OPPIA RUKOILEMAAN

[rita4]

by Jim Cymbala

Rukousta ei voi oppia vain seminaareissa ja periaatteessa. Sen täytyy syntyä tarpeen ympäristöstä. Jos sanon: ”Minun pitäisi rukoilla”, menetän piankin motivaationi ja lopetan, koska liha on liian vahva. Minut täytyy ajaa rukoilemaan.

Liian monet kristityt elävät kieltäytymisen asenteella. ”Toivon, että lapseni tulee uskoon jonakin päivänä.” Jotkut vanhemmat ovat itse asiassa lannistuneet: ”En usko, että voi tehdä mitään. Bobby ei kasvanut oikealla tavalla, mutta me yritimme parhaamme: Me annoimme hänet Herralle, kun hän oli vauva. Ehkä jonakin päivänä”.

Mitä enemmän rukoilemme, sitä enemmän koemme tarvitsemamme sitä. Mitä enemmän tunnemme tarpeemme rukoilla, sitä enemmän haluamme rukoilla.

Rukous on kristityn elämän lähde, elämäntapa. Muutoin on, kuin pitäisit vauvaa sylissäsi ja pukisit hänet somasti, mutta hän ei hengittäisi. Unohda sievät vaatteet ja palauta lapsen elintoiminnot. Ei ole mitään hyötyä puhua tajuttomalle ihmiselle. Siksi juuri vahva opetuksen korostus tuottaa niin rajallisia tuloksia. Opetus on hyvä asia vain siellä, jossa on elämää kanavoitavaksi. Jos kuulijat ovat hengellisessä koomassa, se, mitä kerromme heille, saattaa olla hienoa ja oikeaoppista, mutta hengellistä elämää ei valitettavasi voi opettaa.

Pastorit ja seurakunnat täytyy saada niin kokemaan olonsa epämukavaksi, että he sanovat: ”Me emme ole Uuden Testamentin uskovia, jollei meillä ole rukouselämää”. Tämän tunnistaminen nipistelee meitä vähän, mutta miten muutoin saisimme aikaan läpimurron Jumalalle?

Jos todella ajattelemme, mitä Ap.t.2:42 sanoo: ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”, voimme nähdä, että rukous on lähes todiste normaalista seurakunnasta. Herran nimen avuksi huutaminen on listan neljäs tärkeä kohta. Jos minun seurakuntani ei rukoile, meidän ei pitäisi kerskua oikeaoppisuudesta tai siitä, kuinka paljon jumalanpalvelukseen osallistutaan.

Itse asiassa Carol ja minä, olemme sanoneet toisillemme enemmän kuin kerran, että jos murtuneisuuden henki ja Jumalan avuksi huutaminen laimenee Brooklyn Tabernacle’ssa, tiedämme olevamme vaikeuksissa, vaikka meillä olisi kymmenen tuhatta osallistujaa.

[rita4]

Liian monet kristityt elävät kieltäytymisen asenteella. ”Toivon, että lapseni tulee uskoon jonakin päivänä.” Jotkut vanhemmat ovat itse asiassa lannistuneet: ”En usko, että voi tehdä mitään. Bobby ei kasvanut oikealla tavalla, mutta me yritimme parhaamme: Me annoimme hänet Herralle, kun hän oli vauva. Ehkä jonakin päivänä”.

Mitä enemmän rukoilemme, sitä enemmän koemme tarvitsemamme sitä. Mitä enemmän tunnemme tarpeemme rukoilla, sitä enemmän haluamme rukoilla.

Voiko oppia rukoilemaan? Voi, jos tahtoo! Sillä, minä uskon siihen, että: Jumala on laittanut joka ainoan ihmisen maailmassa sydämeen halun ja kaipauksen etsiä Herraa, pelastustakin ja apua asioista juuri rukouksen kautta. Hän, Jumalamme on laittanut joka ainoan ihmisen sydämeen kaikkialla maailmassa sen aukon, jota ei voi mikään, tai kukaan muu täyttää, kuin vain yksin Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Miksi niin? Noh, koska Jumala, Isämme haluaa, että kaikki ihmiset kaikkialla tulisivat pelastukseen ja pääsisivät myöskin kerran taivaaseenkin. Elikkäs, toisin sanoen; haluaisivat oppia tuntemaan: Poikansa Jeesuksen Kristuksen henk koht siis; omakohtaisena pelastajanaan ja parantajanaankin, jonka kautta ainoastaan on pääsy taivaan kotiinkin. Joh. 14:6

Tosin, senhän me taidamme kaikki myöskin tietää, etteivät kaikki edes halua uskoa Jeesukseen, tai eivät usko sitä totuutta, että: Vain Hänen [Jeesuksen] kauttaan, Nimessään on pelastus, sekä tie taivaan kotiinkin. Vaan etsitään muita keinoja saada rauha sydämeen, tai pelastua, tms.. Ja keinojahan riittää, sekä uskontoja, jotka lupaavat kyllä 9 kaunista ja 10 hyvää, mutta jotka eivät johdata ristinsä (Golgatan) juurelle rukoilemaan ja anomaan syntiensä anteeksi saamista, veren puhdistavaa voimaa, jossa ainoassa kuitenkin on vain Pelastus sekä syntien anteeksi saaminen jatuo yliluonnollisen ihmeellinen: rauha sydämeen..

