
Tässäpä on juuri se johtoajatus, josta ajattelin vielä kirjoittaa; löytää kuin se ihan
oma näky Herran rakkaudesta, sekä tahdosta, minua, sinua kohtaan, sekä kaikkia ihmisiä kohtaan. Kunkin, omalla kohdallaan löytää se totuus sydämeensä. Jumala rakastaa sinua ja minua ja Hän tahtoo osoittaa sen meille monin eri tavoin, mutta huomaammeko me kuitenkaan sitä tai; välitämmekö me edes siitä? Onko se meille itse kullekin aivan kuin itsestään selvää? Tyyliin; joo, mä tiedän jo ton, entä sitten, ..?
Monestihan me uskovina joudumme koetuksiin, on monenkinlaista koettelemusta, joissa Herra katsoo miten me toimimme ja miten me kestämme niissä. Uskon vahvasti, että Hänellä on kaikkia ihmisiä kohtaan, se Hänen
oma hyvä tahtonsa, jolla Hän tahtoo ja voikin meitä käyttää Hänen ominaan, sekä työssään. Ja sanon heti, ettei siihen tarvita
'yllätys, yllätys:' seurakuntaa taakse, vaan voit yhtä hyvin olla ns yksinäinen kulkija ilman srk yhteyttäkin. Toki on aina siunattua, jos sinulla on hyvä ja
raitis srk yhteys, mutta, jos ei ole, niin se ei silti estä Jumalaa toimimasta sinun kauttasi. Jos joku jotain muuta väittää, niin sellainen ei tiedä mistä puhuu..
Ja sellainen, joka sanoo;
"ettei hänellä ole mitään koetuksia, tai ettei hän edes suostu ottamaan vastaan minkäänlaisia koetuksia tai koettelemuksia, vaikeuksia, tms.." Niin onkohan silloin jo asiat niin ikävästi, ettei Herra edes voi myöskään sellaista
enää kuin käyttää omanaan, tai edes työssään?!

Sillä, vaikka kukaan meistä ei takuulla halua mitään kurjaa/ikävää/ vaikeutta/ surua, / kipua, tms.. Niin kuitenkin, usein juuri noiden em. kautta Herra koettelee meitä sekä uskollisuuttamme Häntä kohtaan, sekä myöskin sitä, että: etsimmekö niissä vaikeissa jutuissamme Häntä itseään: Herraa, tai Hänen tahtoaan elämämme asioissa, tilanteissa, kuin myöskin Auttajaamme, siis: Jeesuksen turvallisia kasvoja, rakastavia sekä armahtavia silmiä, katsettaan, ja tietenkin myöskin, kuin tahtoen viipyä siellä Golgatan verisen ristin juurella rukoillen, ja parannusta tehden,.. vaiko emmekö haluakkaan tehdä totta, parannustakaan..?
Tiedän jo, että monet tuttuni sanovat, ettei Herra halua, tai edes voi minua käyttää työssään, koska minulla ei ole sitä srk yhteyttä. Olen nyt ollut ns ilman srk yhteyttä tosi pitkään.
Enkä edes enää haluakkaan sitoutua mihinään seurakuntaan, se aika on minun kohdaltani jo ohitse. koska Herra ei ole siihen antanut minulle kehotusta. Vaan minun on käytävä tämä
"kouluni" ensin loppuun, mitä kaikkea se vielä tuokin tullessaan, sen yksin vain Herra tietää.

Noh, ainakin sen, ettei ole minkäänlaista kehotusta liittyä mihinkään srk enää..

