HÄN KIRJOITTI SINUN NIMESI OMAAN KÄTEENSÄ

[rita4]

HÄN KIRJOITTI SINUN NIMESI OMAAN KÄTEENSÄ
by David Wilkerson | July 9, 2010

Mikä ihmeellinen valta meille onkaan annettu rukouksessa! Miten käytämme tätä valtaa? Siten, että tukeudumme Kristuksen nimeen. Kun näet panimme uskossa toivomme Jeesukseen, hän antoi meille oman nimensä. Hänen uhrinsa antaa meille vallan sanoa: " Olen Kristuksen, olen hänessä, olen yhtä hänen kanssaan." Sitten, ihmeellisellä tavalla Jeesus otti meidän nimemme omakseen. Ylimmäisenä pappinamme hän kirjoitti sen kämmeneensä. Niin meidän nimemme rekisteröidään taivaassa, hänen ihmeellisen nimensä alle.

Käsität sen tähden, miksi "Jeesuksen nimessä" ei ole vain persoonaton fraasi. Päinvastoin, se on kirjaimellinen asemamme Jeesuksen kanssa. Sen tunnustaa myös Isä. Jeesus sanoo meille: "Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä, sen tähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä" (Joh.16:26 - 27).

Tämän tähden Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan hänen nimessään. Hän sanoo:" Kun pyydätte minun nimessäni, teidän rukouksellanne on sama voima ja vaikutus, kuin minä rukoilisin Isää." Toisin sanoen, rukouksemme on Isän valtaistuimen edessä ikään kuin Jeesuksen itsensä lausuma. Samoin, pannessamme kätemme sairaan päälle ja rukoillessamme, Jumala näkee meidät aivan, kuin Jeesus olisi panemassa kätensä sairaan päälle tämän parantumiseksi.

Tämän takia meidän myös pitää tulla uskalluksella armon istuimen eteen: "saadaksemme armon osaksemme". Meidän tulee rukoilla uskossa:" Isä, seison tässä sinun edessäsi, Kristuksessa valittuna menemään ja kantamaan hedelmää. Esitän nyt pyyntöni paljolti, jotta iloni olisi täydellinen."

Kuulen monien uskovien sanovan: "Pyysin Jeesuksen nimessä, mutta rukoukseeni ei vastattu". Nämä uskovat sanovat siis:" Yritin käyttää hyväkseni Jeesuksen nimeä, mutta ei se toiminut minun kohdallani". On monia syitä siihen, miksi emme saa vastauksia rukouksiimme. Ehkä olemme sallineet jonkin synnin tulla elämäämme, jotakin, mikä rikkoo yhteyden Kristuksen kanssa. Näistä tulee sulkuja, jotka estävät häneltä tulevat siunaukset. Hän ei vastaa rukoukseemme, ennen kuin olemme luopuneet synnistämme.

Ehkäpä esteenä ovat penseytemme tai puolisydämisyytemme Jumalan asioihin nähden, Ehkä epäilys on lamaannuttanut meidät katkaisten yhteyden Kristuksen voimavirtaan. Jaakob varoittaa: "Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa" (Jaak.1:6-7).

Jaakob sanoo selvästi: "Se joka epäilee, ei saa mitään". Jaakobin käyttämä sana "epäillä" merkitsee "olla päättämätön". Ihmiset kyllä rukoilivat, mutta he vain koettelivat Jumalaa. Sydämessään he sanoivat:" Herra, jos vastaat minulle, palvelen sinua. Annan sinulle kaiken, jos vain vastaat tähän rukoukseen. Jollet, kuljen elämääni eteenpäin omaa tietäni."

Jumalaa ei voi lahjoa. Hän tuntee sydämemme ja tietää, milloin sitoutumisemme hänen Poikaansa on horjuvaa. Hän on tallettanut Kristukseen voiman niille, jotka sitoutuvat häneen kokonaan.

[rita4]

Mikä ihmeellinen valta meille onkaan annettu rukouksessa! Miten käytämme tätä valtaa? Siten, että tukeudumme Kristuksen nimeen. Kun näet panimme uskossa toivomme Jeesukseen, hän antoi meille oman nimensä. Hänen uhrinsa antaa meille vallan sanoa: " Olen Kristuksen, olen hänessä, olen yhtä hänen kanssaan." Sitten, ihmeellisellä tavalla Jeesus otti meidän nimemme omakseen. Ylimmäisenä pappinamme hän kirjoitti sen kämmeneensä. Niin meidän nimemme rekisteröidään taivaassa, hänen ihmeellisen nimensä alle.

Käsität sen tähden, miksi "Jeesuksen nimessä" ei ole vain persoonaton fraasi. Päinvastoin, se on kirjaimellinen asemamme Jeesuksen kanssa. Sen tunnustaa myös Isä. Jeesus sanoo meille: "Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; sillä Isä itse rakastaa teitä, sen tähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä" (Joh.16:26 - 27).

Minua oikein siunasi nuo David veljen sanat. Mikä ihana asia on, kun saamme rukoilla Jeesuksen nimessä, ja ymmärtää, että;se on kuin itse Jumalan Poika siinä hetkessä rukoilisi Isää puolestamme. Eikös olekin hienoa, ja se rohkaisee minua ainakin yhä enemmän pästä lähemmäksi Herraani, niin ettei rukoukseni olisi vain kuin matran lukemista, ilman todellista Herran Jeesuksen kohtaamista/tuntemista; Hengessä saman aikaan.

