Rukoilemattomuus pulma ja vastaus
Lähetetty: 05.12.2025 09:03Andrew Murray
Ei pystynyt vahtimaan itseään
Kun uskovainen tulee tietoiseksi rukoilemattomuuden synnistä, hänen ensi ajatuksensa on, että hänen tulee alkaa taistella Jumalan avulla, että saavuttaisi voiton. Mutta valitettavasti hän pian kokee, että taistelu on turhaa. Ja hänen mieleensä nousee lannistava ajatus – en pysty jatkamaan uskollisena!
Vähän aikaa sitten sain kirjeen eräältä pastorilta, joka on tunnettu taidoistaan ja omistautumisestaan, mutta kirjeessään hän kertoo: ”Mitä minuun tulee, minua ei tunnu auttavan se, että kuulen puhuttavan paljon rukouselämästä. Puhutaan siitä sinnikkäästä ponnistelusta, johon meidän tulee valmistautua. Kerrotaan kuinka paljon aikaa, vaivaa ja loputonta yritystä se tulee vaatimaan. -Nämä asiat lannistavat minut, olen kuullut niistä niin usein.”
”Ei minua auta se, että sanotaan: ’Sinun pitää rukoilla enemmän ja vahtia itseäsi paremmin, ja olla kaikin puolin enemmän tosissaan kristittynä.”
Vastaukseni tuolle pastorille oli: ”En ole koskaan maininnut kamppailua tai ponnistelua, sillä olen täysin vakuuttunut, että omat yrityksemme ovat turhia, mikäli emme ensin opi sitoutumaan Kristukseen yksinkertaisella uskolla.”
Vastaukseni jatkui: ”Viesti, jota tarvitset, on tämä: ”Huolehdi siitä, että suhteesi elävään Vapahtajaasi on, mitä sen tulisi olla. Elä Hänen läsnäolossaan, iloitse Hänen rakkaudessaan, lepää Hänessä.’”
Parempaa viestiä ei voisi antaa, jos se vain ymmärretään oikein. ”Huolehdi siitä, että suhteesi elävään Vapahtajaasi on, mitä sen tulisi olla.” Tässä on juuri se mikä mahdollistaa sen, että ihminen voi elää elämää täynnä rukousta.
Emme saa tuudittautua siihen ajatukseen, että meillä on oikeanlainen suhde Herraan Jeesukseen, samalla kun rukoilemattomuus hallitsee meitä. Eikä suhde ole kunnossa silloinkaan kun me, yhdessä seurakunnan kanssa, valitamme heikkoa elämää emmekä pysty rukoilemaan niin kuin meidän tulisi.
Mutta jos ensin tunnistamme, että oikeanlainen suhde Herran Jeesuksen kanssa sisältää ennen kaikkea rukouksen – sekä halun että voiman rukoilla Jumalan tahdon mukaan – silloin meillä on jotain, mikä antaa meille oikeuden iloita Hänessä ja levätä Hänessä.
Olen kertonut tämän tapauksen osoittaakseni, kuinka luonnollisesti oman yrittämisen seurauksena on lannistuminen. Ja siten se sulkee pois kaiken toivon edistymisestä tai voitosta. Ja tämä todellakin on monen uskovan tilanne, kun heitä kutsutaan uurastamaan rukouksessa esirukoilijoina.
Heistä tuntuu, että se on täysin saavuttamattomissa. Heiltä ei löydy voimaa siihen omistautumiseen, mitä tarvitaan sellaiseen rukoukseen. He kutistuvat yrittämisestä ja ponnistelusta, ja se tekee heidät
– niin kuin he olettavat
– onnettomiksi.
He ovat yrittäneet oman lihan voimassa voittaa omaa lihaa, mikä on täysin mahdotonta. He ovat yrittäneet Beelsebulin voimalla ajaa pois Beelsebulia eikä sitä voi koskaan tapahtua. Vain Jeesus yksin voi kukistaa lihan ja paholaisen.
