Rukous sen puolesta, että saisin tulla vähäisemmäksi

[rita4]

Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

Jeesus, en ole varma siitä, pitäisinkö minä kamelinkarvaisista vaatteista ja heinäsirkoista tai villihunajasta ruokanani (Matt. 3:4). Mutta ehkä se ei tässä ole oleellista. Se, mitä toivon, kun kuuntelen Johanneksen puhetta, on sen ilon saaminen, jonka hän oli saanut kun sinä Jeesus olit tullut suuremmaksi ja kun hän oli tullut pienemmäksi, vähäpätöisemmäksi.

Voisitko Jeesus antaa minulle tuon Johanneksen saaman ilon samasta syystä kuin Johannes sen sai? Jeesus, voisinko minäkin pienentyä, tulla vähäisemmäksi? Voisitko sinä tulla minun ja muiden mielissä suuremmaksi, merkityksellisemmäksi ja keskeisemmäksi?

Jeesus, yritän ajatella, minkälaista sinun suureksi tulemisesta ja minun vähenemisestä tuleva ilo voisi olla. Millaista olisi saada iloa siitä, että ihmiset näkisivät sinut niin suurena ja arvokkaana, että minä huomaisin olevani syrjässä ilman huomiota? Se antaisi minulle syvemmän ja aidomman ilon kuin mitä saan, kun minut huomataan ja ihmiset pitävät minua jonakin. Tule suuremmaksi Jeesus, vähennä minua, Jeesus!

Jeesus, minkälaista olisi sellaisen asian näkeminen, että sinun nimeäsi rakastettaisiin niin paljon, että sinua haluttaisiin puolustaa? Minkälaista olisi sinun äänesi kuuleminen sen sijaan että kuulisin ihmisten kiittävän minua? Mikä ilo tulisikaan siitä, että sinua kiitettäisiin joka hetki.

Jeesus, minkälaista olisi tuntea suurempaa murhetta siitä, kun ihmiset torjuvat sinut kuin se murhe jota koen, kun minut torjutaan? Minkälaista olisi, jos ’saamiset’ ja ’luopumiset’ elämässä olisivat samanarvoisia ja kaikki osoituksia sinun hallinnastasi maailmassa ja osoituksia sinun suuresta armostasi minua kohtaan? Antaisiko sellainen luottamus sinuun mahdollisuuden palvella sinua riippumatta siitä, miten paljon tai vähän menettäisin palvellessani?

Jeesus, anna minulle Johanneksen tuntemaa iloa ja vie minua varovaisesti sitä tietä, jolla minä vähenen ja sinä tulet suuremmaksi itselleni ja muille.

Scotty Smith (suom. POM)

[rita4]

Jeesus, minkälaista olisi tuntea suurempaa murhetta siitä, kun ihmiset torjuvat sinut kuin se murhe jota koen, kun minut torjutaan? Minkälaista olisi, jos ’saamiset’ ja ’luopumiset’ elämässä olisivat samanarvoisia ja kaikki osoituksia sinun hallinnastasi maailmassa ja osoituksia sinun suuresta armostasi minua kohtaan? Antaisiko sellainen luottamus sinuun mahdollisuuden palvella sinua riippumatta siitä, miten paljon tai vähän menettäisin palvellessani?

Mietin elämääni ja uskoani ja olen joutunut nyt tosi paljon rukoilemaan asian tiimoilta, edestä. Mietin sitä 30v jonka olen Herran armosta saanut olla pelastettu, elikkäs, uskossa. Näkyykö, kuuluuko, ns maistuuko se mitä olen oppinut ja saanut Jumalalta sinä aikana uskossa vaeltaessani,eli: Näkevätkö muut minussa minkäänlaista muutosta ja itselleni kuolemisen halun tuomaa nöyrtymistä, sekä tahtoen itse olla pienempi ja Herra Jeesus; jatkuvasti tavalla tai toisella koroitettuna ja kirklastettuna elämäni ja puheideni, kirjoitustenikin myötä? Sitä mietin ja toivoisin jo edes ihan pikku riikkisen, että: olisin kasvanut uskossani, niin ettei tarvitsi enää juoda vain maitoa, vaan jo voisin syödä rukiisempaakin leipää.. Laitan pari Raamatunpaikkaa tähän;

1. Piet. 2:
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".
4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

Hepr. 5:
7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan".

