Katumusrukous

[rita4]

Juhani Nikula

Katumus sinänsä on jokaisessa ihmisessä piilevä luonnollinen tunne, jossa ihminen, joka on tehnyt tai ajatellut jotain, toivoo sitä nimenomaista asiaa tekemättömäksi tai toisenlaiseksi. Ihminen katuu vähintään sitä, että on jäänyt kiinni rikkeestään! Hengellisessä elämässä ihmisen katumiskykyyn sisältyy mahdollisuus sekä mielenmuutokseen että elämäntavan muuttumiseen. Katuminen ei ole tosiasiassa mitenkään hävettävä asia, vaan ihmisen pelastuskin riippuu siitä, että tämä kyky on tallella. Jos ihminen on menettänyt katumiskyvyn, hän on vaarassa paatua täydellisesti.

Katumiseen on Raamatussa selvä kehotus. Jumala haluaa ihmisen katuvan pahuuttaan ja syntiään (Joona 3:1-10).

Raamatussa on esimerkkejä, joissa rukouksiin ja niistä seuraaviin rukousvastauksiin liittyy läheisesti edellytyksenä katumus. Salomon rukouksessa Israelin kansan kääntymys oli edellytyksenä syntien anteeksisaamiselle ja kansan palauttamiselle takaisin luvattuun maahan (1.Kun.8:33,34). Jeremia oletti Jumalan vihan kääntyvän pois kansan yltä, jos se rukoilee ja nöyrtyy (Jer.36:7). Nehemian rukous ja synnintunnustus saivat aikaan sen, että Jumala kutsui hänet Jerusalemin muurin rakennustyöhön vihollisten ahdistaessa - mutta vaikea työ tuli tehdyksi (Neh.1:4-11).

Ihmisen sydämen puhtaus on edellytyksenä sille, että Jumala kuulee rukoukset (Ps.66:18,19). Kyse ei ole kuitenkaan ihmisen tulemisesta täydelliseksi tai synnittömäksi (eikä ihminen voi maan päällä sellaiseksi tullakaan), vaan siitä, että ihminen käy läpi katumuksen kautta vilpittömästi mielenmuutosprosessin ja näin puhdistuu sydämen synneistä, jotka estävät rukousta "hengessä ja totuudessa."

Eräät sydämen asenteet ovat avainasemassa estämässä rukousta ja rukousvastauksia. Ylpeys ja itsekeskeisyys ovat suurimpia syntejä, jotka estävät toimivaa rukousta (Luuk.18:10-12,14). Samoin arvostelu, katkeruus ja viha ovat syntilistan kärjessä viemässä ihmisen rukouksilta voiman.

Myös rukouksen motiivien tulee olla kunnossa. Jeesuksen mukaan ihminen ei saa rukoilla kuten tekopyhät (Matt.6:5) ja tyhjää hokevat pakanat (Matt.6:7). Jeesus tuomitsi näin kaiken epäaidon rukouksen. Rukouksen keskipisteenä ei voi olla ihmisen hyöty.

Toimiva rukous "hengessä ja totuudessa" tulee mahdolliseksi vasta kun ihmisellä on aito ja rehellinen käsitys omasta tilastaan. Tosi rukous edellyttää siksi ihmiseltä sydämen katumusta.

Katumus on kuitenkin luonnolliselle ihmiselle vaikea ja vastenmielinen asia. Se on sitä ollut aina. Mutta erityisesti nykyaikana, jolloin kaikki auktoriteetit ja ehdoton totuus kyseenalaistetaan ja jolloin ihmisen omanarvontuntoa korotetaan ihmiskeskeisellä, Jumalan sivuuttavalla tavalla, on katumus suorastaan käynyt torjuttavaksi ja ei-toivottavaksi. Tässä suhteessa oikean katumuksen ymmärtäminen on myös uskovien piirissä hämärtynyt.

[rita4]

Ihmisen sydämen puhtaus on edellytyksenä sille, että Jumala kuulee rukoukset (Ps.66:18,19). Kyse ei ole kuitenkaan ihmisen tulemisesta täydelliseksi tai synnittömäksi (eikä ihminen voi maan päällä sellaiseksi tullakaan), vaan siitä, että ihminen käy läpi katumuksen kautta vilpittömästi mielenmuutosprosessin ja näin puhdistuu sydämen synneistä, jotka estävät rukousta "hengessä ja totuudessa."

Eräät sydämen asenteet ovat avainasemassa estämässä rukousta ja rukousvastauksia. Ylpeys ja itsekeskeisyys ovat suurimpia syntejä, jotka estävät toimivaa rukousta (Luuk.18:10-12,14). Samoin arvostelu, katkeruus ja viha ovat syntilistan kärjessä viemässä ihmisen rukouksilta voiman.

Myös rukouksen motiivien tulee olla kunnossa. Jeesuksen mukaan ihminen ei saa rukoilla kuten tekopyhät (Matt.6:5) ja tyhjää hokevat pakanat (Matt.6:7). Jeesus tuomitsi näin kaiken epäaidon rukouksen. Rukouksen keskipisteenä ei voi olla ihmisen hyöty.