Keskustelin aamulla erään uskovan sisaren kanssa puhelimessa uskosta ja esim jehovan todistajista ja heidän uskostaan, opeistaan ja kaikesta muustakin, toki, niin tajusimme molemmat, miten sekin uskonto on täynnä vaatimuksia, alistumista kaiken sen opin ja opettajien alle tottelemaan ja seuraamaan heidän oppejaan, mutta josta ei löydy armoa, ei vapautta, ei iloa, ei rauhaa, eikä myöskään syntiensä anteeksi saamista tai Jumalan rakkauttakaan.. ei taivasta jonne päästä kuoltuaan, ei ikuista elämää kuoleman jälkeen.. On vain pelkkiä vaatimuksia miten saa ja miten ei saa elää.. Se on hyvin surullista.

Hänkin tuo sisar tuntee erään nuoren ihmisen, joka on ollut kiinnostunut uskosta ja haluaisi tulla kuulemma uskoonkin, mutta on mennyt puolisonsa kanssa jehovan todistajiin mukaan ja se puoliso on ihan niellyt syötin ja vaatii ystäväänsäkin elämään ja toimimaan kuin siellä opetetaan.. Ja Jeesus nimi, sana on kiellettyjen listalla. Joka on tuntenut tätä oppia pisempäänkin, niin tietää, että: vasta viime aikoina he ovat alkaneet puhua jeesuksestakin, laitan pienellä, koska se ei ole se Jeesus, jota esim minä seuraan, vaan vale jeesus, jolla saadaan ihmisiä mukaan toimintaansa, ..Mutta silti mikään ei heillä ole muuttunut, vaan Raamatun Jeesus ei ole sama kuin se jeesus josta he ehkä puhuvat.. Mutta se onkin saatanan juoni eksyttää ihmisiä tällä tavalla uskomaan valhe ja liittymään joukkoonsa.. Surullista, hyvin surullista. Mutta totta.

He sanovat rukoilevansa, mutta jos heillä ei ole Elävää Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta, eikä ristiäkään, ei veren armoa ja puhdistusta, niin ketä he sitten oikein rukoilevat? Jehovaa, mutta minkälaista jehovaa?

No se siitä.. Nousi vain mieleeni kun omassa suvuissanikin on ollut ja on yhä jehovan todistajiin kuuluvia..Meidän tulee silti jatkaa rukousta heidänkin puolestaan, että; Tulisivat tuntemaan Totuuden ja pelastuisivat taivastielle, ahtaan portin kautta kävisivät kaidalle, pelastuksen tielle, joka vain yksin vie taivaan kotiinkin, sen, joka sille tielle lähtee kanssa Herran Jeesuksen Kristuksen! Amen!

Joh. 17:[Jeesuksen rukous]
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

Halusin laittaa tuon Raamatunpaikan, monestakin syystä, mutta siinä on minusta kaikki se, minkä takia jo kannattaa uskoa Jeesukseen ja seurata Häntä, koska: saamme samalla kokea Jumalan ihmeellisen ihanaa rakkauttakin, omassa elämässämme, sekä sydämessämme, kun vain tahdomme pysyä rukouksessa, lähellä Herraa, lukea Sanaa ja rukoilla jopa vihamiestemmekin puolesta, johon ei kukaan kykene omassa voimassaan, ei ainakaan kovin pitkään kykene rukoilemaan anteeksiantoa sille, joka loukkasi tai yhä vain loukkaa, siihen ei pysty omassa ymmärryksessään, vaan täytyy ensin olla syntynyt Jumalan Hengestä; elävään uskoon, eli uudestisyntyä ja pelastua ja saada sisimpäänsä oppaaksi Pyhä Henki, Jumalan Henki! Sen jälkeen ehkä jo hiukan paremmin alamme kyetä rukoilemaan myöskin niidenkin puolesta, joista emme pidä syystä tai toisesta, tai joiden takia elämämme on raskasta, vaikeaa, surullista..

Ja rukoushan saa; Aina aikaan muutosta. Ei välttämättä heti näkyvää useinkaan, vaan ajan oloon kun rukoilemme, niin ne vaikeatkin ihmiset saattavat alkaa muuttua ja murtua ehdottomuudestaan, tms.. Ja niin saamme kohta alkaa kiittämään Jumalaa: joka tahtoi ja tahtoo muuttaa ihmistä, ja keventää kuormaamme, auttaa jaksamaan ja selviämään vaikeistakin ajoista jne.. Onneni on olla Herraa lähellä! Amen!

Matt. 5:
43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."