ilosanoma.munfoorumi.com

Leonard Ravenhill

Jumalan nimessä pyydän sinua ravitsemaan sielusi rukouksella aivan kuten ruoka ravitsee ruumista, sanoi Fénélon. Henry Martin vuorostaan sanoi näin:" Katson, että nykyinen hengellinen elottomuuteni johtuu siitä, että minulla ei ole riittävästi aikaa ja rauhaa omaa hartaushetkeä varten. Olisimpa rukouksen mies! "

Eräs kirjoittaja sanoi kauan sitten:" Ihmisen monet rukoukset ovat kuin poika, joka soittaa ovikelloa ja lähtee pois ennen kuin ovi avataan." Yhdestä voidaan olla varma, siitä että suurin alue, jota ei ole tavoitettu on rukouksen alue, joka vapauttaa Jumalan voimavarat.

Kuka voi kertoa ihmiselle Jumalan voiman suuruuden? Voitaisiin esittää arvioita maailman painosta, kertoa Taivaallisen Jerusalemin koosta, laskea taivaan tähdet, mitata salaman huippunopeus ja kertoa auringonnousujen ja -laskujen aika. Mutta rukouksen voimaa ei pystytä mittaamaan.

Rukous on yhtä suunnaton kuin Jumalakin, sillä Hän on langan toisessa päässä. Rukous on yhtä väkevä kuin Hän, koska Hän on sitoutunut vastaamaan siihen.

Jumala armahda meitä, kun tässä tehtävässä, mikä on jalointa, mitä ihmisen kielelle ja hengelle on annettu, me vain kompastelemme.

Jos Jumala ei saa valaista meitä, kun olemme Hänen kanssaan rukouspaikassamme, kuljemme pimeydessä. Ja kerran tuomioistuimen edessä ollessa, nolointa uskoville tulee olemaan meidän vähäiset rukouksemme.

Tässä on kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen majestiittenen kuvaus rukouksesta. "Rukouksen voima on alistanut valtaansa rovioitten voiman, on rauhoittanut leijonien raivon, vaimentanut väkivallan ja muuttanut sen levoksi, sammuttanut sotia, tyynnyttänyt luonnonraivon, karkottanut demoneita, rikkonut kuoleman kahleet, avannut taivaan portit, tainnuttanut kulkutauteja, torjunut huijareita, pelastanut kaupunkeja tuholta, pitänyt auringon paikallansa ja ottanut käyttöönsä salamaniskun."

"Rukous on kuin täydellinen sotavarustus, ääretön aarre, ehtymätön kaivos. Myrskynkin raivotessa rukous on kuin suojainen satama. Se on kaikkien tuhansien siunausten lähde ja äiti."

Ovatko Khrysostomoksen sanat vain puhetekniikkaa vai pelkästään ylisanoja vilisevä kulunut lausepari? Raamatulle se ei ole sitä, vaan totta.

Kuka voi kertoa ihmiselle Jumalan voiman suuruuden? Voitaisiin esittää arvioita maailman painosta, kertoa Taivaallisen Jerusalemin koosta, laskea taivaan tähdet, mitata salaman huippunopeus ja kertoa auringonnousujen ja -laskujen aika. Mutta rukouksen voimaa ei pystytä mittaamaan.

Rukous on yhtä suunnaton kuin Jumalakin, sillä Hän on langan toisessa päässä. Rukous on yhtä väkevä kuin Hän, koska Hän on sitoutunut vastaamaan siihen.

Otan pienen lainauksen tuosta hyvästä kirjoituksesta, koska löysin siitä sen, mistä haluan puhua ja rohkaista samalla juuri Sinua, joka epäilet rukouksen voimaa ja Jumalan mahdollisuuksia auttaa sinua hädässäsi, tuskassasi, tms..

Haluan kertoa juuri Sinulle rakas lukijani ja ystäväni, että: Rukouksessa on Valtava Voima! Se siirtää pois vuoret edestäsi ja valo alkaa näkyä. Se Ei välttämättä tapahdu heti, kuin sormia näpsäyttämällä, EI! Mutta kun päätät vain pysyä rukouksessa, uskoen, kiittäenkin Herraa, niin valo alkaa tulla ja pimeyden on väistyttävä syrjään. Se on yhtä varmaa, kuin aamun koitto: joka päivä.

Haluan kertoa sinulle erään tosi kertomuksen, rohkaiskoon se sinua päätöksessäsi alkaa rukoilla ja jatkaa rukoustasi, vaikka mitään ei heti alkaisikaan näkyä. Älä etsi tunteita, vaan: etsi Herraa Jeesusta Kristusta ja suostu rikkumaan, tulemaan pieneksi jälleen. Sillä vain tyhjän astian Hän voi myöskin täyttää, sekä työssään käyttää!

On mies, hyvin heikko aina uskossaan ollut ja ei ole ollut kovinkan paljoa halua kasvaa uskossaan. Hänelle on aina riittänyt pelkkä nopea rukous ja Raamatunluku ja sitten onkin elänyt kuin maailmassa. Vuosia on jo kulunut uskossaan oloaaan ja vuosikymmeniäkin 2 ja risat. Mutta mikään ei ole muuttunut, koska hän on aina ajatellut; ettei hänestä ole Herran työhön, ei hän siihen kykene, se kuuluu vain muille, paremmille ja pyhemmille. Ja siksi hän ei ole nähnyt vaivaa uskonsa vahvistamiseksikaan, vaan on kuin tyytynyt vähään, helppoon uskonelämään.