Ei pystynyt vahtimaan itseään
Kun uskovainen tulee tietoiseksi rukoilemattomuuden synnistä, hänen ensi ajatuksensa on, että hänen tulee alkaa taistella Jumalan avulla, että saavuttaisi voiton. Mutta valitettavasti hän pian kokee, että taistelu on turhaa. Ja hänen mieleensä nousee lannistava ajatus – en pysty jatkamaan uskollisena!
Vähän aikaa sitten sain kirjeen eräältä pastorilta, joka on tunnettu taidoistaan ja omistautumisestaan, mutta kirjeessään hän kertoo: ”Mitä minuun tulee, minua ei tunnu auttavan se, että kuulen puhuttavan paljon rukouselämästä. Puhutaan siitä sinnikkäästä ponnistelusta, johon meidän tulee valmistautua. Kerrotaan kuinka paljon aikaa, vaivaa ja loputonta yritystä se tulee vaatimaan. -Nämä asiat lannistavat minut, olen kuullut niistä niin usein.”
”Ei minua auta se, että sanotaan: ’Sinun pitää rukoilla enemmän ja vahtia itseäsi paremmin, ja olla kaikin puolin enemmän tosissaan kristittynä.”
Vastaukseni tuolle pastorille oli: ”En ole koskaan maininnut kamppailua tai ponnistelua, sillä olen täysin vakuuttunut, että omat yrityksemme ovat turhia, mikäli emme ensin opi sitoutumaan Kristukseen yksinkertaisella uskolla.”
Vastaukseni jatkui: ”Viesti, jota tarvitset, on tämä: ”Huolehdi siitä, että suhteesi elävään Vapahtajaasi on, mitä sen tulisi olla. Elä Hänen läsnäolossaan, iloitse Hänen rakkaudessaan, lepää Hänessä.’”
Parempaa viestiä ei voisi antaa, jos se vain ymmärretään oikein. ”Huolehdi siitä, että suhteesi elävään Vapahtajaasi on, mitä sen tulisi olla.” Tässä on juuri se mikä mahdollistaa sen, että ihminen voi elää elämää täynnä rukousta.
Emme saa tuudittautua siihen ajatukseen, että meillä on oikeanlainen suhde Herraan Jeesukseen, samalla kun rukoilemattomuus hallitsee meitä. Eikä suhde ole kunnossa silloinkaan kun me, yhdessä seurakunnan kanssa, valitamme heikkoa elämää emmekä pysty rukoilemaan niin kuin meidän tulisi.
Mutta jos ensin tunnistamme, että oikeanlainen suhde Herran Jeesuksen kanssa sisältää ennen kaikkea rukouksen – sekä halun että voiman rukoilla Jumalan tahdon mukaan – silloin meillä on jotain, mikä antaa meille oikeuden iloita Hänessä ja levätä Hänessä.
Olen kertonut tämän tapauksen osoittaakseni, kuinka luonnollisesti oman yrittämisen seurauksena on lannistuminen. Ja siten se sulkee pois kaiken toivon edistymisestä tai voitosta. Ja tämä todellakin on monen uskovan tilanne, kun heitä kutsutaan uurastamaan rukouksessa esirukoilijoina.
Heistä tuntuu, että se on täysin saavuttamattomissa. Heiltä ei löydy voimaa siihen omistautumiseen, mitä tarvitaan sellaiseen rukoukseen. He kutistuvat yrittämisestä ja ponnistelusta, ja se tekee heidät
– niin kuin he olettavat
– onnettomiksi.
He ovat yrittäneet oman lihan voimassa voittaa omaa lihaa, mikä on täysin mahdotonta. He ovat yrittäneet Beelsebulin voimalla ajaa pois Beelsebulia eikä sitä voi koskaan tapahtua. Vain Jeesus yksin voi kukistaa lihan ja paholaisen.