ilosanoma.munfoorumi.com

Hetki lähellä on Mikko Kuustonen

Tämä laulu puhuttelee minua aina kun sitä kuuntelen, siis hyvin usein ja tulee sellainen; rukouksen tarve. Halu rukoilla, että: He kaikki... pelastuisivat! Mutta myöskin rukous meidän jo uskossa olevienkin puolesta, kun vaikuttais siltä, ettei enää ajatella ollenkaan sitä totuutta, että Jeesus saapuu pian takaisin, siis milloin vain, ja vain yksin Isä taivaassa tietää ajankohdan. Siksi meidän Herran omien pitäisikin aina olla valmiina lähtemään. Pitäisi, kuin Nousta rukous, huokaus sydämestämme; "Tule Herra Jeesus!" Mutta nouseeko se? Tätä mietin jälleen kerran, kun niin monet kyllä puhuvat Jeesuksesta, mutta haluavat vielä kuin nauttia tästä maailmasta ja saatetaanpa jopa sanoa: tule Herra Jeesus, mutta älä ihan vielä.

Herra nostaa usein sydämelleni sen miten olen saanut jatkoaikaa aikoinaan ja mahdollisuuden pelastua todelliseen ja elävään uskoon, uskonnollisuudestani. Sekä siitä, kuinka jo n 15 vuotiaana Jumala näytti sen; mitä tulee tapahtumaan, kun Jeesus saapuu noutamaan omiaan. Ja kuinka moni uskossakin oleva jää silloin tänne, koska ei ollakaan eletty nöyryydessä, Jumalan pelossa, arkuudessa, sekä pyhyydessä, pyrkien elämään jokapäiväisessä parannuksen teossa. Hellitään omaa lihaa ja rakastutaan ihmeisiin, harhaan vieviin opettajiin, kaikkeen väärään, lihalliseen ja maailmalliseenkin, jne..

Kukaan ei voi tietää milloin lähtönsä tästä ajasta tapahtuu: ei terve, eikä sairas, ei nuori eikä vanha.. Se voi yllättää ja varmasti sitten loppujen lopuksi se yllättääkin meistä jokaisen. Olemmeko saaneet silloin elää elämästä kylläksi saaneina ja lähellä Mestariamme, Jeesusta Kristusta, niin että olemme myöskin valmiita lähtemään taivaan iloon ja rauhaan? Sitä kannattaa itse kunkin tykönään miettiä ja tehdä muutos/kääntyminen/ parannus elämässään, jos Jeesus on jäänyt kakkoseksi ja taka-alalle elämässä.

Kuulla sain Ilosanoman Marika

Jos Jeesus tulisi tänään, Asanna, san. säv. Matti Nieminen

Niinpä; Jos Jeesus tulisi tänään? Jos juuri tänään olisi Hänen takaisin tulonsa päivä; koko maailmalle, tai vain minulle, sinulle, jollekin jolle emme ole uskaltaneet kertoa totuutta; pelastuksen tärkeydestä ja Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Siis tätä totuutta; kuinka Vain Yksin Jeesuksen kautta pääsee taivaan kotiin, eli; ovi taivaaseen aukeaa vain yksin Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen nimen ja verensä kautta. Ei millään muilla tavoilla, tai sakramenteillakaan.

Minua on nyt puhutellut juuri tuo asia, kun useinkaan emme kuin uskalla kertoa evankeliumia uskosta osattomille sukulaisillemme, ystävillemme, naapureillemme, tms..Pelkäämme heidän reaktioitaan, kiukkuaan, sanojaan, torjuntaansa, tms..Pelkäämme menettävämme heidät, jos kerromme asian niin kuin Raamattukin sen meille ilmoittaa. Ja kuitenkin rakkaat: meidän onkin pysyttävä tiukasti vain siinä; minkä Jumalan Sana sanoo, ei se mitä joku Raamattua opettava sanoo, tai mitä itse ajattelemme, ei! Vaan Aina Jumalan Sanan totuudessa pysyäksemme.

Herättelen nyt ensin itseäni sieltä mukavuus alueeltani pois ja samalla sitten sinuakin rakas lukijani.. Miksi me pelkäämme kertoa niin ihanaa asiaa, kuin evankeliumia: ihmisille, joita rakastamme ja joista välitämme, kuin vain voi Jumalan antama ilmoitus tahdostaan ihmiskuntaa kohtaan voikin olla?

