HE EIVÄT USKO, ETTÄ JUMALA KUULEE HEIDÄN RUKOUKSENSA

[rita4]

by David Wilkerson | April 5, 2013

Jotkut uskovat menettävät rohkeutensa, kun heidän rukouksiinsa ei vastata. Lopulta he vain antavat peräksi. He ajattelevat: ”Rukous ei päde minun kohdallani. Miksi rukoilisin, kun se ei toimi?”

Jesajan ajan israelilaisilla oli sama asenne. Jesaja kirjoitti: ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

’Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?’ ” (Jes.58:2-3).

Nämä ihmiset siis sanoivat: ”Rakastan Jumalaa. Haluan tehdä oikein ja välttää syntiä. Aivan viime aikoihin asti olen todella etsinyt häntä rukouksessa. Tiedätkö mitä? Hän ei koskaan vastaa minulle. Miksi siis jatkaisin sydämeni raskauttamista hänen edessään?”

Jaakob kirjoittaa, että Jumala ei vastaa niiden rukouksiin, jotka pyytävät asioita ainoastaan itsensä tyydyttämiseksi: ”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3). Toisin sanoen: ”Ette pyydä Jumalan tahdon tapahtumista. Ette ole valmiita antamaan hänelle, mitä hän pyytää. Pikemminkin te yritätte sanella hänelle asioita, joista oma sydämenne nauttii.”

Jumalamme on täysin uskollinen. Paavali kirjoittaa: ”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija”(Room.3:4). Hän siis sanoo: ”Ei se mitään, vaikka kuulisit miljoonan äänen rukoilevan:

’Rukous ei toimi. Jumala ei kuule minua!’ Olkoon jokainen ihminen valhettelija, koska Jumalan sana pysyy. Hän kyllä kuulee uskollisesti rukouksemme.”

Jeesus sanoi: ”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte”(Matt.21:22). Yksinkertaisesti ilmaistuna Kristus sanoo: ”Jos todella uskot, olet valmis odottamaan vastausta taivaalliselta Isältäsi. Vaikka se kestäisi kauankin, sinä olet vahva uskossasi, luottaen hänen vastaavan.”

”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!”(Ps.31:19). ”Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu”(Ps.34:10).

[rita4]

Jotkut uskovat menettävät rohkeutensa, kun heidän rukouksiinsa ei vastata. Lopulta he vain antavat peräksi. He ajattelevat: ”Rukous ei päde minun kohdallani. Miksi rukoilisin, kun se ei toimi?”

Jesajan ajan israelilaisilla oli sama asenne. Jesaja kirjoitti: ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta. He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita, haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

’Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?’ ” (Jes.58:2-3).

Nämä ihmiset siis sanoivat: ”Rakastan Jumalaa. Haluan tehdä oikein ja välttää syntiä. Aivan viime aikoihin asti olen todella etsinyt häntä rukouksessa. Tiedätkö mitä? Hän ei koskaan vastaa minulle. Miksi siis jatkaisin sydämeni raskauttamista hänen edessään?”

Kuinkahan moni onkaan rukoillut vuosia, vuosikymmeniäkin saamatta rukousvastausta: omasta mielestään. Se miksi rukouksiin ei tule vastausta, joka miellyttäisi meitä rukoilijoita, niin se on salatun Jumalan tiedossa. Ja kuitenkin uskon vakaasti, että: vaikka mitään ei näytäkään tapahtuvan, liikahtavan kuin eteenpäin asioissa, ihmisten käytöksessä, tms.. Niin aivan varmasti jokainen harras rukous on kuultu ja Jumala on jo toiminut asioiden ja ihmisten kohdalla, joita rukoilemme; tahtonsa mukaan. Mutta, niin kuin sanoinkin, niin se on usein meidän silmiltämme salassa tapahtuvaa muutosta, joka saattaa tulla esille vasta kun meitä ei enää ole tässä ajassa näkemässä ja kokemassa sitä. Näin ajattelen.

Koskaan ei pidä heittää rukkasia naulaan, ei koskaan. Sillä meidän pitää olla kestäviä rukouksessa. Meitä koetellaan ja Herra katsoo, annammeko periksi, eli toisin sanoen; emmekö luotakaaan hänen mahdollisuuksiinsa auttaa, koskettaa, johdattaa, ym..? Jos me ajattelemme asiat oman inhimillisen järkemme mukaan, niin eipä siinä tartte kauaakaan rukoilla, kun jo tuskastumme ja väsymme odottamaan, kyllästymme rukoileen..