Onhan Jumala puhunut hänelle useinkin ja kehottanut parannukseen, mutta parannuksenteko on aina jäänyt lyhyeksi ajaksi ja sitten hän on jälleen kuin palannut maailmaan, entiseen, kuralätäkköönsä rypemään ja siinä elämään. Onhan Herra varjellut hänet monet kerrat kuoleman vaarastakin ja osoittanut suuruutensa, sekä ihmeellisyytensä, mutta nekään eivät ole saaneet häntä rakastumaan Herraan, vaan useimmiten moittimaan Herraa kaikesta, ja elämään vain itselleen mieliksi. Ja arvostelemaan toisia, kuin itse olisi muita parempi. Jumala on ollut hänelle kaukainen ja vieras, ankara ..pelottavakin, ja väärällä tavalla on ollut sitä Herran pelkoa. Sillä peloillaan hän on vain halunnut yhä rajummin kapinoida Jumalaa ja Jumalan tahtoakin vastaan. Herran olisi kuin pitänyt enempikin olla hänen juoksupoikansa ja toiveidensa toteuttaja. Mutta hän ei ole ollut valmis tekemään Herralle mitään..

Mutta tuli aika, viimein, monien varoitusten jälkeen, joissa Herra oli varoittanut kaunastaan ja välinpitämättömyydestään, laiskuudestaan rukoilla, ym.. Niin hän oli saanut varoituksia, että: otteet kuin kovenee, jos ei tule halua muutokseen. Hän vain nauroi ja melkein pilkkasi varoituksiaan, eikä uskonut niihin. Nehän olivat vain toisen ihmisen omia sanoja ja halua pelotella..Ei Jumala niin sanoisi, tekisi, hah hahaa!

Mutta tuli aika, päivä päivien joukossa jolloin Herra johdatti häntä tutkimuksiin, joissa paljastui sairauksia, ei pahoja, mutta hänelle, joka ei kestänyt sairastamista, niin ne olivat tosi rankkoja ja pelottaviakin, kaiken toivon vieviä, ahdistavia... Herra laittoi hänet kuin ahjoonsa ja kuumensi sitä.. Tuli pelkoa, ahdistusta, paniikkikohtauksia, hysteriaa, ym.. Ja mitä Isä Jumala sillä hänelle halusi opettaa, puhua kaikella tällä? Nöyrtymistä, suostumista, itselleen kuolemista, maailmalle kuolemista, ylpeydestään luopumista, hätää hukkuvista sieluista, sekä halua saada olla Herramme käytössä, että ihmissieluja pelastuisi, jne..

Ja aina kun hän oli aivan kuin peloissaan, ahdistunut, panikoi, masentuikin, pyöritti vain koko ajan samoja asioita päässään ja pelko vain lisääntyi, sekä ahdistus, jonka aiheuti sielunvihollinen, joka ei halunnut luovuttaa Herralle kokonaan tuota ihmistä. Niin oli toinen uskova kanssaan, jolle Herra sanoi; "Nyt rukoukseen!" Ja kerta kerran jälkeen tuo pelonsekainen uskova suostui tulemaan rukoilemaan, sekä polvistumaan. Ja kun hän siihen suostui, niin Herra otti pois kaiken pelon ja ahdisuksen, panikoinnin, ym.. aina vähäksi aikaa, kunnes hän jälleen unohti Herran ja hänen apunsa ja voimansa..Tätä jatkui ja jatkui; päivä toisensa jälkeen, jolloin se pelko ja huoli väheni, väheni, aina rukouksen jälkeen. Näin hän oppi, miten Jumala kuulee rukouksia ja vastaa niihin, sekä auttaa ja ettei hän olekaan ankara ja kova, rakkaudetonkaan .. Vaan, että Jumala on Isä, joka oikeasti on kiinnostunut omistaan ja välittää heistä, auttaa heitä, jne.. Ja turhat ja väärätkin uhomiset ovat jääneet, tilalle on vain syntynyt nöyrää ja Herran tahtoon suostuvaa mielnlaatua, pikku hiljaa...

Vielä ei tiedä; mitä on edessä, mutta varmasti hän saa olla Herramme käytössä kaipaavien ja etsivien, uskonnollisten, väärämielistenkin keskellä kertomassa Jeesuksesta, joka tahtoo pelastaa ja auttaa jokaista ihmistä. Nyt hän on ahjossa, mutta se ei koko aikaa polta, vaan Herra antaa aina aikoja olla levossa, sekä huokastakin. Jotta sitten taas kestäisi kun: kuumennetaan ja poltetaan kuonaa pois, jotta astia puhdistuisi ja voisi kirkastaa Kristusta Jeesusta!

Jos Jumala ei saa valaista meitä, kun olemme Hänen kanssaan rukouspaikassamme, kuljemme pimeydessä. Ja kerran tuomioistuimen edessä ollessa, nolointa uskoville tulee olemaan meidän vähäiset rukouksemme.

Tässä on kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen majestiittenen kuvaus rukouksesta. "Rukouksen voima on alistanut valtaansa rovioitten voiman, on rauhoittanut leijonien raivon, vaimentanut väkivallan ja muuttanut sen levoksi, sammuttanut sotia, tyynnyttänyt luonnonraivon, karkottanut demoneita, rikkonut kuoleman kahleet, avannut taivaan portit, tainnuttanut kulkutauteja, torjunut huijareita, pelastanut kaupunkeja tuholta, pitänyt auringon paikallansa ja ottanut käyttöönsä salamaniskun."