Miksi meitä ei kauheesti kuitenkaan kiinnosta se; mihin se naapurimme, tai jopa hiukka sopimattomastikin vielä elävä ihminen joutuu, kun kuolee? Olemmeko rakkaudettomia ja välinpitämättömiä ja ajattelemmekin vain itseämme.. Niin, että; kunhan vain MINÄ pelastun, niin muiden ei niinkään sitten olekaan enää mitään väliä mihin joutuvat kuoltuaan, tyyliin; Ei kuulu minulle! ?

Mutta näinhän ei asia kuitenkaan saa olla, eikä olekaan. Koska Isä Jumala on antanut sen viestin viemisen aivan kaikille uudestisyntyneille lapsilleen. Siinähän ei ole kysymys uskon vahvuudesta, osaamisesta, lahjoista, joita ehkä joillakin toisilla voi ollakin ja toisilla ei niitä niin kauheesti sit välttämättä ole, eikä ole kysymys heikkoudesta, ei arkuudesta, ei puhetaidon puuttumisesta, ei mikään saa,eikä ole esteenä, jotta me itsekukin emme mukamas voisi viedä ilosanomaa eteenpäin, Jos, siis JOS vain niin tahdomme.

Tahdomme nähdä, kun syntinen ihminen vapautuu syntielämänsä orjuudesta, huolistaan, masennuksestaankin ja saa vapauden päästä pois häkistään, saa uuden elämän, uuden voiman, sekä kyvyn iloita pienistäkin murusista elämässään..Löytää Auttajansa ja Vapahtajansa ristin puun, jossa saa opetella olemaan rukouksessa ja kiittämään jokaisesta elämänsä päivästä, ym..Saa veljiä ja siskoja, joiden kanssa jatkaa taivasmatkaa, jne..

Hetki on ihan oikeestikin lähellä. Jeesus saapuu yllättäen! Meidän tulee uskovina olla valmiina joka hetki, koska ei kukaan tiedä elämänsä määrää, päiviä, hetkiä etukäteen, onneksi ei. Meidän tulee luopua mukavuus alueillamme elämisestä ja palata ensirakkauteemme, jolloin olisimme tehneet mitä vain ilahdutaaksemme Herraamme Jeesusta Kristusta. Se vaatii rukoukseen suostumista, antautumista, Herran edessä viipymistä.

Mikään pikarukous ei riitäkään enää, eikä vain itsellemme kaiken pyytäminenkään ole oikein, ei! Vaan nyt katse pois itsestämme ja siirretään se katse niihin, jotka vielä elävät ilman pelastusta ja ilman Jeesusta. Meidän Ei tule pelätä ihmistä ja heidän sanojaan, käytöstään, ehkä jopa selkänsäkin meille kääntämistäkin, kun julistamme heille hienovaraisesti, ei ylhäältä, vaan rinnalla ollen, evankeliumia;ilosanomaa Jeesuksesta, joka pelastaa ja vie lopulta taivaan kotiin...

Mitä meidän sitten tulee peljätä? Jumalaa, Jumalan sanoja viimeisellä tuomiolla, jonne joutuvat kaikki, niin uskovat, kuin uskosta osattomatkin. Niin,.. kun emme uskaltaneet edes Hänen (Jeesuksen) avullakaan, Hänen voimassaan, Henkensäkään avulla ja johdattamina, niin emme uskaltaneet, kokeneet tärkeäksikään olla;Kristus kirjeinä, valona, suolana maailmassa. Olimmeko pelkureita? Toivottavasti emme, vaan Rohkeita Jeesuksen Kristuksen sotureita, joiden sydämissä on halu palvella Jumalaa, sekä lähimmäistämmekin sekä osoittaa rakkautta, anteeksi antamusta sekä pyrkiä olemaan sävyisiä, armahtavia, jne..

Pysytään rukouskammioissamme ja tahdotaan kuolla itsellemme, eli; lihamme tahdolle, sekä maailman tarjonnallekin. Vain sitä kautta uskomme voi alkaa kasvaa ja vahvistua ja silloin Jeesus saa tulla meille: läheiseksi, rakkaaksi, jota on ilo saada palvella, sekä seurata, jne...