RUKOUKSEN VOIMA

[rita4]

by David Wilkerson | August 9, 2013

Kun kyseenalaistamme rukouksen voiman, me menetämme sen. Paholainen yrittää ryöstää meiltä toivon näyttäen meille, ettei rukouksessa ole enää tehoa.

Kuinka ovela Saatana onkaan, kun hän yrittää pettää meidät valheilla ja tarpeettomilla peloilla. Kun Jaakob sai väärän tiedon Joosefin kuolemasta, se sairastutti hänet epätoivoon, vaikka olikin valhetta. Joosef oli elossa ja menestyi, kun taas hänen isänsä murehti koko ajan suruissaan uskottuaan valheen.

Epäuskon aiheuttamat pelot ryöstävät uskovan ilon ja luottamuksen Jumalaan. Jumala ei kuule kaikkia rukouksia. Hän kuulee vain uskovien rukoukset. Rukous on ainoa aseemme vihollista vastaan. Sitä pitää käyttää suuressa luottamuksessa, muutoin emme voi puolustautua Saatanan valheita vastaan.

Me ajattelemme, ettei Jumala ole kuullut meitä, koska emme näe todistuksia vastauksesta. Voit kuitenkin olla varma siitä, että mitä pitempään vastauksen tuleminen viipyy, sitä täydellisempänä se lopulta tulee. Mitä syvempi hiljaisuus, sitä kovaäänisempi vastaus!

Kärsivällisyyden puute meissä on riittävä todiste siitä, ettemme odota rukoukselta kovinkaan paljon. Me lähdemme salaisesta rukouskammiostamme valmiina selviytymään tiellämme jollakin tavalla. Näyttää, kuin olisimme shokissa, jos Jumala vastaisi.

Aabraham rukoili lasta ja Jumala vastasi. Montako vuotta kului, ennen kuin hän sai pidellä lasta sylissään? Kaikki hartaat rukoukset kuullaan samalla hetkellä, kuin ne esitetään, mutta Jumala valitsee vastauksensa tavan ja ajan. Sillä aikaa hän odottaa meidän iloitsevan pelkistä lupauksista ja juhlivan toivossa, odottaessamme täyttymistä. Hän käärii myös kieltämisensä rakkauden suloiseen pakettiin, estäen meitä vaipumasta epätoivoon.

”Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on”(Hebr.10:36).

[rita4]

RUKOUS JA KUULIAISUUS
by | August 8, 2013

Joskus käymme rukouksessa Jumalan luo ikään kuin hän olisi rikas sukulainen, joka haluaa tukea meitä ja antaa meille, mitä pyydämme, vaikkemme itse nosta sormeammekaan auttaaksemme. Me nostamme kätemme Jumalan puoleen rukouksessa ja sitten panemme ne taskuun.

Me odotamme rukouksiemme saapuvan Jumalan luokse, joka tekee kaiken työn sillä aikaa, kun me istumme toimettomana ajatellen itseksemme: ”Hänellä on kaikki valta, minulla ei ole mitään, niinpä pysyn hiljaa aloillani ja annan hänen tehdä työn.”

Se kuulostaa hyvältä teologialta, mutta ei ole sitä. Jumala ei tahdo ovelleen toimettomia kerjäläisiä. Hän ei myöskään halua meidän osoittavan täällä maailmassa huolenpitoa niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä.

”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä”(2 Tess.3:10).

Ei ole epäraamatullista lisätä hikeä kyyneliimme. Esimerkiksi, rukoilemme sydämessämme asuvan salaisen synnin voittamiseksi. Pyydätkö Jumalaa ottamaan sen vain pois ihmeenomaisesti ja sitten istut ja odotat, että se kuolee itsestään? Ei mitään sydämessä olevaa syntiä ole koskaan tuhottu ilman ihmisen oman käden apua, niin kuin Joosuan tapauksessa. Hän makasi koko yön kasvoillaan, valittaen Israelin tappiota. Jumala nosti hänet jaloilleen ja sanoi: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt. Nouse, pyhitä kansa”(Joos.7: 10- 13).

Jumalalla on oikeus nostaa meidät polvillemme ja sanoa: ”Miksi istut laiskana, odottaen ihmettä? Enkö käskenyt sinun paeta kaikkea pahalta näyttävää? Sinun pitää tehdä enemmän kuin vain rukoilla himosi takia. Sinun pitää juosta sitä pakoon. Et voi levätä, ennen kuin olet tehnyt kaiken, mitä on käsketty.”

Älä moiti Jumalaa siitä, että hän ei kuule rukouksiasi, jos et itse noudata hänen antamaansa kuuliaisuuden käskyä. Lopulta alat pilkata Jumalaa ja syyttää häntä välinpitämättömyydestä, vaikka olet itse kuitenkin syyllinen.

[rita4]

RUKOUSVASTAUKSET, JOTKA VIIVÄSTYIVÄT TAI JÄIVÄT TULEMATTA
by David Wilkerson | August 7, 2013

”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3).

