Rukousta ja kiitosta joka tilassa

[rita4]

Markku Kuokkanen

Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. (Jaak. 5:13)

Jaakob oli Jerusalemin seurakunnan johtavia veljiä ja myös yksi meidän Herramme Jeesuksen veljistä. Jaakobin kirjeen loppujakeet sisältävät meille kaikille monta erittäin tärkeää ohjetta ja neuvoa:

”Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” (Jaak. 5:14–20)

Rukous ja kiitos

Jaak. 5:13 kehottaa rukoilemaan ”joka tilassa”. Kreikan kielen sanassa, joka tarkoittaa vaivan kärsimistä, ei niinkään tarkoiteta fyysistä vaivaa tai sairautta vaan erityisesti kärsimyksiä, jotka kohtaavat meitä vaikeina aikoina: esimerkiksi vainoa, vääryyttä tai väärinymmärrystä vaikkapa kotona tai työpaikalla. Voi olla, että tällainen kärsimys tulee vielä lisääntymään elämässämme, jos Herran tulemus viipyy ja haluamme pitäytyä Jumalan Sanassa. Tällaisen kärsimyksen kohdalla meitä siis kehotetaan yksinkertaisesti vaan rukoilemaan.

Meitä helpottaisi varmaan suunnattomasti, jos tässä kohden Sana lupaisi rukouksen muuttavan nämä olosuhteemme. Sitä tässä ei kuitenkaan luvata. Usein Jumala haluaa vaikuttaa itse rukoilijaan eikä välttämättä olosuhteisiimme. Ehkä kaikkein parasta on tällöin vain rukoillen huokailla Herran puoleen ja etsiä lohtua hänestä itsestään. Sana kehottaa tietenkin myös rukoilemaan meitä vainoavien puolesta, että he voisivat pelastua.

Sitä, joka on hyvillä mielin, rohkaistaan veisaamaan kiitosta. Myös tämä on erittäin tärkeää. Meidän tulisi opetella ylistämään ja kiittämään Herraa hänen valtasuuruudestaan ja voimastaan. Onko kiitoksemme vain kuivahkoa ja muodollista? Muista, että Herra asuu kansansa kiitoksessa! Voit vapaasti nauttia hänen yhteydestään, iloita omista ja toistenkin siunauksista. ”Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.” (San. 15:15)

Jeesus kantoi sairautemme

On myös hyvä huomata tästä Raamatun kohdasta, että apostolit eivät opettaneet sairauksien olevan syntien kanssa samalla tavalla sovitetut. Tällaista opetusta kuulee varsin usein tänä aikana. Opetetaan, että sairauksista samoin kuin synneistä pitää tehdä parannus, jolloin ne poistuvat eikä niitä enää ole.

Jos joku sairastaa, uskon elämässä on jotakin vialla. Tällainen on valheellista opetusta ja johtaa monet uskovat syvään ahdinkoon. Jos näin olisi, näitä Jaakobin kirjeen opetuksia ei tarvittaisi lainkaan. Sairaudet ovat kylläkin seurausta syntiinlankeemuksesta. Kuitenkin vain synnit sovitettiin ja sairaudet kannettiin.

Sairauksissa meitä neuvotaan ensiksikin kutsumaan tykömme seurakunnan vanhimmat, jotka sitten rukoilevat sairaan puolesta voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Tällainen uskon rukous, Jeesuksen vaikuttama, pelastaa sairaan. Tässä käytetään sanaa, joka tarkoittaa sekä pelastamista että parantamista.

Parantuminen tulee Herralta

Tähän liittyy myös syntien tunnustaminen ja hylkääminen, jolloin sisäisen puhdistautumisen kautta voidaan kokea ulkoinen paraneminen. Tässä käytetty kreikan kielen sana ”sairastaa” tarkoittaa vakavampaa sairautta (olla heikko, voimaton), ei niinkään pientä flunssaa tai hetkellistä päänsärkyä tai muuta sellaista.

Kaikki sairaudet eivät myöskään johdu suoraan synnistä, vaikka monien sairauksien kohdalla voi niinkin olla. Sairauksien parantamisen alueella esiintyy paljon myös sellaisia sirkustemppuja, joissa ihmiset etsivät kunniaa itselleen. Saatetaan luvata sellaista, mikä ei tule ollenkaan Herralta, ja sitten jätetään terveyttä etsinyt ja kaivannut henkilö yksin valitellen hänen heikkoa uskoaan.

Kaikki parantuminen tulee aina Herralta, tapahtuipa se kuinka tahansa. Herralla on valta käyttää myös ajallista lääketiedettä apunaan. Siitäkin saamme kiittää Herraa!

Jumalan Sanan mukainen tapa on tunnustaa luotettavalle henkilölle syntimme ja rukoilla sen jälkeen yhdessä. Vanhurskaan harras rukous voi todella paljon. Saarnaajana olen pyrkinyt rohkaisemaan seurakuntalaisia toimimaan näin.

