobin painia, jossa sanomme: " En päästä sinua ennen kuin siunaat minua" (1 Moos. 32:26)? Puhuihan Jeesus myös leivän lainaajista, jolle ystävä ei yöllä ensin avannut mutta lopulta kuitenkin avasi ja antoi niin paljon kuin tämä tarvitsi sen tähden, että toinen ei hellittänyt (Luk. 11:5-9)

Myös vuorisaarnan opetus rukouksesta viittaa aktiivisuuteen:" Anokaa, niin teille annetaan; etsikää niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan."(Matt. 7:7) Lupausta ei anneta kevyesti kysäisevälle, vähän hapuilevalle tai hiljaisesti kerran koputtavalle. Pitää olla todellista halua saada ja kestävyyttä rukouksessa.

Hartaasti rukoileva saa vastauksia enemmän ja varmemmin kuin sellainen, jolla ei ole aikaa, uskoa tai kestävyyttä tuoda asioitaan Herran eteen. Tuloksellinen rukouselämä on ilahduttavaa. Rohkaiseehan Jeesus Joh. 16:24;ssä: "Anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen."

Otanpa tämän lainauksen, josta jotain koitan sanoakin. Mitä sinulle tulee mieleesi sanasta, hartaus, harras, siis kun joku on, tai sanotaan olevan: harras uskova, tms? Koetko ehkä, että hän koittaa esittää jotain pyhää, olla esillä ja suuri, tms..? On hyvä, jos meillä on halu olla harras uskova sekä, että: meillä olisi aina arka tunto Jumalamme edessä. Ei ylpeillen, toisten ylitse kävellen, aina touhuamassa ja esillä ollen, ei.. Vaan kysellen sitä; mikä on minun kohdallani Herra sinun tahtosi. Koska niin helposti ja usein me toimimme valitettavasti vain sen oman ajattelumme, 'musta tuntuu' mukaan, tms..Eikä sen mukaan, mikä on Isän Jumalamme tahto, suunnitelma, tms..

Me niin usein koemme rukouksen juuri noin; kuin työnä, taakkana, pakkona, tai velvollisuutena, ajan tuhlaamisena kun muutakin silloin voisimme tehdä, mutta emme; ilona saada lähestyä Herraamme rukouksen kautta ja saada olla Hänen käytettävissään, kuulla ääntään, puhettaan, ohjaustaan Henkensä kautta, tms. Rukous on usein juuri kuin taistelua. Me joudumme kuin hengessämme taisteluun: pimeyttä vastaan, vääriä oppeja vastaan, väärää kohtelua vastaan, jne.. Ja vain yksin Herramme avulla sekä tahtoen viipyäkin rukouksessa ja Sanaa lukien me selviämme siitä voittajina.

Meidän pitää kuin tarrautua rukouksen avaimeen, jotta se avataan ja saamme astua sisään niihin tehtäviin sekä johdatuksessaan olla Isän käytettävissä 24/7 Mukavuutta rakastavat siihen harvoin haluavat, koska he rakastavat itseään (lihaansa), sekä maailman tarjontaa, korvasyyhy saarnoja, jotka eivät kolahda omassatunnossa ja laita siten myöskään parannukseen, ristinsä juurelle polvistumaankaan. Ei ole kuin muka tarvetta/ syytä pyytää syntejään anteeksi, katua, hävetä, nöyrtyä, tulla pieneksi jälleen kuin lapsen asemaan, ym.. Vaan koetaan riittävän, kun näyttelee raamattuaan, puhuu Jeesuksesta ja on kaikessa kovasti touhuamassa mukana, joka ei sit loppujen lopuksi useinkaan edes hyödytä ketään, tai edistä Herran työtä, evankeliumin eteenpäin menemistäkään, vaan on vain itsensä esillä pitämistä lähes pyhimyksenä, parempana kuin muut ovat.

Ja kun heille tulee ahdistusta, vaikeutta, vastustusta, eri mieltä olemista, niin mieluimmin luovutetaan ja ei pyydetäkään voimaa ja viisautta taivaalliselta Isältämme Jumalalta, vaan haetaankin neuvoa ja apuja toisilta samanmielisiltä, jotka hekään eivät halua kuolla lihansa tahdolle tai maailmalle, vaan ruokkivat sydäntään ja silmiään, korviaan vain yliluonnollisilla ja epäraamatullisillakin opeilla ja ihmeillä, ym.. Ja näin sydän vain saastuu ja kovenee, luopuu salakavalasti jopa Herrastaankin, ja jäljelle jää vain rituaalit ja uskonnollisuus, ei uskoa, joka kestää koetuksetkin, ym..Ei kestetty, liha kärähti ja se suuttui ja nöyrtymisestä ei ollut sit tietoakaan, vaan jopa hyökättiinkin vain vastustajia vastaan, tai joita pidetään vastustajinaan..Koska he eivät alistu/allekirjoita/suostu olemaan samaa mieltä heidän ajattelunsa kanssa ja jotka eivät pelkää heitä, alistu tahtoonsa ja nuole jalkojaankin, kuin koira.

Voi tuntua kovalta, mutta tämä on ihan tätä päivää ja todellisuutta. Se, joka ei elä rukouksesta ja viivy Herransa verisen ristin juuurella parannusta tehden, pyytäen saada kuulla ääntään, sekä ohjaustaan Henkensä kautta, niin jos parannuksen tekeminen on vastenmielistä ja kaikki muu jota janoaa ja kaipaa, haluaa saada, kunhan ei vain tarvitse viipyä rukouksessa, olla paljastettuna Jumalan edessä ja suostua kestämään, kun Hän paljastaa synnin, vajavaisuuden, heikkouden, laiskuutemmekin ja osoittaa mitä hän tahtoo, joka voi olla ihan muuta kuin mitä lihanmieli haluaa,.. Niin siinäpä koetellaan usko ja siinä koetellaan myöskin kyky viipyä, ja tulla aina vaan uudestaan ja uudestaan rukoukseen ja suostua jopa särkymään, muuttamaan suuntaa, ajatteluaankin ja toimintamalleja, särkemään niitä baalin temppeleitään, väärän voiman mukanaan tuomia alttareita, joille uhraa ja joita on koonnut kotiinsa ja saastuttanut niin sydämensä, kuin kotinsakin jollakin, joka olisi pantava kokonaan pois ja hylättävä, tms..

Meitähän kehotetaan Valvomaan ja rukoilemaan:

Matt. 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."