2. Kor. 13:
5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.

Tuo Raamatunpaikka tuli mieleeni.

Moni sanoo, että kun hän alkoi rukoilla, niin sittenhän ne asiat vasta pieleen menivätkin. Tai se ihminen jonka puolesta rukoili, muuttui yhä vaikeemmaksi ja kovemmaksi vain. Olen usein itsekin huomioinut, että kun päättää alkaa rukoilla nyt vaikka jonkun puolesta, nin voi hyvät hyssykät, kun se ihminen sitten vasta näyttääkin muuttuvan hankalaksi ja vastustavan, tms..Silloin moni luovuttaa ja antaa olla, koska kokee, ettei se kananta, auta. Mutta sehän juuri onkin sielunvihollisen tarkoituskin saadessaan rukoiltavan ihmisen muuttumaan vaikeaksi, etäuiseksi, tms.. Meillä pitäisi silloin vasta ollakin halu ja polte rukoilla ja siunata sitä ihmistä, kiittää veren voitosta hänen kohdallaan jne..Meillä kun ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan; avaruudessa olevia henkivaltoja vastaan ja..

Ef. 6:
11 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.

Tiedän kyllä, että jotkut opettavat sitä, miten meidän uskomme laatu voi olla esteenä rukoustemme läpi menolle. Toki sekin on aina mahdollista, jos olemme rakastuneet korvasyyhy puheisiin, lepsuun elämänmalliin, jossa uskonelämä on vain velvoite, mutta ei ole todellista rakkaus suhdetta Jeesukseen, ei läheistä suhdetta Herraamme, vaan se on etäistä ja kuin pakkopullaa koko uskonelämä, täynnä omia velvollisuuksiamme, luulojamme siitä; mitä Isä meiltä odottaa, tai jopa vaatii, tms..Tai sitten toisten harteillemme laittamia vaatimuksia siitä; millainen on oikeanlainen uskova/uskonelämä jonka Jumalakin hyväksyy. Se on joko taakkaa koko uskonelämä täynnään vaatimuksia ja uskon harjoittamista, tai sitten: täyttä välinpitämättömyyttä ja halveksuntaa, jossa Jumalan Sana on vain kuin ahdistavaa ja siksi pitääkin etsiä Raamatun ulkopuolista tietoa ja ihmeitä, kokemuksia, ym..

Tuli mieleeni kysymys, niin itselleni kuin sinullekin rakas lukijani; Onko uskonelämämme hienoja sanoja, joita kirjoitamme, puhumme, mutta sydämemme onkin kaukana totuudesta ja Herran pelosta, pieneksi tuleminenkin on vastenmielistä, kun haluaisi olla suuri ja osaava, kaikkien ihailema uskova? Ylpeiden rukouksiin ei tule vastauksia. Miksi? Raamattu sen kertoo selväsanaisesti meille:

Room. 11:
16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.

21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.
24 Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!

Laitoinkin nyt tällä kertaa tämän Raamatunpaikan. Ja vain linkkinä sen tutumman varoituksen ylpeydestä: Jaak. 4:5-10

Jaakob kirjoittaa, että Jumala ei vastaa niiden rukouksiin, jotka pyytävät asioita ainoastaan itsensä tyydyttämiseksi: ”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3). Toisin sanoen: ”Ette pyydä Jumalan tahdon tapahtumista. Ette ole valmiita antamaan hänelle, mitä hän pyytää. Pikemminkin te yritätte sanella hänelle asioita, joista oma sydämenne nauttii.”

Jumalamme on täysin uskollinen. Paavali kirjoittaa: ”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija”(Room.3:4). Hän siis sanoo: ”Ei se mitään, vaikka kuulisit miljoonan äänen rukoilevan:

’Rukous ei toimi. Jumala ei kuule minua!’ Olkoon jokainen ihminen valhettelija, koska Jumalan sana pysyy. Hän kyllä kuulee uskollisesti rukouksemme.”

Jeesus sanoi: ”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte”(Matt.21:22). Yksinkertaisesti ilmaistuna Kristus sanoo: ”Jos todella uskot, olet valmis odottamaan vastausta taivaalliselta Isältäsi. Vaikka se kestäisi kauankin, sinä olet vahva uskossasi, luottaen hänen vastaavan.”

”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!”(Ps.31:19). ”Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu”(Ps.34:10).