Vaan vain pyrkiä elämään uskoani todeksi arjessa, rukoillen, Sanaansa tutkien, kohdaten ihmisiä, jne..
Wesley L. Duewell kirjoitti:Hän haluaa olla Jumalasi ihmeellisemmin kuin koskaan aiemmin. Jumala on vasta alkanut näyttää sinulle viisautensa, rakkautensa ja voimansa suuruutta. Jeesus kuoli puolestasi ja Hän haluaa kulkea kanssasi huomispäiviesi halki. Hän suunnittelee elämääsi ja tulevaisuuttasi.
Hyväksymmekö Hänen tahtonsa, vaikka emme ymmärtäisikään kaikkea, mitä Hän sallii? Olemmeko luovuttaneet tahtomme. elämämme, perheemme, tulevaisuutemme, suunnitelmamme ja kaikkemme Hänen rakastaviin käsiinsä? Jos olemme antaneet Hänen täyttää itsemme Pyhällä Hengellä, selviämme kaikista tilanteista voittajina.
Tässä on se minkä koin kuin, että; se olisi minulle ja minusta puhetta, ohjausta, ym... Tänään viimeksi kun hiljennyin kuuntelemaan heng musiikkia ja sen laulun sanoja, niin Herra alkoi puhua sydämelleni, ja tunsin miten Pyhä Henki avasi Sanaa ja näytti Isän Jumalan suunnitelmaa, sekä Hänen tahtoaankin minun elämäni suunnittelussa ja mitä on siellä edessäpäin. Minua niin itketti ja siunasi, kun näin Hengen silmin monia vaikeita asioita joita olen joutunut käymään läpi ja opettelemaan; kuin vain jäämään Jeesuksen jalkojen juureen ja ristinsä juurelle
rukoillen.
Hetkisen katselin kuin filminauhalta mennyttä elämääni ja asioita, jotka ovat minua satuttaneet ja haavoittaneet ja joihin olisin
voinut kuin jäädä kiinni, katkeroitua, alkaa jopa kostamaankin loukkaajilleni, siis; kuin loukkaantua pahemman kerran niille ihmisille jne.. Mutta vain yksin Herrani avulla olen voinut rukouksessa ja ristinsä juurella käsitellä niitä asioita sekä niitä loukkaajianikin, kerta toisensa jälkeen ja lopulta kuin vapautua negatiiviista ajatuksistani, sekä oppia rukoilemaan heidän
kin puolestaan, jne..
Helppoako, tai edes mukavaako? No ei todellakaan ole ollut, eikä tulekkaan koskaan olemaankaan: päinvastoin ja lihan tahdon on ollut kuin;
pakko kuolla, jotta olen pystynyt siihen, siis anteeksi antoon ja sovintoon, sekä vain rukoileen ja siunaamaan heitä, joiden takia elämäni on ollut usein niin kovin vaikeaa ja usein tosi raskastakin taivaltaa. Ja se on ollut: tosi pitkä, sekä hyvin vaikeakin prosessi, jossa minua on kuin kasvatettu ja koeteltu, murrettukin kerta toisensa jälkeen.. Mutta olen myöskin saanut kokea, miten Jeesus on ollut vierelläni kaikessa koko ajan. Ja kuinka Hän on kuunnellut minua, kun olen purkanut sydäntäni Hänelle, sekä on myöskin kuin välittänyt siitä mitä minä koen, sekä tietenkin on myöskin auttanut ja vahvistanut minua, sekä niin ihanasti ottanut pois sen tuskan ja surun ja antanut sen iki ihmeellisen; rauhansa sydämeeni.

Kunnes on tullut uusi koitos ja lihamme kun ei tahdo sitten millään kuolla, eikä kärsiä, niin, ei kun taas taisteluun ja luovuttamiseen ja Herran eteen polvilleen rukoukseen..Jne.. :??
Ja pikku hiljaa, päivä toisensa jälkeen olen aina kuin jotain oppinutkin Hänen tahdostaan minua kohtaan ja vain kuin suostunut jättämään
aivan kaiken: Herran käsiin ja hoitoon, Hänen hyvään, sekä oikeanlaiseen johdatukseensa. Ja se on ollut vasta alkua.. Koko ajan
haluan minä vähetä, niin että: Herra Jeesus saa kasvaa..minun sydämessäni, jotta voisin suostua tahtoonsa elämäni loppuun asti.
Joh. 3:27- Ja tämän vielä laitan lopuksi meille;
1. Tim. 1:12-17