Oletko oma rukousvastauksesi?

[rita4]

Mitä tapahtuu, kun rukoilet?
Tai mitä haluaist tapahtuvan, kun rukoilet?

Usein huomaamme Raamatusta vain ihmeelliset rukousvastaukset ja suuret teot ja ajattelemme, että tällä tavalla Jumala aina toimii. Mutta Raamattuun on kirjoitettu myös todistuksia Jumalan hiljaisesta ja vähemmän näkyvästä toiminnasta. Vanhan testamentin Ruutin kirja on tästä erinomainen esimerkki.

Kirjan 3. luvussa Ruutin anoppi Noomi haluaa turvata vierasmaalaisen ja leskeksi jääneen Ruutin tulevaisuuden vieraassa maassa. ”Ruutin anoppi Noomi sanoi miniälleen: ’Tyttäreni, minäpä hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin’”(Ruut 3:1). Raamattu Kansalle -käännös puhuu ”turvapaikasta”, kun hepreankielinen Raamattu puhuu ”turvasta” tai ”levosta”. Nämä sanat kuvaavat sitä yhteiskunnallista tilannetta, josta teksti kertoo: patriarkaalisessa yhteiskunnassa yksin jäänyt nainen oli turvattomassa asemassa. Noomi siis haluaa Ruutin turvaan tai lepoon hankkimalla hänelle oman kodin ja aviomiehen. Mielenkiintoinen seikka Noomin hankkeessa on se, että se on täsmälleen sama asia, mitä hän on rukoillut Jumalan tekevän Ruutille ja Orpalle kirjan 1. luvussa: ”’Herra osoittakoon teille laupeutta, niin kuin te olette osoittaneet vainajille ja minulle. Herra suokoon, että saisitte kumpikin levon uuden puolison kodissa.’” (Ruut 1:8–9.)

Oma osuus

Kirjan 1. luvussa Noomi siis rukoilee, että Jumala hankkisi hänen miniöilleen levon uuden puolison kodissa.

"Rukous ei ole Jumalan
taivuttamista meidän tahtomme
mukaiseksi vaan yhteistoimintaa
Jumalan kanssa.

Nyt 3. luvussa hän käyttää juuri tuota samaa sanaa ja toteaa, että minun on parasta itse auttaa Ruutia löytämään itselleen uuden aviomiehen. Toisin sanoen Noomi alkaa itse toimia niin, että Jumala voisi vastata hänen rukoukseensa hänen oman toimintansa kautta. Noomin asenne voi opettaa meille, mitä Jumala odottaa meiltä. Jumala toimii useimmiten tässä maailmassa ihmisten, hänen omiensa, kautta.

Jumalan työ ja toiminta maailmassa ja meidän työmme eivät ole kaksi erillistä asiaa. Niinpä Noomi laatii suunnitelman, jonka avulla Ruut voisi saada itselleen uuden kodin ja aviomiehen ja Elimelekin suvun nimi säilyisi. Ruutin kirjassa mainitaan kuusi rukousta, joihin kaikkiin Jumala vastaa. Rukousvastaus ei kuitenkaan aina tarkoita Jumalan erityistä yliluonnollista puuttumista asiaan. Ruutin kirjassa ei tuoda esille Jumalan yliluonnollisia tekoja. Ehkä se onkin yksi syy siihen, että Ruutin kirja on monille kristityille yksi suosikkikirja Vanhassa testamentissa. Meidän on helppo samaistua siihen. Oma kokemuksemmekin todistaa, että useimmiten rukousvastauksissa ei näytä olevan varsinaisesti yliluonnollista.

Yliluonnollinen vai luonnollinen toiminta

Raamatun kertomukset, joissa Jumala puuttuu maailmanmenoon yliluonnollisella tavalla, taitavat olla enemmän poikkeus kuin sääntö. En usko Jumalan suunnitelleen maailmaamme areenaksi, jolla voisi esitellä luonnonlakien vastaisia toimia, vaikka me ihmiset kaipaamme sellaisia. Pääasiassa Jumala haluaa olla luotuihinsa henkilökohtaisessa suhteessa, rakastaa ja saada rakkautta. Tuohon yhteyteen Jumalan kanssa me pääsemme ennen kaikkea rukouksen kautta. Rukous ei ole Jumalan taivuttamista meidän tahtomme mukaiseksi vaan yhteistoimintaa Jumalan kanssa. Se on keskustelua Jumalan kanssa.

Raamatun alkulehdiltä lähtien Jumala tekee selväksi, että hänen tapansa toimia maailmassa on antaa tekeminen ihmisille. Luotuaan Aadamin sopivaksi viljelemään maata ja johtamaan eläinmaailmaa Jumala jätti asiain hoitamisen luodulleen. Tämä malli on toistunut kautta historian. Kun Jumala halusi itselleen maanpäällisen asuinpaikan, pyhäkkö ja temppeli eivät laskeutuneet taivaasta, vaan tuhannet taiteilijat ja käsityöläiset rakensivat ne. Samanlainen kumppanuus näyttäisi toimivan myös rukouksessa. Jos sanon ystävälleni: ”Rukoilen puolestasi”, mutta en tee mitään muuta, jätänkö silloin tehtäväni puolitiehen?