11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.
13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Tärkeintä ei enää olisi se mitä minä saan, tai milaisena minua pidetään, vaan se; Mitä Herra Jeesus on ja miten paljon olenkaan Häneltä saanut voimaansa ja apua elämäni taisteluissa, miten olen saanut kokea rakkauttaan, sekä anteeksiantoaankin, ym..

Rukoukseni; "Herra Jeesus, tulen jälleen eteesi ja pyydän; neuvo minulle tiesi ja osoita tahtosi, jotta suostuisin siihen kapinoimatta ja vain kiittäen siitä, että kuritat minua, jotta lihani tahto kuolee yhä enemmän ja sen myötä sinun tahtosi, sekä pyhyytesi, kirkkautesi saa vahvistua ja kasvaa. Jotta murheeni olisi vielä uskosta osattomat ja eksyneet ihmiset, sekä se, kun heille ei kelpaa armosi ja anteeksiantosi, rakkautesi suuruus. Onhan sinulle kaikkia kohtaan vain pelkästään hyvä tahto: auttaa ja pelastaa.

Ettei se olisi enää tärkeintä, se; mitä minä olen tai mitä minä saan, vaan se, että: osaisin ja tahtoisin rukouksessa kantaa ristisi juurelle niin itseni, kuin kaikki läheiseni, sekä myöskin ne, jotka eivät arvosta minua uskovana, ihmisenä, vaan katsovat minua kuin halveksuen ja pilkatenkin, seurastaan tahtoen erottaa, koska en täytä ihmisten mittaa, tahtoa ja enkä elä niin kuin he tahtoisivat. Olen kuin pilkkalaulu heille..Mutta minä tahdon oppia vain siunaamaan heitäkin.

Tahdon nöyrtyä edessäsi Jumala: tunnustaen heikkouteni, kurjuuteni ja pienuutenikin, sekä yhä tahtoen kuulla äänesi, sekä totella tahtoasi, vaikka se veisi minkälaisiin vaikeuksiinkin, joista Sinä Herra Jeesus kuitenkin hellän ja armollisen rakkautesi kautta aina autat minua ja pelastat joutumasta liian kauaksi sinusta, kun sielunvihollinenkin koittaa murtaa ja viedä elämästä ilon ja voiman. Anna minun kokea että olet kanssani ja lähelläni vaikeinakin hetkinäni Herra! Kun ei ole ketään, joka ymmärtäisi minua outoa..Niin saan tuoda aivan kaiken eteesi, ristisi juurelle ja kertoa miltä minusta tuntuu, sekä itkeä kipuni ja surunikin pois sylissäsi Rakas Vapahtajani Jeesus Kristus! Kiitos siitäkin!

Herra opeta minulle tiesi ja tahtosi, anna minun syödä Elämän leipää, Sinun Sanaasi Herra, Jumalani! Anna minun tulla pieneksi ja niin että: Sinä Jeesus saat kasvaa minussa, sekä vahvistua, olla Suuri, Voimallinenkin, jonka kautta minäkin kurja pääsen kerran näkemään kirkkauttasi taivaassa! Poista ylpeys ja omavoimaisuus, ym. väärä. Rakastan sinua Herrani ja rukoilen, 'Anna voimaasi jaksaa jälleen huomiseen, sekä uskoa hyvyyteesi minuakin kohtaan, joka koen olevani halveksittu ja jota ei rakasteta ihmisenä, uskovanakaan. Olen kuin pilkkalaulu ihmisten suussa. Koska en elä, toimi niin kuin vaaditaan..'

Kiitän sinua Isä, joka et hylkää, etkä käännä selkääsi yhdellekään, joka vain tahtoo kääntyä Sinun puoleesi ja huutaa, rukoilla Sinulta apua, voimaa sekä viisauttasi! Meistä kukaan ei jaksa, kestä, pysty yksin selviämään tästä elämästä, ei yksikään, jos sinä Herra Jeesus et ole kanssamme joka hetki ja päivä. Silloinkin kun oma voimamme on lopussa, niin tule viereemme ja nosta, auta, vahvista meitä, jotta jälleen jaksaisimme ja haluaisimmekin nousta vaeltamaan tätä kaitaa ja usein niin kovin kivistäkin tietäsi. Kiitos, kun siunaat ja lohdutat surevia, kärsiviä, pelokkaita jne..!"Amen!

Laitan tämän ihanan laulun vielä lopuksi jota huomaan kuuntelevani tosi usein nykyään; Kristoforos-Oi Golgatalla