Sydän täynnä rakkautta

Kirjeen lopussa meille annetaan esimerkki Elian päättäväisestä, Jumalan tahdon mukaisesta rukouksesta. Hänen sanotaan olleen yhtä vajavainen kuin mekin olemme, mutta koska hän rukoili Jumalan tahdon mukaisesti uskossa, rukoukseen vastattiin: Jumalan lähettämä kuivuus vaivasi Israelin jumalattoman kuninkaan Ahabin aikana kolme ja puoli vuotta.

Sen jälkeen Elian rukouksen kautta alkoi sataa, ja maa tuli taas hedelmälliseksi. Rohkaiskoon tämä myös meitä rukoilemaan Herran tahdossa suuriakin asioita.

Samoin kerrotaan, kuinka voimme olla palauttamassa totuudesta eksyneen, synteihinsä langenneen veljemme tai sisaremme luopumuksen tieltä. Meidän tulisi olla sydän täynnä rakkautta tällaisia eksyneitä ja langenneita kohtaan.

Lopunajan sielujen voittamiseen kuuluu erityisesti luopuneiden voittaminen takaisin Herralle. Ei väitellen tai moralisoiden, vaan koettaen rakkaudessa pelastaa heidän sielunsa kuolemasta.

Hoitavan yhteyden viikonloput

Jäätyäni seurakuntatyöstä eläkkeelle viime lokakuu alusta alkaen on elämässäni alkanut uusi vaihe. Rukoillen haluan kuunnella, miten saan ja voin olla Herramme käytössä. Varmaankin vierailut seurakunnissa jatkuvat ja lisääntyvät, jos Herra suo.

Mertiörannan keväälle olemme sijoittaneet kolme viikonloppua, joissa palvelen Jumalan Sanassa. Olen otsikoinut ne hoitavan yhteyden viikonlopuiksi. Niiden sisältönä ovat raamattutunnit sekä paljon yhteistä pohdintaa ja rukousta. Haluaisin niiden olevan hyvin vuorovaikutteisia ja myös sielunhoidollisesti hoitavia päiviä.

Rukoukseni on, että saisimme täyttyä Pyhällä Hengellä, tulisimme varustetuiksi armolahjoilla ja rohkaistuisimme elämään Kristus-elämäämme todeksi tämän pimenevän ajan keskellä. Ensimmäinen hoitavan yhteyden viikonloppu on 26.–28.02.2016, jolloin kanssani palvelevat myös minulle rakkaat ystäväni Seppo ja Arja Kohtamäki sekä tietenkin me kaikki toinen toistamme!

Markku Kuokkanen
Tampere

Lähde: Ristin Kansa lehti nro 2/2016

[rita4]

Rukous ja kiitos

Jaak. 5:13 kehottaa rukoilemaan ”joka tilassa”. Kreikan kielen sanassa, joka tarkoittaa vaivan kärsimistä, ei niinkään tarkoiteta fyysistä vaivaa tai sairautta vaan erityisesti kärsimyksiä, jotka kohtaavat meitä vaikeina aikoina: esimerkiksi vainoa, vääryyttä tai väärinymmärrystä vaikkapa kotona tai työpaikalla. Voi olla, että tällainen kärsimys tulee vielä lisääntymään elämässämme, jos Herran tulemus viipyy ja haluamme pitäytyä Jumalan Sanassa. Tällaisen kärsimyksen kohdalla meitä siis kehotetaan yksinkertaisesti vaan rukoilemaan.

Meitä helpottaisi varmaan suunnattomasti, jos tässä kohden Sana lupaisi rukouksen muuttavan nämä olosuhteemme. Sitä tässä ei kuitenkaan luvata.Usein Jumala haluaa vaikuttaa itse rukoilijaan eikä välttämättä olosuhteisiimme. Ehkä kaikkein parasta on tällöin vain rukoillen huokailla Herran puoleen ja etsiä lohtua hänestä itsestään. Sana kehottaa tietenkin myös rukoilemaan meitä vainoavien puolesta, että he voisivat pelastua.

Sitä, joka on hyvillä mielin, rohkaistaan veisaamaan kiitosta. Myös tämä on erittäin tärkeää. Meidän tulisi opetella ylistämään ja kiittämään Herraa hänen valtasuuruudestaan ja voimastaan. Onko kiitoksemme vain kuivahkoa ja muodollista? Muista, että Herra asuu kansansa kiitoksessa! Voit vapaasti nauttia hänen yhteydestään, iloita omista ja toistenkin siunauksista. ”Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.” (San. 15:15)