Toimiva rukous "hengessä ja totuudessa" tulee mahdolliseksi vasta kun ihmisellä on aito ja rehellinen käsitys omasta tilastaan. Tosi rukous edellyttää siksi ihmiseltä sydämen katumusta.

Hain aihetta mistä kirjoittaa, joka kuin valkeni minulle tänään tuolla lenkillä ollessani. Kävin siinä jälleen kerran kovaa kamppailua lasteni käytöksen takia ja varsinkin tulevalla viikolla syntymäpäiväänsä (39v) viettävän poikani käytöstä minua, äitiään kohtaan. Kävin läpi viimeistä 16 vuotta ja miniäni siihen tuloa, sekä hänen vihaansa ja inhoaan minua kohtaan, kun en lähtenyt hänen "kelkkaansa" ja en ollutkaan kanssaan samaa mieltä asioista, joita hän kovasti yritti.. ja koitti saada minut hyväksymään sen vääränlaisen tapansa elää, toimia, puhua, sekä jatkuvasti kirota poikaani, joka sairastui ja joutui leikkaukseen ja.. ym..

Mutta näiden vuosien aikana poikani on alistunut avokkinsa narsistiseen tahtoon ja on muuttunut .. miniäni kaltaiseksi. Ja nyt he yhdessä puhuvat minusta valheitaan ja kirovat minua eivätkä halua tyttöjenkään olevan kanssani minkäänlaisessa yhteydessä, ym..Miniäni on kuin kloonannut poikani kaltaisekseen, myöskin tavoissa ja ajatusmaailmassa, siis valheen ja kierouden harjoittamisessa, ym..

Se on pitkä ja vaikea juttu, kuinka kiltistä lapsestani on tullut hirviö. Kova ja rakkaudeton, joka uskoo kuin vuorta avokkinsa valheita, joita se keksii jatkuvasti minusta ja minun muka soittaneen hänelle, laitelleen paska viestejä, joita en ikipäivänä tekisi, enkä edes ole ollut häneen minkäänlaisessa yhteydessä enää aikoihin.. Viime elokuussa noin 3½v hiljaiselon jälkeen pyysin häntä (miniääni) käymään oys,sa katsomassa tyttöjensä kanssa poikaani ja sekin käännettiin minua vastaan lopulta ja poikani soitti ja kirosi minut..Ja saapa tämä miniäni muutkin sukulaiseni uskomaan itseään, kun valehtelee. Osaa olla niin aidon kuulonen, vaikka valehtelee silmät ja suut täyteen.. Kuinka monta sataa, tuhatta kertaa olenkaan rukoillut; "Herra, kuinka kauan sinä annat tämän kaiken jatkua?"

Kävin siis jälleen kamppailuani tuolla lenkillä, ja olin jo niin väsynyt kaikkeen ja kiukkuinen ja kun on hiihtolomakin alkanut ja en saa tyttöjä tänne ja.. Mitä hurjemmat ajatukset nousivat jo mieleeni..Kunnes... Herra pysäytti minut ja koin kuin valon ja näin oman sydämeni pimeyden ja .. apuaa, sehän on: katkeruuden juuri. Heräsin kuin tajuamaan, että: "APUA: Minähän olen katkeroitumassa!"

Olin aikoinaan tosi pitkään syvällä katkeruudessa vanhempiani kohtaan, jotka .. eivät rakastaneet minua, vaan olin aina tiellä, perheen mustalammas ja sain selkääni joka päivä syyttömästi, kun muita sisaruksia vain uskottiin ja he valehtelivat päälleni, ym. ym.. Kun siitä pääsin irti, eroon Jeesuksen avulla, niin silloin aikoinaan päätin etten anna sen juurtua enää koskaan sydämeeni. Ja luulinkin, etten ole katkera, surullinen vain. Mutta Pyhä Henki osoitti ihan muuta sydämeni tilasta. Siellä ulkona sit jatkoin kävelyäni ja itkin Herrani edessä: "Herra ota pois katkeruuteni, älä anna minun elää siinä, vaan vapautua siitä!" Olihan shokki!

Olin siinä just rukoillut, että: Herra näyttäisi sydämeni ja valaisisi sen kirkkaudellaan, jotta kaikki väärä tulisi valoon. Tietämättä ollenkaan; mitä sit sain kun halusin katua ja puhdistua kokonaan.

Sitten vielä kotona kuuntelin kokonaan tuon foorumille tänään laittamani Suonnon puheen ja siinä sain lisää kuin ojennusta ja nuhdettakin Herralta ja tajusin aikas paljon, miten kurja ja syntinen, heikko olen. Tuli oikein puhdistuspäivä sydämelleni. Mutta hyvä niin, sillä se oli todella tarpeenkin. Ja niin kuin tuosta lainauksestakin luemme, niin katkeruus ja vihamielisyys saattaa estää jopa rukouksemmekin, niin ettei Jumala kuule, tai vastaa niihin. Toki, kovillehan se ottaa, mutta haluan muutoksen tässäkin asiassa tapahtuvan ja että pystyn siunaamaan ja rukoilemaan puhdistetuin sydämin jatkossa heidänkin puolestaan. Ja että kestän sen mitä kestettäväkseni on annettu.