ilosanoma.munfoorumi.com

David Wilkerson

Kun Jeesus katsoi kohti lopun aikoja, hän näki ison ongelman. Hän sanoi opetuslapsilleen, että "eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän" (Matt. 9:37).

Ihmettelen lukiessani näitä sanoja. Mikä on ratkaisu? Mistä löydämme enemmän työntekijöitä menemään kaikkien kansojen pariin? Jeesus itse antoi ratkaisun seuraavassa jakeessa: jonkun täytyy rukoilla, jotta työntekijöitä löytyisi. "Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

Saatat ajatella, että joka puolella maailmaa ovet evankeliumille menevät kiinni. Se saattaa olla totta, mutta sillä ei ole väliä miten suljetuilta jotkut maat näyttävät. Jos Jumala voi repiä alas Euroopan rautaesiripun ja Aasian bambuesiripun, mikään ei voi estää häntä toimimasta missä ikinä hän haluaakin.

1980-luvulla, kun työmme keskus oli Teksasissa, vietin vuoden rukoillen Jumalaa lähettämään New Yorkiin jonkun, joka pystyttäisi seurakunnan Times Square -aukiolle. Vannoin auttavani tuota Jumalan lähettämää kaikin tavoin: keräisin rahaa, pitäisin kokouksia, auttaisin kannatuksessa. Kuitenkin, kun rukoilin Jumalaa lähettämään työmiestä juuri tähän erityiseen tehtävään, Jumala asettikin sen taakaksi minun sydämelleni.

Apostoli Paavali lähetettiin lähetystyöhön rukouksen voimalla. Antiokiassa seurakunnan johtajat paastosivat ja rukoilivat ja lähettivät heidät matkaan (Apt. 13:2-6). Paavalin ensimmäinen lähetysmatka alkoi rukouskokouksesta. Vanhurskaat miehet noudattivat Jeesuksen sanoja rukoilla työmiehiä elonkerjuuseen, ja Paavalin lähettäminen oli suora seuraus tästä rukouksesta.

Näin on yhä tänään. Meidän tulee rukoilla aivan kuten nuo Antiokian miehet tekivät. Ja kun me rukoilemme, Pyhä Henki kulkee maan päällä etsien ihmisiä, jotka haluavat olla Jumalan käytössä, ja asettaa heidän sydämelleen taakan. Hän koskettaa ihmisiä kaikkialla erottaen heitä palvelustyötä varten.

Matteuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa sadanpäämies tulee Jeesuksen luo pyytäen parannusta kuolevalle palvelijalleen. Kristus vastaa sadanpäämiehelle: "Mene. Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. (8:13) Minä uskon, että näin käy aina kun joku rukoilee elonkorjuun puolesta. Kun me pyydämme Jumalaa lähettämään työmiehiä, Pyhä Henki puhuttelee jotakin jossakin, eikä sillä ole väliä missä. Totuus on, että meidän rukoustemme kautta kutsutaan työmiehiä elonkorjuuseen.

Apostoli Paavali lähetettiin lähetystyöhön rukouksen voimalla. Antiokiassa seurakunnan johtajat paastosivat ja rukoilivat ja lähettivät heidät matkaan (Apt. 13:2-6). Paavalin ensimmäinen lähetysmatka alkoi rukouskokouksesta. Vanhurskaat miehet noudattivat Jeesuksen sanoja rukoilla työmiehiä elonkerjuuseen, ja Paavalin lähettäminen oli suora seuraus tästä rukouksesta.

Näin on yhä tänään. Meidän tulee rukoilla aivan kuten nuo Antiokian miehet tekivät. Ja kun me rukoilemme, Pyhä Henki kulkee maan päällä etsien ihmisiä, jotka haluavat olla Jumalan käytössä, ja asettaa heidän sydämelleen taakan. Hän koskettaa ihmisiä kaikkialla erottaen heitä palvelustyötä varten.

Matteuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa sadanpäämies tulee Jeesuksen luo pyytäen parannusta kuolevalle palvelijalleen. Kristus vastaa sadanpäämiehelle: "Mene. Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. (8:13) Minä uskon, että näin käy aina kun joku rukoilee elonkorjuun puolesta. Kun me pyydämme Jumalaa lähettämään työmiehiä, Pyhä Henki puhuttelee jotakin jossakin, eikä sillä ole väliä missä. Totuus on, että meidän rukoustemme kautta kutsutaan työmiehiä elonkorjuuseen.

Mehän elämme lopun aikoja, sen varmasti jo jokainen Herran oma myöntäneekin? Mutta missä ovat uskolliset ja kuuliaiset työmiehet elovainioilta? Seurakunnissaan, ehkä sanot. Ja niinhän se usein onkin nykyään, että: uskomme seurakunnan olevan se paikka jossa vain tehdään työtä Herralle ja jossa ihmiset pelastuu: tulemalla kokouksiin.

