ilosanoma.munfoorumi.com

Leonard Ravenhill

Jumalan nimessä pyydän sinua ravitsemaan sielusi rukouksella aivan kuten ruoka ravitsee ruumista, sanoi Fénélon. Henry Martin vuorostaan sanoi näin: "Katson, että nykyinen hengellinen elottomuuteni johtuu siitä, että minulla ei ole riittävästi aikaa ja rauhaa omaa hartaushetkeä varten. Olisimpa rukouksen mies! "

Eräs kirjoittaja sanoi kauan sitten: "Ihmisen monet rukoukset ovat kuin poika, joka soittaa ovikelloa ja lähtee pois ennen kuin ovi avataan." Yhdestä voidaan olla varma, siitä että suurin alue, jota ei ole tavoitettu on rukouksen alue, joka vapauttaa Jumalan voimavarat.

Kuka voi kertoa ihmiselle Jumalan voiman suuruuden? Voitaisiin esittää arvioita maailman painosta, kertoa Taivaallisen Jerusalemin koosta, laskea taivaan tähdet, mitata salaman huippunopeus ja kertoa auringonnousujen ja -laskujen aika. Mutta rukouksen voimaa ei pystytä mittaamaan.

Rukous on yhtä suunnaton kuin Jumalakin, sillä Hän on langan toisessa päässä. Rukous on yhtä väkevä kuin Hän, koska Hän on sitoutunut vastaamaan siihen.

Jumala armahda meitä, kun tässä tehtävässä, mikä on jalointa, mitä ihmisen kielelle ja hengelle on annettu, me vain kompastelemme.

Jos Jumala ei saa valaista meitä, kun olemme Hänen kanssaan rukouspaikassamme, kuljemme pimeydessä. Ja kerran tuomioistuimen edessä ollessa, nolointa uskoville tulee olemaan meidän vähäiset rukouksemme.

Tässä on kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen majestiittenen kuvaus rukouksesta. "Rukouksen voima on alistanut valtaansa rovioitten voiman, on rauhoittanut leijonien raivon, vaimentanut väkivallan ja muuttanut sen levoksi, sammuttanut sotia, tyynnyttänyt luonnonraivon, karkottanut demoneita, rikkonut kuoleman kahleet, avannut taivaan portit, tainnuttanut kulkutauteja, torjunut huijareita, pelastanut kaupunkeja tuholta, pitänyt auringon paikallansa ja ottanut käyttöönsä salamaniskun."

"Rukous on kuin täydellinen sotavarustus, ääretön aarre, ehtymätön kaivos. Myrskynkin raivotessa rukous on kuin suojainen satama. Se on kaikkien tuhansien siunausten lähde ja äiti."

Ovatko Khrysostomoksen sanat vain puhetekniikkaa vai pelkästään ylisanoja vilisevä kulunut lausepari? Raamatulle se ei ole sitä, vaan totta.

Leonard Ravenhill kirjoitti:Kuka voi kertoa ihmiselle Jumalan voiman suuruuden? Voitaisiin esittää arvioita maailman painosta, kertoa Taivaallisen Jerusalemin koosta, laskea taivaan tähdet, mitata salaman huippunopeus ja kertoa auringonnousujen ja -laskujen aika. Mutta rukouksen voimaa ei pystytä mittaamaan.

Rukous on yhtä suunnaton kuin Jumalakin, sillä Hän on langan toisessa päässä. Rukous on yhtä väkevä kuin Hän, koska Hän on sitoutunut vastaamaan siihen.

Otan pienen lainauksen tuosta hyvästä kirjoituksesta, koska löysin siitä sen, mistä haluan puhua ja rohkaista samalla juuri Sinua, joka epäilet rukouksen voimaa ja Jumalan mahdollisuuksia auttaa sinua hädässäsi, tuskassasi, tms..

Haluan kertoa juuri Sinulle rakas lukijani ja uskon ystäväni, että: Rukouksessa on Valtava Voima! Se siirtää pois vuoret edestäsi ja valo taivaasta alkaa näkyä. Se Ei välttämättä tapahdu heti, kuin sormia näpsäyttämällä, EI! Mutta kun päätät vain pysyä rukouksessa, uskoen, sekä kiittäenkin Herraa, niin valo alkaa tulla elämäsi ylle ja pimeyden on väistyttävä syrjään. Se on yhtä varmaa, kuin aamun koitto: joka päivä.

