Hannu Vuorinen
Hannu Vuorinen on Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja.
--------------------------------------------------------------------------------
Käsissämme on uunituore uusi vuosi. Vaikka joillakin meillä mittariin on kertynyt jo paljonkin vuosia, tätä vuotta emme ole koskaan eläneet. Edessämme on ainutlaatuinen mahdollisuus elää Jumalaan turvautuen ja hänen tahtoaan etsien.
Seurakunnissa olemme aloittaneet uuden toimintakauden. Suuremmissa seurakunnissa lista on pitkä ja monipuolinen, ja pienemmissäkin erilaista toimintaa kertyy jokaiselle viikolle. Olemme tehneet toimintasuunnitelmia ja pyrkineet varautumaan toiminnan vaatimiin resursseihin. Olemme valinneet ja asettaneet ihmisiä eri tehtäviin, ehkä palkanneetkin joitakin keskittymään tärkeinä pitämiimme haasteisiin. Toimintamme tarkoitus on saattaa ihmisiä Vapahtajan yhteyteen ja tehdä heistä hänen seuraamiseensa sitoutuneita opetuslapsia.
Mitä toiminnallamme saamme aikaan? Toiminta ei liene itsetarkoitus, joten sen vaikuttavuutta pitää arvioida. Mistä toimintamme saa voimansa?
Jos emme rukoile, kaikki muu toiminta on turhaa. Jos rukoilemme, kaikki muu toiminta on merkityksellistä ja vaikuttavaa. Rukoilemista ei voi korvata millään muulla. Vaikka toimintamme perustuisi viisaiden ja käytännössä koeteltujen periaatteiden varaan, mutta seurakunnasta puuttuisi rukoileminen, se jäisi enemmän tai vähemmän turhaksi. Vaikka onnistuisimme luomaan matalan kynnyksen seurakuntakulttuurin, jonne ihmisten olisi helppo tulla mukaan, emme saavuttaisi heidän sydämiään evankeliumilla, jos meiltä puuttuisi rukoileminen.
Rukoileminen, anominen ja esirukoukset ovat hengellisen voiman ytimessä, kuten Raamattu sanoo: ”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta” (1. Tim.2:1). Paavalin sanat ”ennen kaikkea” tarkoittaa tosiaankin ennen kaikkea muuta! Hän sanoo rukoilemisen olevan kaikkea muuta tärkeämpää, se on kirjaimellisesti ensisijaista. Uuden testamentin neljän evankeliumin todistus Jeesuksesta maalaa eteemme Jumalan Pojan, joka säännöllisesti ja usein vetäytyi rukoilemaan.
Usko rukouksia kuulevaan Jumalaan ilmenee käytännön rukoilemisena, sekä itseksemme että yhdessä toisten kanssa. Jos emme rukoile, onko se merkki siitä, että emme mielestämme tarvitse Jumalalta juuri mitään ja tulemme toimeen omin voimin, vai siitä, että emme usko sellaiseen Jumalaan, joka vastauksena rukouksiin avaa sylinsä ja lahjansa perheväelleen?
Edessämme on ainutlaatuinen, uusi vuosi. Se voisi olla rukouksen vuosi, jolloin työmme ja toimintamme olisi vaikuttavaa ja merkityksellistä.
