Otanpa tuon esirukouksen merkityksen pikku hetkeksi pohdintaani. Me niin kovinkin helposti pidämme vähäpätöisenä esirukouksen ja yleensäkin rukouksen merkitystä, eikös näin? Kun ei heti tapahdu jotain, kun rukoilemme niin kuinka helposti luovutamme ja jopa lopetamme rukoilemisen asian tai ihmisen puolesta. Olemme niin kovin kiireisiä, lyhytpinnaisia ja tahtoisimme kaiken tapahtuvan meidän tahtomallamme ajalla ja tavalla ja mahdollisimman nopeestikin, "kiitos.."
Mutta kun ryhdymme rukoukseen tai olemme saaneet jonkun ihmisen esirukoiltavaksemme, niin meidän tulisi olla kärsivällisiä, sekä sanoa niin itsellemme kuin Herrallemmekin;
"Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä, Isä tahdot!" Amen!
Tänään kuulin kokouksessa eräästä ihmisestä, jonka Herra kuin laski rukouksiini kerta toisensa jälkeen ja en edes tunne koko ihmistä, hänen läheisensä vain tunnen, mutta se tuli niin selvästi, etten ole voinut, enkä edes halunnutkaan olla rukoilematta. Miten ja mitä olen rukoillut? Niin, suurin pyyntöni; kiittäen jo etukäteen voitoista on ollut, että: Herra saisi koskettaa sairasta siskoa ja että kuitenkin kaikessa saa tapahtua Herramme tahto. Ja tänään sitten viimeinkin kuulin, että tuo sisko on alkanut kuin ihmeen kautta parantua. Kiitos Herrallemme siitä! Halleluja! Amen!
Minullakin on ollut eräs ihminen rukouksissani ja välillä koen miten kaikki menee kuin myttyyn ja taitaapa visukinttukin saada aikaan epätoivoa mutta jotenkin yhä vain tahdon uskoa ja luottaa, että, tämäkin rukousaihe on Jumalasta ja saan vielä nähdä Jumalan ihmeen hänenkin kohdallaan ja pelastuu, jne.. Samoin lasteni, vävyni, miniäni, lastenlasteni, sisarusteni ym,kin kohdalla vielä saa tapahtua se ihana asia, kun he tulevat synnintuntoon, kun Isä antaa heillekin etsikkoajan ja tahtovat pelastuakin.
Ja on eräs rukousaihe joka on ollut jo tosi pitkään sydämelläni ja se on meidän uskovien herääminen ja palaaminen takaisin sinne verisen ristin juurelle tekemään aitoa, todellista sydämistämme lähtevää parannusta, muuttumaan, uudistumaan uskossamme ja lähteä rohkeasti eteenpäin Jeesuksen kanssa sekä pitää lyhyet tilivälit Herran Jeesuksen kanssa.
Älkäämme väsykö rukoilemaan! Sillä ilman rukousta emme pysty, osaa, jaksa edes taistella. Meidän ei tule taistella ihmistä, ihmisiä, toisiamme vastaan, vastaan, ehei! Vaan mitenkäs se Raamattu sen sanoikaan;
Efesolaiskirje 6:
10 Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
12 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
13 Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
15 ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
16 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;
19 ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,
20 jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.
Kirjoittaja rita4 » 08.02.2019 22:13 
