Oletko oma rukousvastauksesi?

[rita4]

Mitä tapahtuu, kun rukoilet?
Tai mitä haluaist tapahtuvan, kun rukoilet?

Usein huomaamme Raamatusta vain ihmeelliset rukousvastaukset ja suuret teot ja ajattelemme, että tällä tavalla Jumala aina toimii. Mutta Raamattuun on kirjoitettu myös todistuksia Jumalan hiljaisesta ja vähemmän näkyvästä toiminnasta. Vanhan testamentin Ruutin kirja on tästä erinomainen esimerkki.

Kirjan 3. luvussa Ruutin anoppi Noomi haluaa turvata vierasmaalaisen ja leskeksi jääneen Ruutin tulevaisuuden vieraassa maassa. ”Ruutin anoppi Noomi sanoi miniälleen: ’Tyttäreni, minäpä hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin’”(Ruut 3:1). Raamattu Kansalle -käännös puhuu ”turvapaikasta”, kun hepreankielinen Raamattu puhuu ”turvasta” tai ”levosta”. Nämä sanat kuvaavat sitä yhteiskunnallista tilannetta, josta teksti kertoo: patriarkaalisessa yhteiskunnassa yksin jäänyt nainen oli turvattomassa asemassa. Noomi siis haluaa Ruutin turvaan tai lepoon hankkimalla hänelle oman kodin ja aviomiehen. Mielenkiintoinen seikka Noomin hankkeessa on se, että se on täsmälleen sama asia, mitä hän on rukoillut Jumalan tekevän Ruutille ja Orpalle kirjan 1. luvussa: ”’Herra osoittakoon teille laupeutta, niin kuin te olette osoittaneet vainajille ja minulle. Herra suokoon, että saisitte kumpikin levon uuden puolison kodissa.’” (Ruut 1:8–9.)

Oma osuus

Kirjan 1. luvussa Noomi siis rukoilee, että Jumala hankkisi hänen miniöilleen levon uuden puolison kodissa.

"Rukous ei ole Jumalan
taivuttamista meidän tahtomme
mukaiseksi vaan yhteistoimintaa
Jumalan kanssa.

Nyt 3. luvussa hän käyttää juuri tuota samaa sanaa ja toteaa, että minun on parasta itse auttaa Ruutia löytämään itselleen uuden aviomiehen. Toisin sanoen Noomi alkaa itse toimia niin, että Jumala voisi vastata hänen rukoukseensa hänen oman toimintansa kautta. Noomin asenne voi opettaa meille, mitä Jumala odottaa meiltä. Jumala toimii useimmiten tässä maailmassa ihmisten, hänen omiensa, kautta.

Jumalan työ ja toiminta maailmassa ja meidän työmme eivät ole kaksi erillistä asiaa. Niinpä Noomi laatii suunnitelman, jonka avulla Ruut voisi saada itselleen uuden kodin ja aviomiehen ja Elimelekin suvun nimi säilyisi. Ruutin kirjassa mainitaan kuusi rukousta, joihin kaikkiin Jumala vastaa. Rukousvastaus ei kuitenkaan aina tarkoita Jumalan erityistä yliluonnollista puuttumista asiaan. Ruutin kirjassa ei tuoda esille Jumalan yliluonnollisia tekoja. Ehkä se onkin yksi syy siihen, että Ruutin kirja on monille kristityille yksi suosikkikirja Vanhassa testamentissa. Meidän on helppo samaistua siihen. Oma kokemuksemmekin todistaa, että useimmiten rukousvastauksissa ei näytä olevan varsinaisesti yliluonnollista.

Yliluonnollinen vai luonnollinen toiminta

Raamatun kertomukset, joissa Jumala puuttuu maailmanmenoon yliluonnollisella tavalla, taitavat olla enemmän poikkeus kuin sääntö. En usko Jumalan suunnitelleen maailmaamme areenaksi, jolla voisi esitellä luonnonlakien vastaisia toimia, vaikka me ihmiset kaipaamme sellaisia. Pääasiassa Jumala haluaa olla luotuihinsa henkilökohtaisessa suhteessa, rakastaa ja saada rakkautta. Tuohon yhteyteen Jumalan kanssa me pääsemme ennen kaikkea rukouksen kautta. Rukous ei ole Jumalan taivuttamista meidän tahtomme mukaiseksi vaan yhteistoimintaa Jumalan kanssa. Se on keskustelua Jumalan kanssa.

Raamatun alkulehdiltä lähtien Jumala tekee selväksi, että hänen tapansa toimia maailmassa on antaa tekeminen ihmisille. Luotuaan Aadamin sopivaksi viljelemään maata ja johtamaan eläinmaailmaa Jumala jätti asiain hoitamisen luodulleen. Tämä malli on toistunut kautta historian. Kun Jumala halusi itselleen maanpäällisen asuinpaikan, pyhäkkö ja temppeli eivät laskeutuneet taivaasta, vaan tuhannet taiteilijat ja käsityöläiset rakensivat ne. Samanlainen kumppanuus näyttäisi toimivan myös rukouksessa. Jos sanon ystävälleni: ”Rukoilen puolestasi”, mutta en tee mitään muuta, jätänkö silloin tehtäväni puolitiehen?

Iisak Liukko