Ps. 14:
1 Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa". Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.
2 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
4 Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?
5 Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.
Tuo psalmi nousi kuin mieleeni, kun ajattelin uskosta osattomia, jotka sanovat kyllä rukoilevansa, mutta eivät silti etsi Jumalaa, Jeesusta Kristusta, joka tahtoisi pelastaa heidätkin omakseen.
Miksi otin tämän aiheen ja laitoin tuollaisen otsikonkin? Siksi, koska on niin paljon ihmisiä: tuttavapiirissäni, naapureina, suvussani, jne.. Jotka kyllä sanovat rukoilevansa, tai rukoilevansa iltarukouksen, joka ehkä jopa heidän mielestään riittää pelastamaan heidät taivaaseen. Onko sitten kysymyksessä kodin perintö, siis; rukoilla iltarukous, vaiko kirkon opetus, ettei tarvita mitään muuta kuin vain se rukous silloin tällöin, ehkäpä juuri iltasella ennen nukkumaan menoaan ja sekin kaikki tapahtuu kuin salassa, ettei vain kukaan sitä saa tietää, kuulla, nähdäkään..
Minäkin sain kodin perintönä isäni kautta sen, että aina iltaisin rukoilin; Levolle laske luojani, armias ole suojani, jne.. Ja opetin sen myöskin omille lapsillenikin. Ja Luulin ihan oikeestikin sen riittävän. Mutta riittääkö se? Ei riitä! Jos rukous on vain ulkoa opittuja sanoja, tapa, niin siinä ei useinkaan ole sydän mukana ja siinä ei etsitäkään Vapahtajaa ja Hänen kasvojaan, apuaan, voimaansa, muutosta elämäänsä, tms.. Vaan se on vain kuin loru, joka sanotaan sormet ristissä ollen ja kuin siten antaen itselleen hyvän omantunnon, kun tulipa taas rukoiltuakin..
Miksi sitten ihmiset sanovat tärkeimmäksi, että; he rukoilevat aina iltarukouksen? En osaa sanoa mitään varmaa, mutta itse ajattelisin sen näin, että: "Jumala on laittanut joka ainoan ihmisen täällä maailmassa sydämeen: kaipuun etsiä Pelastajaa, pelastusta, muutosta, apua elämänsä vaikeuksiinkin, ym!" Ja se aukko voidaan ja tyhjiö, kaipuukin täyttää vain ja ainoastaan ottamalla Jeesus Kristus, Jumalan Poika sydämeensä vastaan, asumaan sydämiin ja vain omin sanoin sekä ajatuksinkin; huutamalla, tai vain hiljaa rukouksin pyytämällä, että: "Tule Herra Jeesus ja anna minun syntini anteeksi, ja anna minulle uusi elämä, uusi mahdollisuus Sinun nimessäsi ja ristisi veren voittovoimassa!" Ei ole olemassa mitään ainoaa, oikeaa rukoustapaa, sanojakaan, ei! Vaan se mitä sydän janoaa ja kaipaa; vapautusta synnin kahleista ja uutta elämää Jeesuksen kanssa, niin sieltä se löytyy, se oikeanlainen rukoustapa, jossa tulee synnintunto, katumus, sekä tarve tunnustaa rikkoneensa Jumalaakin vastaan omalla elämällään, sekä suullaan ja jopa ajatuksillaankin.
Tämä aihe nousi jälleen tänään vahvasti mieleeni, kun olin sellaisen uskosta osattoman miehen kyyditettävänä, joka kertoi joka ilta rukoilevansa sen tutun iltarukouksen. Sanoin hänelle, että se on hienoa kun rukoilee, mutta kerroin myöskin, että olisi hyvä opetella kuin laajentamaankin sitä rukousta muuhunkin kuin vain nukkumaan menoaikaan ja etsimään Jeesusta elämäänsä. En tiedä ymmärsikö hän mitä yritin sanoa, mutta auttakoon taivaan Herra häntä etsimään, sekä löytämäänkin sen Vapahtajansa, Jeesuksen Kristuksen, jota on hyvä ja turvallista rukoilla, eli; jutella Hänelle kaikki asiansa ja tuntonsa, pelkonsakin, ym ja myöskin saada apu taivaasta, sekä sydämen ympärileikkauskin, jossa kivisydän leikataan irti ja tilalle annetaan lihasydän, joka kaipaa Luojaansa, sekä muutosta elämän tapoihinsakin ja suhteeseensa tähän maailmaan, ihmisiin, ym ym..
Sekä iloitsemaan, kun Jeesus Kristus on jo voittanut kuolemankin Golgatan keskimmäisellä ristinpuulla kärsiessään/kuollessaan. Mutta joka [siis; Jeesus Kristus] ei jäänytkään hautaan, vaan nousi kolmantena päivänä ylös, sekä nousi sinne Isän, Jumalan oikealle puolelle ja elää ikuisesti, niin kuin me kaikki häneen uskovatkin saamme elää ikuisesti, sekä kerran päästä taivaaseenkin ja päästä sinne paratiisiin, kun aika täällä ajassa täyttyy, tai kun Jeesus tulee noutamaan omansa kotiin; tuuliin ja pilviin pasunan soidessa. Halleluja!
Ps. 90:
1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.