Iisak Liukko

[rita4]

Yliluonnollinen vai luonnollinen toiminta

Raamatun kertomukset, joissa Jumala puuttuu maailmanmenoon yliluonnollisella tavalla, taitavat olla enemmän poikkeus kuin sääntö. En usko Jumalan suunnitelleen maailmaamme areenaksi, jolla voisi esitellä luonnonlakien vastaisia toimia, vaikka me ihmiset kaipaamme sellaisia. Pääasiassa Jumala haluaa olla luotuihinsa henkilökohtaisessa suhteessa, rakastaa ja saada rakkautta. Tuohon yhteyteen Jumalan kanssa me pääsemme ennen kaikkea rukouksen kautta. Rukous ei ole Jumalan taivuttamista meidän tahtomme mukaiseksi vaan yhteistoimintaa Jumalan kanssa. Se on keskustelua Jumalan kanssa.

Otampa tuosta jotakin mitä nousi mieleeni tuota lukiessani jälleen kerran. Niin minä uskon, että Jumala ihan kaipaa sekä odottaa meiltä lapsiltaan yhteyttä Häneen.. juurikin rukouksen kautta. Mutta miksihän se vain on niin vaikeaaa, jopa vastenmielistäkin alkaa rukoilla, siis; lähestyä Isäämme, sekä jutella Hänen kanssaan ja Hänelle? Onko Hän niin outo, vieras, kaukainen meille, niin siksi me emme lähesty Häntä, edes Poikansa Jeesuksenkaan kautta?

Mitäpä sanoo Raamattu siitä, kun emme tahdo kääntyä Hänen puoleensa, vaan ehkäpä haemme apua, tai juttukaveria ihan jostain muualta, ihmisistä, tms.. Se on kovaa sanaa ja minusta sen pitäisikin hiukan kuin säikäyttää, tai laittaa miettimään, että; Onko noin, tuollainenko minäkin olen, joka rakastan vain maailmaa, sekä sen tarjontaa ja pidän itseäni niin hyvänä ja oikeamielisenäkin ym uskovana..?!

Jaak. 4
1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.

4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".

7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

Noh se, mitä veljemme tarkoittaa tuolla otsikolla, niin se toki voidaan käsittää monin tavoinkin.. Oletko oma rukousvastauksesi? Mutta joka tapauksessa meidät on kutsuttu rukoilemaan, niin itsemme ja omien asioidemme puolesta, kuin myöskin toisten ihmisten puolesta, maailman tilanteenkin puolesta, kansan päättäjienkin puolesta, että he etsisivät vastauksia Jumalalta, sekä Raamatustakin, ym.. Noh, senhän me kaikki Herran omat taidamme hyvinkin tietää jo, ettei uskosta osaton, tai vain käännynnäinen ymmärrä, mitä Raamatun Sana opettaa, neuvoo, puhuu, koska; se aukeaa vasta uudestisyntymän jälkeen.. Ja sen kyllä huomaa hyvinkin selvästi kun kuuntelee, seuraa näitä vain rahan takia papeiksi ryhtyneitä, joilla ei vielä ole usko syntynyt sydämeensä, vaan ollaan yhä vain uskonnollisia, ei uskovia.

Mutta rukous, heikkokin sellainen aina noteerataan taivaassa, koska Jumala katsoo sydämeen, ihminenhän näkee vain ulkokuoren, mutta hän ei näe mitä siellä ihmisen sydämessä on, niin kuin Herramme sen näkee, läpivalaisee..

Niin mitä jo Jeesus aina rukoili ja pyysi Isältään? "Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä Minun!" Se on se rukous, kun se nousee nöyrästä sydämestä, myöskin sitä tarkoittaen, niin se aivan takuulla myöskin kuullaan ja vastaus on jo lähtenyt siitä hetkestä liikkeelle..niinkuin luemme Danielin kirjasta 9;
23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan;

Tai Daniel 10; 12 Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi...

Minua on aina tämän uskontaipaleeni ajan siunannut, sekä rohkaissut nämä Raamatunkohdat! Ja se kuin rohkaisee alkamaan rukoilla, sekä myöskin pysyä rukouksen hengessä.. Rukous ei ole koskaan turhaa, vaan sinä on aina kuin on sinapinsienenkin laita; Ensin se on kaikkein pienin kaikista ja kun vain jatkamme rukoilemista emmekä luovuta, niin lopulta sen rukouksemme tähden ja Herramme ansioista siitä voi tulla iso, valtava kuin puu, jolle väsyneet ja sairaat, uupuneet, rikki menneet ym voivat istahtaa lepäämään, sekä nauttimaan ja iloitsemaan runsaasta Herramme läheisyyden, sekä rakkautensa ja anteeksiantonsa tuomasta maukkaasta, sekä ravitsevasta, kuin hedelmästä, joka antaa voimia jaksaa ja kestää; Katsella jo sitä kirkkauden rantaakin kohden, johon olemme matkalla!

1. Piet. 4:7 Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.

Luuk. 22:45-46
Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."