Mutta noinkohan asia kuitenkaan lienee? Onko se Herramme tahto, että; työtä tehdään vain seurakunnissa ja vain sinne tulemalla kuulemaan Jumalan Sanaa pelastutaan, jos pelastutaan? En usko! Ja kun nyky seurakunnat ovat menossa yhä suurimmassa määrin: väärän evankeliumin ja väärän jeesuksen julistamiseen. On veljiä, jotka mieluusti siirtävät työvastuun toisille, jotta itse saavat vain olla ja lekotella, päästä näkemästä vaivaa Herran Sanan ja kaiken muunkin eteenpäin menemiseksi. Tai sit on näitä ns yli-innokkaita, jotka jo luulevat olevansa kuin Kristus, kuin pieniä jumalia. Joilla on kyllä intoa, mutta vain itseään varten, jotta saavat olla esillä ja suuria, hyviä, kehuttavia, jne...

Minä itse henk koht uskon siihen, että: meidän on lähdettävä ulos seurakunta rakennelmista ja tultava sinne misä ihmiset ovat ja asuvat ja siellä olla omalla olemassaolollaan esillä ja jos Herra suo, niin Hänen käytössäänkin, kun ihmiset alkaa kaivata muutosta elämäänsä. Alkavat etsiä sitä Jeesusta, joka yksin vain voi heidätkin pelastaa, jne.. Ei ne tuu seurakunta rakennuksiin, hyvin harvat tulevat. Kyllä meidän on oltava omalla elämällämme ja läsnäolollamme heidän keskellään. He seuraavat meitä, kuin salaa, kaukaa ja meistä itsestämme aika pitkälle kuitenkin sit riippuu se, että: Kiinnostuvatko he uskon asioista, vai eivätkö. Jos me elämme rukouksessa sen ja sen ihmisen, perheen tuoden Herran ristin juurelle ja että Hän, Jeesus saisi koskettaa noiden ihmisten sydämiäkin. Sinun täytyy haluta rukoilla kyläsi ja omaistesi ym puolesta!

Sillä vain rukousten kautta alkaa tapahtua! Ja jos sinusta on tullut heille ystävä, sellainen jolle he uskaltavat puhua, jopa uskoutua, ja oma elämäsi on sellaista, ettei se ole vain rikkauksien tms turhuuden hankkimista, vaan on halu nöyryyteen, niin silloin Herra Jumala voi sinua käyttää työssään. Emme voi, tai edes saa elää ihan miten vain, kuin vain itsellemme, tai kuin maailmankin ihmiset elävät ja puhuvat. Meillä on velvolisuuksia ja yksi niistä on: pitää sydämemme puhtaana päivittäin ja sen voimme tehdä vain viipymällä verilähteellä tunnustaen syntimme ja haluten muuttua, kuolla itsellemme, sekä yhtälailla maailmallekin ja sen tarjonnalle, ym..Se on rehellistä ja avointa keskustelua Herramme kanssa ristinsä juurella viipyen. Tai vain ihan hiljaakin ollen ja odottaen puhettaan.. Oletko kokeillut jo?

Toki se on vaikeaa pysyä uskossa vahvana, kun on omat ongelmat, ja on yksin ilman toisia uskovia, tiedän! Mutta me voimme rukoilla, että; Herra Jeesus Kristus antaa meille niitä siskoja ja veljiä, jotka myöskin omistavat samanlaisen arvopohjan kuin mitä meilläkin on hengellisiä asioita kohtaan. Ja ei tarvita edes isoa ryhmää, vaan uskon että riittää, kun koolla on 2, tai 3 Herran omaa jotka haluavat olla Herramme käytössä. Tärkeintähän kuitenkin on vain se; millainen sydämemme ja ajatuksemme on Jumalan Sanaa, rukousta ja lähimmäisiämmekin kohtaan. Ja ennenkaikkea uskoisin sen olevan Jumalan mieleen, kun meillä on halu rukoukseen ja olla edessään, vaikka aina siihen ei sillai pystyisikään olemaan siellä omassa rukouskammiossaan, omissa oloissaan ja siis: rauhassa Herran edessä. Mutta sydämemme kaipaa ja odottaa saada olla edessään.. Kaipaako sinun sydämesi saada olla usein Herran edessä päivän mittaan ja kuulla ääntään, tutkia Sanaansakin? Vai viekö maailman murheet ja muut asiat ajatuksesi vain omiin murheisiisi, kipuihisi, toiveisisi, ja kun pitäisi olla rukouksessa, niin on sen niin sata, miljoona työtä tekemättä, tai puhelin soi, tai..?

Näin on yhä tänään. Meidän tulee rukoilla aivan kuten nuo Antiokian miehet tekivät. Ja kun me rukoilemme, Pyhä Henki kulkee maan päällä etsien ihmisiä, jotka haluavat olla Jumalan käytössä, ja asettaa heidän sydämelleen taakan. Hän koskettaa ihmisiä kaikkialla erottaen heitä palvelustyötä varten.