Olla rukoilematta

[rita4]

Olla rukoilematta on olla ilman Jumalaa, ilman Kristusta, ilman armoa, ilman toivoa ja ilman taivasta. Se on olla tiellä helvettiin. Vieläkö ihmettelet, että kysyn: Rukoiletko?

Kysyn uudelleen, rukoiletko, koska tapa rukoilla on yksi varmimmista tosi kristityn merkeistä.

Tässä suhteessa kaikki Jumalan lapset maan päällä ovat samankaltaisia. Siitä hetkestä alkaen, kun heidän uskonnossaan on jotakin elämää ja todellisuutta, he rukoilevat. Aivan kuten ensimmäinen elämän merkki vauvassa sen synnyttyä maailmaan on hengittäminen, niin myös ensimmäinen miesten ja naisten teko heidän synnyttyään uudesti, on rukoileminen. Tämä on yksi Jumalan valittujen yhteisistä merkeistä: ”He huutavat häntä avuksi yötä päivää” (Luuk. 18:1). Pyhä Henki, joka tekee heistä uusia luomuksia, työstää heissä tunteen lapseudesta ja panee heidät huutamaan, ”Abba Isä” (Room. 8:15). Kun Herra Jeesus tekee heidät eläviksi, hän antaa heille äänen ja kielen ja sanoo heille: ”Älä ole enää mykkä.” Jumalalla ei ole mykkiä lapsia. He näkevät armon ja hyväksymisen tarpeensa. He tuntevat tyhjyytensä ja heikkoutensa. He eivät osaa tehdä toisin kuin tekevät. Heidän täytyy rukoilla.

Olen tutkinut huolellisesti Jumalan pyhien elämää Raamatussa. En löydä yhtään, jonka historiaa enemmän on kerrottu, joka ei olisi ollut rukouksen mies. Löydän sen mainittuna hurskaitten tunnuspiirteenä, että ”te Isänänne huudatte avuksi häntä” (1.Piet. 1:17) tai ”avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä” (1.Kor. 1:2). Pahojen tunnuspiirteenä mainitaan se tosiasia, että ”eivät avuksensa huuda Herraa.” (Ps. 14:4).

--J. C. Ryle (1816 - 1900)

[rita4]

Olla rukoilematta on olla ilman Jumalaa, ilman Kristusta, ilman armoa, ilman toivoa ja ilman taivasta. Se on olla tiellä helvettiin. Vieläkö ihmettelet, että kysyn: Rukoiletko?

Kysyn uudelleen, rukoiletko, koska tapa rukoilla on yksi varmimmista tosi kristityn merkeistä.

Rukoilemmeko? Voimmeko, tai paremminkin; uskallammeko edes olla rukoilematta? Miten on?

Jumala ei kysy sinulta, eikä minultakaan; rukoiletko hyvin, rukoiletko kenties oikein sanoin, tms, Ei! Kuinka moni tuskaileekaan juuri sen vuoksi, kun kokee; ettei osaa oikein rukoilla. Liian monet! Koetaan, että tarvitsisi olla niin kamalan palava ja harraskin ja osata oikeilla sanoilla lähestyä Jumalaa, tai olla niin kuin noi muut, kun ne rukoilee.. tms.. Oliko tuttua? Taitaapa olla, sillä, niin helposti vertailemme omaa rukouselämäämme niihin, jotka kyllä sanovat rukoilevansa niin tai noin paljon ja miten Jumala on heille ilmestynyt, tai puhunut, tms..

Ja silloin, niin kovin helposti me silloin koemme alamittaisuuutta, tai epätoivoisia ajatuksia, jopa ihan toivottomuutta, kelvottomuuttakin, kun ajattelemme omaa uskonelämäämme ja siinä olevaa rukouselämää, ja kuin tajuamme, että; "Hei, enhän minä itse tee noin, niin kuin nuo julistajat, enkä rukoile jatkuvasti, en edes kerkiä tehdä niin, eikä Herra ole minulle puhunut, tai ilmestynyt ja ..Ei en minä osaa, en pysty, en edes jaksa noin valtavaa rukoustaistelua pitää yllä jatkuvasti, tms!?"

Kun ihminen tulee etsikkoaikaansa, niin hän alkaa yhä vain enemmän rukoilla. Siihen asti rukoukset ovat olleet mitä todennäköisemmin vain; hädässä ollessa, tai muuten, kun on vaikeaa, niin silloinhan jokainen ihminen aivan varmasti rukoilee, ateistikin. Uskon että Jumala on laittanut ihmiseen sellaisen "jutun", joka laittaa jokaisen jollakinlailla rukoileen kun on tuska, tai hätä, pelottaa, tms, niin silloin muistuu jopa Jumalakin mieleen .... Oletko rukoillut, kun pelkäsit, tai kun sinulla oli tosi vaikeaa, vaikka et sit muulloin olekaan vaivautunut huutamaan, kääntymään Jumalan puoleen? Niin ajattelinkin! Aivan sata varmasti rukoilit; hyvä niin!