Haluan kertoa sinulle erään tosi kertomuksen, rohkaiskoon se sinua päätöksessäsi; alkaa rukoilla, sekä myöskin vain jatkaa rukoustasi, vaikka mitään ei heti alkaisikaan näkyä, tapahtua. Älä etsi tunteita, vaan: etsi Herraa Jeesusta Kristusta ja suostu rikkumaan, tulemaan pieneksi jälleen. Sillä vain tyhjän astian Hän voi myöskin täyttää, sekä sitä myöskin työssään käyttää!

On eräs mies, joka on ollut aina hyvin heikko uskossaan, ja eipä hänellä ole ollut kovinkaan paljoa myöskään halua kasvaa uskossaan. Hänelle on aina riittänyt pelkkä nopea rukous ja Raamatunluku ja sitten jo hän onkin elänyt aivankuin maailmassa, niin kuin ennen uskoontuloaankin oli elänyt. Siitä on jo vuosia kulunut hänen uskossa oloaaan ja jopa jo ihan vuosikymmeniäkin 2 ja risat. Mutta mikään ei vain ole kuin muuttunut uskon tilassaan. Miksi niin? Noh, koska hän on aina ajatellut; ettei hänestä kuitenkaan ole Herran työhön, eikä hän myöskään siihen kykene, vaan se kuuluu vain noille ns. muille, siis niille paremmille sekä pyhemmille. Ok. Ja siksi hän ei ole nähnyt vaivaa uskonsa vahvistamiseksikaan, vaan hän on vain kuin tyytynyt ns. vähään, sekä helppoon uskonelämään. Mutta toki se on aina vaivanut häntä, mutta kun ei, niin ei: hän on sitten kuin jo ajatellut, siis; ettei hänestä kuitenkaan olisi mihinkään, vaan hän vain pilaisi, tai mokaisi kaiken..

Onhan Jumala toki puhunut hänelle useinkin ja kehottanut häntä parannukseen, mutta parannuksenteko on vain kuin aina jäänyt sellaiseksi, lyhyeksi ajaksi ja sitten hän on taas jälleen, kuin palannut maailmaan, siihen entiseen, ns. kuralätäkköönsä rypemään ja siinä elämään. Onhan Herra aina myöskin kuin varjellut hänet monet kerrat kuoleman vaarastakin ja osoittanut suuruutensa, sekä ihmeellisyytensä, mutta nekään eivät ole saaneet häntä rakastumaan Herraan, vaan useimmiten moittimaan Herraa kaikesta, ja syyttämään enempikin Herraa, kun sallii hänelle vaikeuksia, sekä vaaran paikkojakin elämäänsä, ja niin hän vain jatkoi elämistä vain itselleen mieliksi. Sekä aina halusi vain kuin arvostella toisia, aivankuin hän itse olisi mukamas noita muita parempi, fiksumpi, tms.

Jumala on ollut hänelle aina koko uskonsa ajan hyvinkin kaukainen ja kuin vieras, ankara ..pelottavakin, sekä hän on siksi toiminut aivan väärällä tavalla, koska hänellä on ollut kyllä myöskin sitä Herran pelkoa. Muttta niillä ns. peloillaan hän on vain halunnut yhä rajummin kapinoida Jumalaa, sekä Jumalan tahtoakin vastaan. Herran olisi kuin pitänyt enempikin olla hänen juoksupoikansa, sekä kaikkien toiveidensakin toteuttaja. Mutta hän ei ole ollut valmis tekemään Herralle mitään..Hän taisi vain kuin kokea, että se on vain kuin yksipuolista; Herralta hänelle mitä vain, muttei häneltä pienintäkään kiitosta, tai edes kunnioitusta Herraansa kohtaan?! HM?

Mutta tuli aika, viimein, monien vuosien, sekä varoitustenkin jälkeen, joissa Herra oli varoittanut häntä kaunaisuudestaan sekä välinpitämättömyydestään, laiskuudestaan rukoilla, ym.. Niin hän oli saanut niitä varoituksia, että: otteet jatkossa vain kuin kovenee, jos ei jo tule halua muutokseen. Mutta hän vain nauroi ja melkeinpä jo kuin pilkkasi Jumalan varoituksia, eikä todellakaan uskonut niihin. Nehän olivat vain sen toisen ihmisen omia sanoja, sekä lapsellista halua pelotella häntä..Hän vain tuumaili, etteihän nyt Jumala todellakaan koskaan hänestä, hänelle niin sanoisi, tai tekisi,jotain..? Hah hah haa! Koska hän oli kyllä saanut niitä sanoja ja varoituksia toiselta uskon veljeltä, joka oli hyvin huolissaan hänen sydämensä, sekä uskonsakin tilasta ja oli siksi rukoillut Jumalaa auttamaan veljeä. Ja olihan hän itsekin niitä saanut, mutta piti niitä vain sielunvihollisen juonina ja pelotteluna..