Jumala ei vastaa rukouksiin, joka lisäisi meidän kunniaamme tai aiheuttaisi meille kiusauksia. Edelleenkään Jumala ei vastaa sellaisen ihmisen rukouksiin, joka hellii himoa sydämessään. Kaikki rukousvastaukset riippuvat siitä, että juuritamme sydämestämme pois pahaa, himoa ja helmasyntejä.

”Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi”(Ps.66:18).

On hyvin yksinkertaista testata, perustuuko rukouksesi himoon. Ensimmäinen vihje on siinä, miten me suhtaudumme rukouksen hylkäämiseen tai viipymiseen. Himoon perustuva rukous vaatii pikaista vastausta. Jos himoitseva sydän ei saa haluamaansa nopeasti, se valittaa ja huutaa menettää tajuntansa. Toisaalta se voi myös päästä valloilleen murinana ja valituksena, mikä lopulta johtaa Jumalan kuuroutumiseen.

"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" (Jes.58:3).

Himokas sydän ei voi nähdä Jumalan kirkkautta hänen kielloissaan ja viivytyksissään. Eikö Jumala saanutkin enemmän kunniaa, kun kieltäytyi vastaamasta Kristuksen rukoukseen pelastaa hänet kuolemasta? Minua puistattaa, kun ajattelen, missä olisimme tänä päivänä, jos Jumala ei olisi kieltäytynyt vastaamasta siihen?

Jumalalla on oikeus viivästyttää tai kokonaan kieltää vastausta rukouksiimme, kunnes ne on puhdistettu kaikesta itsekkyydestä ja himosta.

Voisiko tässä olla syy siihen, että vastaus rukouksiimme estyy? Voisiko olla kyseessä meidän jatkuva kanssakäymisemme himojen tai helmasynnin kanssa? Olemmeko unohtaneet, että vain ne, joilla on puhtaat kädet ja sydän, saavat tulla Jumalan pyhälle vuorelle? Vain täydellinen lempisyntiemme hylkääminen avaa taivaan ovet ja siunaukset.

Antautumisen sijaan juoksemme sielunhoitajalta toiselle, yrittäen löytää keinoa peitellä epätoivoamme, tyhjyyttämme ja levottomuuttamme. Se on aivan turhaa, jos emme ole vielä juurittaneet sydämestämme syntiä ja himoa. Synti on kaikkien vaikeuksiemme syy. Rauha tulee vasta, kun antaudumme ja hylkäämme salaiset syntimme.

[rita4]

”Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi”(Ps.66:18).

Olen miettinyt usein tämän Raamatunpaikan sisältöä ja itseäni rukoilijana, pyytäjänä, lapsenaan, jne.. ajatellen millainen itse olen Jumalan silmissä. Kun pyydän jotain Herralta, niin jääkö vastaukset saamatta koska sydämelläni onkin syntiä, tai vääryyttä? Minusta tämä paikka laittaa uskovan pienelle paikalle ja parannusta tekemäänkin. Vai mitä?

Minua on syytetty ylpeydestä, panettelusta, rakkaudettomuudesta, ym.. Ja en ota moitteita kevyesti, vaikka en lähdekään puolustautumaan, tai..Vaan vien ne rukouksessa Herran alttarille ja pyydän näyttämään minulle totuuden ja puhdistamaan sydämeni vääränlaisesta elämästä, toiminnasta, puheista, tms..Haluan elää niin, etten tahallisesti tekisi syntiä, tai loukkaisi toisia.

On hyvä, kun välillä tulee ns rapaa silmille ja satuttaakin, kunhan se vain vie ristin juurelle parannusta tekemään ja haluten muuttua, kuolla itselleen ja vääränlaiselle toiminnalleen, tai elämälleen. En ole puhdas pulmunen, enkä kaiken osaava, tai tietävä: ehei. Se, että puhun hyvin lapsenomaisesti joskus, kun kerron Herran puhuneen minulle, tai käyttäneen minua, niin se ei tarkoita, että ylpeilisin sillä, ei! Vaan se on iloa, kun saan olla tällaisenaankin Herrani omana ja käytösssä. Mutta aivan liian usein se tulkitaan ylpeilyksi ja se on aina hyvin valitettavaa/ surullistakin.

Se on totta, että jos meillä on vääryyttä, syntiä sydämessä, niin silloin ei Herrakaan kuule, koska hän odottaa omiltaan; halua muutokseen, parannuksen tekoon sekä tietenkin myös: suostumaan, alistumaan hänen tahtonsa alle tottelemaan, eikä enää oman mielemme mukaan elämään ajatellen, että jo tiedämme muka mitä Isä meiltä odottaa ja haluaa ja että olemme sitä tehneetkin, joten ei mitään ongelmaa, hätää.. Se on ylpeyttä ja siitä on tehtävä parannus. Herra vihaa ylpeitä sydämiä, mutta nöyrille hän antaa armon. Näin sanoo Raamattu.