Silloin kun tulimme uskoon, siis, Jumalan lapsiksi, niin samalla Jumala, Isämme kirjoitti nimemme käteensä, eikä se siitä koskaan katoakkaan, jos vain pyrimme ja päätämme pysyäkin Jeesuksen seuraajina elämämme loppuun asti. Niin ettei mikään eksyttäjä saa eksytettyä meitä toisen jeesuksen seuraajaksi, jeesuksen, jolta puuttuu naulan jäljet käsistään ja jolla ei ole sovitusverta puhdistakseen syntejämmekään. Kun uudestisynnyit Elävään uskoon pyytäessäsi syntejäsi anteeksi Jeesukselta, ja sait ne myöskin anteeksi Hänen kalliissa maahan vuotaneessa sovinto veressään, niin silloin taivas iloitsi, sekä nimesi kirjoitettiin Elämän kirjaan, jossa se pysyy, kunhan sinä vain haluat pysyä Jeesuksessa loppuun asti.Se on jatkuvaa kilvoittelua, nöyrtymistä, kuuliaisuutta pysyä Jumalan Sanan totuudessa, sekä tietenkin itselleen, sekä maailmallekin kuolemista päivittäin.

Tämän tähden Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan hänen nimessään. Hän sanoo:" Kun pyydätte minun nimessäni, teidän rukouksellanne on sama voima ja vaikutus, kuin minä rukoilisin Isää." Toisin sanoen, rukouksemme on Isän valtaistuimen edessä ikään kuin Jeesuksen itsensä lausuma. Samoin, pannessamme kätemme sairaan päälle ja rukoillessamme, Jumala näkee meidät aivan, kuin Jeesus olisi panemassa kätensä sairaan päälle tämän parantumiseksi.

Tämän takia meidän myös pitää tulla uskalluksella armon istuimen eteen: "saadaksemme armon osaksemme". Meidän tulee rukoilla uskossa:" Isä, seison tässä sinun edessäsi, Kristuksessa valittuna menemään ja kantamaan hedelmää. Esitän nyt pyyntöni paljolti, jotta iloni olisi täydellinen."

Voi miten upeaa rohkaisua meille kaikille, eikös vain ystäväni?! Eikös tulekin halu sekä tarvekin; alkaa rukoilla yhä vain useammin, saada kohdata Herraa niissä ns. "taivas hetkissämme", kun rukoilemme, anomme, kiitämme Isää Jeesuksen tähden ja Jeesuksen nimessä!

Siis, teemmepä mitä tahansa rukous hetkessämme, niin saamme Herran Jeesuksen laittamaan meidän kätemme sijaan oman kätensä ihmisen päälle, kun rukoillemme heidän puolestaan. siis, kun laitat kätesi rukousta tarvitsevan päälle, olkapäälle, tms, niin rukoile Hengessä, sekä pyydä Jeesusta olemaan kanssanne siunaten, auttaen,jopa parantaen rukoiltavan, jos se on Hänen, siis Jumalammekin tahto. Ei pidä toimia yltiöpäisesti ja hehkuttaa uskonsa varmuutta, vaan on aina myöskin hyvä muistaa, että: "Rukouksemme olisivat Hengessä rukoiltuja, niin silloin tapahtuu se mikä on Isän tahto, eikä meidän tahtomme." Nöyryyttä rukoukseen.

Laitan lopun kirjoituksesta pohdittavaksesi. Siunausta elämääsi!

Kuulen monien uskovien sanovan: "Pyysin Jeesuksen nimessä, mutta rukoukseeni ei vastattu". Nämä uskovat sanovat siis:" Yritin käyttää hyväkseni Jeesuksen nimeä, mutta ei se toiminut minun kohdallani". On monia syitä siihen, miksi emme saa vastauksia rukouksiimme. Ehkä olemme sallineet jonkin synnin tulla elämäämme, jotakin, mikä rikkoo yhteyden Kristuksen kanssa. Näistä tulee sulkuja, jotka estävät häneltä tulevat siunaukset. Hän ei vastaa rukoukseemme, ennen kuin olemme luopuneet synnistämme.

Ehkäpä esteenä ovat penseytemme tai puolisydämisyytemme Jumalan asioihin nähden, Ehkä epäilys on lamaannuttanut meidät katkaisten yhteyden Kristuksen voimavirtaan. Jaakob varoittaa: "Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa" (Jaak.1:6-7).

Jaakob sanoo selvästi: "Se joka epäilee, ei saa mitään". Jaakobin käyttämä sana "epäillä" merkitsee "olla päättämätön". Ihmiset kyllä rukoilivat, mutta he vain koettelivat Jumalaa. Sydämessään he sanoivat:" Herra, jos vastaat minulle, palvelen sinua. Annan sinulle kaiken, jos vain vastaat tähän rukoukseen. Jollet, kuljen elämääni eteenpäin omaa tietäni."

Jumalaa ei voi lahjoa. Hän tuntee sydämemme ja tietää, milloin sitoutumisemme hänen Poikaansa on horjuvaa. Hän on tallettanut Kristukseen voiman niille, jotka sitoutuvat häneen kokonaan.