Mutta tuli aika, päivä päivien joukossa, jolloin Herra johdatti hänet tutkimuksiin, joissa paljastui sairauksia, ei pahoja, mutta hänelle, joka ei kestänyt sairastamista, niin ne olivat tosi rankkoja ja pelottaviakin, kaiken toivon vieviä, sekä ahdistavia... Herra laittoi hänet aivankuin ahjoonsa ja kuumensi sitä.. Tuli pelkoa, tuli ahdistusta, tuli paniikkikohtauksia, sekä hysteriaa, ym.. Ja mitä Isä Jumala sillä, siis tällä halusi opettaa, tai samalla puhua kaikella näillä hänelle? Mitä Herra odotti kärsivällisesti..Nöyrtymistä, suostumista, itselleen kuolemista, maailmalle kuolemista, ylpeydestään luopumista, sekä myöskin: hätää hukkuvista sieluista, ja halua saada olla Herramme käytössä, että ihmissieluja pelastuisi, jne..

Ja aina kun hän oli aivankuin peloissaan, ahdistunut, panikoi, masentuikin, oli peloissaan vain koko ajan ja mietti niitä samoja asioita päässään ja pelko vain lisääntyi, sekä ahdistus, jonka aiheutti tietenkin tässä kohtaa sielunvihollinen, joka ei halunnut luovuttaa Herralle kokonaan tuota ihmistä. Niin oli kuitenkin se toinen uskova hänen kanssaan, jolle Herra sanoi; "Nyt rukoukseen!" Ja kerta kerran jälkeen tuo pelonsekainen uskova suostui tulemaan rukoilemaan, sekä polvistumaan. Ja kun hän siihen suostui, niin Herra otti pois kaiken pelon ja ahdisuksen, panikoinnin, ym.. aina vähäksi aikaa, kunnes hän jälleen unohti Herran ja hänen apunsa sekä voimansa.. Ja taas hän palasi siihen entiseen..

Tätä jatkui ja jatkui; päivä toisensa jälkeen, viiko toisensa jälkeeen, jolloin se pelko ja huoli aina vain kuin väheni, ja väheni, aina rukouksen jälkeen. Näin hän oppi, miten Jumala kuulee rukouksia ja vastaa niihin, sekä auttaa ja niin ettei hän [Jumala] olekaan ankara tai kova, rakkaudetonkaan ..EI! Vaan, että Jumala on Isä, joka on oikeastikin kiinnostunut Hänen omistaan ja välittää heistä, auttaa heitä, jne.. Ja turhat ja väärätkin uhomiset ovat jääneet, tilalle on vain syntynyt:nöyrää, sekä Herran tahtoon suostuvaa mielenlaatua, aivan kuin pikku hiljaa...

Vielä hän ei tiedä; mitä on edessä, mutta varmasti hän saa olla Herramme käytössä: kaipaavien ja etsivien, niiden uskonnollistenkin ja väärämielistenkin keskellä kertomassa Jeesuksesta, joka tahtoo pelastaa sekä auttaa jokaista ihmistä. Nyt hän on ahjossa, mutta se ei koko aikaa enää polta, vaan Herra antaa aina aikoja olla levossa, sekä huokastakin. Jotta sitten taas kestäisi kun: kuumennetaan ja poltetaan kuonaa pois, jotta astia puhdistuisi ja voisi kirkastaa Kristusta Jeesusta!

Leonard Ravenhill kirjoitti:Jos Jumala ei saa valaista meitä, kun olemme Hänen kanssaan rukouspaikassamme, kuljemme pimeydessä. Ja kerran tuomioistuimen edessä ollessa, nolointa uskoville tulee olemaan meidän vähäiset rukouksemme.

Tässä on kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen majestiittenen kuvaus rukouksesta. "Rukouksen voima on alistanut valtaansa rovioitten voiman, on rauhoittanut leijonien raivon, vaimentanut väkivallan ja muuttanut sen levoksi, sammuttanut sotia, tyynnyttänyt luonnonraivon, karkottanut demoneita, rikkonut kuoleman kahleet, avannut taivaan portit, tainnuttanut kulkutauteja, torjunut huijareita, pelastanut kaupunkeja tuholta, pitänyt auringon paikallansa ja ottanut käyttöönsä salamaniskun."

Sananl. 15:
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.

31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.

Filem. 6:
3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
4 Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
5 sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan;
6 ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.