On siis aika mennä itseensä ja miettiä; "onko minulla ylpeä sydän ja olenko oikeastikin Herran käytössä, kuljenko tahdossaan, vaiko yhä omassa tahdossaniko vain siltikin kuljen, luullen vain Herran tahtovan sitä, tai tätä, mistä itse, tai lihani tykkää. "

2. Kor. 11:
1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.

2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.

4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

5 Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.

6 Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.

7 Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että-alentaessani itseni, jotta te ylenisitte-olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?

[rita4]

Kun kyseenalaistamme rukouksen voiman, me menetämme sen. Paholainen yrittää ryöstää meiltä toivon näyttäen meille, ettei rukouksessa ole enää tehoa.

Rukouksessa on poveria! Amen! Aina kannattaa rukoilla, tuntui,a ti näytti sitten ihan miltä vain, koska vain rukouksen kautta me voimme lähestyä Herraa ja saada sydämiimme levon, sekä avun asioihimmekin, vaikka saatana koittaisikin saada meidät uskomaan valheensa: ettei muka kannata rukoilla. Saatana vihaa rukoukseen menoamme, koska se tietää, että me saamme sieltä kaiken tarvitsevamme avun, lohdutuksen ja Voiman.

Olen jälleen kuin miettinyt rukouksen tärkeyttä ja eilen sain sellaisen ns pommin kuulla, joka loukkasi mua tosi ikävästi ja satutti niin pahasti mieltäni ja kun en mitenkään voinut tajuta, miten jotkut voivatkin toimia niin meitä kohtaan, niin pitihän sitä sitten vatvoa Herran ristin juurella vielä aamusellakin tosi pitkään, ennenkuin sain siitä mielenrauhan ja se asia poistui lopulta painamasta mieltäni. Olin nääs päättänyt, etten nouse rukouksesta pois, ennenkuin se asia laskeutuu sydämelleni sillai, ettei se enää elä mielessäni, muistuta, haavoita, loukkaa, suututakaan mua... siitä eräiden uskovien käytöksestä meitä kohtaan, joka oli minusta ihan kiusantekoa ja ilkeyttä, rakkaudettomuutta ym.. Niin Kiitos Herralle, se asia viimeinkin poistui painamasta mieltäni ja sain vain jättää sen täysin Herramme hartioille ja Hän vaikuttakoon näiden ihmisten sydämissä niin kuin Hän tahtoo, eikä niin kuin minä tahtoisin..

Me oletamme useimmiten, että meitä kohdellaan väärin ja katsotaan halveksuen vain uskosta osattomien kautta, mutta kyllä minä ainakin olen valitettavasti joutunut kokemaan ja näkemäänkin sen miten ihan Herran omatkin osaavat tehdä jäynää ja olla ikäviä tyyppejä, kun sydämessä asuu kateus, ilkeys, kostonhalu, näkemyseroja miten uskovan tulee elää tms.. Mutta niin saatan minäkin olla toisille, en siis halua osoittaa ketään ns sormella, vaan huomaan itsessänikin samoja ikäviä piirteitä. Ja siksi minun on ainakin mentävä joka ikinen päivä rukoukseen ja pyydettävä Isää näyttään sydämeni salatkin ja tuomaan ne valoon, jotta voisin tehdä parannusta siitäkin, mutta myöskin nähdä oman raadollisuuteni ja virheeni, tms..

Ja täytyy kyllä sanoa, että; Rukouksessa on Voimaa! Sen voi kokea vain suostumalla menemään rukoukseen päivittäin. Ei pidä laittaa muita asioita rukoukseen menon edelle, tai siis tärkeämmiksi. Koska et voi oppia tuntemaan rakastavaa Isääsi, jos et halua nöyrtyä, suostua menemään rukoukseen ja vain uskaltaa pyytää Häntä näyttään sinulle senkin: mitä et ehkä vain ymmärrä edes synniksi.

Älä pelkää pyytää sydämesi paljastamista sekä; tuomista valoon, koska vain siten voit kokea sydämen rauhaa ja lepoa Herrassasikin, kun Jeesuksen veri saa pestä aivan kaikki syntisi puhtaaksi, muuttaa sinua ja uudistaa uskoasikin. Kannattaa tässä kohden olla aina avoin, koska muistathan, että: Jumala näkee ja tietää jo kaiken, sanoit tai pyysit sitten tai et Häntä näyttään totuuden. On siis parempi olla itse se, joka pyytää ja haluaa olla avoin, sekä rehellinen, kuin joutua kerran viimeisellä tuomiolla sitten kuuleen nekin asiat, joita koitti salata, piti sellaisina, ettei niitä kannata, tarvitse edes pyytää anteeksi, tai muuttaa kurssia, tai mitä vain.. Puhdas ja avoin sydän on sellainen, jonka kanssa on paljon helpompi elää ja jaksaa päivän vaivat ym silloin paljon paremmin. Kokeile ainakin!