Rukouksesta toki voidaan tehdä kuin suoritus, tai esiintymisjuttu. Monet ajattelevat ettei voi rukoilla, jos ei laita käsiään ristiin. Miksihän näin? Koska minä uskon jo nykyään, ettei se miten kätemme ovat, niin se ei ole sen siunatumpaa, kunhan: sydän on vain kääntynyt puhumaan Jumalan kanssa ja Isälle Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan. Eikä se: olemmeko polvillamme, istuen, leväten sängyssä, seisten, kävellen, tai vaikkapa kesken töidemme, tai vaikkapa lenkillä ollessamme, jne..niin rakas ystäväni kuule; Kyllä me voimme silloinkin rukoilla, ei se asento, vaikka toki polvillaan olo on Herrallemme mieleen, niin sekään ei kuitenkaan ole mikään pakkoasento, vaan se, mikä on sydämemme asenne Herraamme Jeesusta Kristusta kohtaan ja uskommeko, että, kun käännymme Hänen puoleensa rukouksessa, niin että Hän myöskin kuulee meitä, sekä tahtoo auttaa meitä?

Voimme rukoilla ääneen, tai ajatuksissamme. Voimme rukoilla laulaen, tai kiittäen, vaikka itkien. Kunhan vain tahdomme kääntyä Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen; aivan kaikissa elämän tilanteissamme, oli ne sitten hyviä, kiitosmielellä, tai vaikeita, surullisiakin, oman itsemme kanssa ns taistellessamme, niin aina on hyvä kääntyä Jeesuksen puoleen rukoillen ohjaustaan, sekä apuaan, voimsaansakin pyytäen, vain jaksaa, selvitä, sekä pysyä taivastielä, niin ettei eksyisi milloinkaan harhapoluille, tai väärään seuraan (nuo, Eksyneet uskovat) Sillä nyt kun hiukka vilasin sitä ihmeet ja merkit konferenssia lahdessa, niin se mitä näin, kuulin, niin vaikka tapio polvistuikin rukoilleren suomen kansalle nöyrtymistä, parannuksen tekoakin, niin eiköhän se heillä siellä ja sitä hirveää mennarioppia, valhepuheita julistavat Jumalan nimissä, ym, niin olisi jo kiire palata, hopi, hopi: Herran Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle, itse ensin tekemään parannusta. Ristin veren alle puhdistautumaan, palaaminen olisi juurikin heille siellä olleille se ykkösasia, palata ensirakkauteen, pois väärältä tieltä... Kyllä tuli surullinen mieli sitä katsoessa, että; "Ai noin alas on jo vajottu..kauaksi Raamatun totuudesta!" Herra heitäkin armahtakoon!

Mitään sääntöä siitä: miten rukoillaan, tai paikkaa missä vain voi rukoilla ei ole, vaan; sinä voit ihan missä vain rukoilla, koska Jumala on kaikkialla oleva. Ei siis rakkaat ystävät tehdä rukouksesta jotain kuin velvollisuutta, pakkoa, vaikeaa asiaa, jota ei sentakia edes haluta tehdä, kun ei muka osata rukoilla oikein.. Vaan ollaan vapaita, kuin pienet lapset ja jutellaan aivan kaikki Herrallemme ja uskotaan että meitä myöskin kuullaan, kuunnellaan taivaassa, vaikka vastausta ei aina heti näyttäisi tulevankaan. Vai oiskohan syynä se, että: odotamme sen vastauksen tulevan ja olevan meidän mieleisemme ja tahtomme, pyyntömmekin mukainen..? Jumala ei vastaa niin kuin me haluamme, vaan mikä on meille parhaaksi ja hyväksi, oikein..Siis, mikä on Jumalan tahto, ei meidän tahtomme. Suostutko siihen, ettei sinun ajatuksesi välttämättä kuitenkaan olekkaan; sinulle loppujen lopuksi sinun parhaaksesi, vaan että Isä tietää mikä on sinulle hyväksi ja ... Vastaus onkin jo voinut tulla, mutta et vain kuin huomaa sitä, koska odotit ihan toisenlaista vastausta, tai merkkiä vastaukseksi.

Jes. 30:
18 Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!
19 Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.

20 Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.
21 Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää".
22 Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: "Ulos!"