Tässä veljen puheessa ois niin paljon mistä voisi kommentoida. Mutta otan nyt vain tämän tällä kertaa, koska löydän siitä jotain, joka juuri tänään rukouksessa ollessani kuin avautui ja puhutteli minua. Kuinka Tärkeää onkaan rukouselämä ja huokaukset yläkertaan silloinkin kun liikumme, teemme työtä, tms..Joskushan on varmasti meillä kaikilla aikoja, jolloin rukous ei kuin maistu, ei muka kerkiä, tms.. Mutta silloinkin meidän vain Pitää kuin Päättää silti olla rukouksessa ja olla ennenkaikkea avoimia Herramme edessä, koska Hän näkee ja tuntee, sekä tietää sanaakaan sanomatta meistä aivan kaiken, olemme siis paljatettuina edessään, rukoilimme, tai emme..Mutta Hän haluaa meidän jokaisen tulevan eteensä, rukoilemaan, kiittämäänkin ja ylistämään Häntä; suuruudestaan, rakkaudestaan, anteeksiannostaan ja kun kärsii emitä ja siltikin vain tahtoo rakastaa meitä, sekä auttaa, johdattaa, varjella, jne..

Isä haluaaa opettaa meitä Henkensä kautta ja Sanansakin kautta myöskin rukoilemaan niidenkin puolesta, joiden tähden meillä on surua, tuskaa, loukkaantumistakin, tai mitä vain ikäviä ajatuksia. Varsinkin, kun kysymyksessä on uskonveli, tai sisko, joka on yhtälailla vajaa ja kuitenkin Herran Jeesuksen oma, niin kuin mekin saamme olla sellaisina kuin sitten olemmekin. Ei me kukaan olla hyviä, eikä usein niin kamalan pyhiäkään, vaan olemme valitettavan usein raadollisia ja itsekkäitä, lihallisia ja kuvittelemme vain olevamme niin kamalan hyviä ja pyhiä, lähellä Herraa nöyryydessä eläviä; Olemmeko sittenkään? Mutta entäs jos ja kun Jumala paljastaakin meille itsellemme: raadollisuutemme, anteeksiantamattomuutemme, rakkaudettomuutemme, ylpeytemme, toisen aliarvioimisen, halveksunnakin, tms.. Niin mites silloin se suu pannaankaan? Tuleeko tarve parannukseen, halu muuttumiseen??

Minä ainakin tahdon olla ja viipyä rukouksessa niin, että: Herra saakin näyttää, sekä paljastaa minusta kaikki väärät ajatukset, toimet, tms.. Ja kyllähän Hän ne paljastaakin, niin että oikein sydäntä raapaisee ikävästi, kun tajuaa oman heikkoutensa, vajavaisuutensa, raadollisuutensa, ylpeytensäkin ja vääränlaisen ajattelun muista ihmisistä (en olekaan niin syytön, viaton, tai puhdaskaan,..). Kun; syytämme vain kaikesta toisia, näkemättä, millainen itse mahdollisesti on (ei olenkaan niin kiva ja fiksu, syytönkään, kuin itse mahdollisesti useimmiten kuvitelee olevansa).

Minulle kuin avautui juuri tuo em asia tänään aivan uudella tavalla. On niin helppoa kääriytyä sellaiseen pukuun, jossa itse on mukamas niin kamalan kiltti, hyvä, syytön, väärinymmärretty, sekä väärin kohdeltukin, ym.. Mutta kun Jumala paljastaa sisinpämme, niin: auts; sieltä saattaakin löytyä kasapäin sellaista ikävää, väärää ajattelua, toimintaa, puhetta, kohtelua, tms.. Josta on tehtävä ja kiireesti parannus ja muututtava, alettava kuin näkemään kaikki ihmiset; Jumalan luomina arvokaina yksilöinä. Vaikka he saattaisivatkin juuri nyt elää ja olla hiukan vaikeita pakkauksia/tapauksia ja piikkinä lihassammekin.. Mutta me voimme ja saamme Rukoilla heidänkin pelastumisensa ja muttumisensa puolesta; pois saatanan orjuudesta: Jumalan lasten iloon, rauhaan ja rakkauteen, anteeksiantoonkin, siis pelastukseen.

Herra ei lupaa, että: kun rukoilemme, niin sitten kaikki muuttuu kuin sormia näpsäyttämällä paremmaksi, hyväksi, ehei! Vaan tilanteet saattavat muuttua jopa vain pahemmiksi, vaikeimmiksi, kuin kaikki kaatuisikin niskaamme, sen jälkeen kun aloimme rukoilla. Ja silloin me helposti laitamme rukkaset naulaan ja lopetamme, tai ainakin vähennämme rukoilemistamme, koska koemme ettei mikään muuttunutkaan hyvään suuntaan, vaan ihan päinvastoin ja että sen takia rukoileminen on aivan turhaa, kun muutosta ei tapahdukaan. Kuinka moni on mennyt tähän harhaan? Minä ainakin aikanaan menin juuri tuohon ansaan ja koin rukoilemisen vain pahentavan entisestäänkin tilanteita ja vaikeuksia, vaikeiden ihmisten kanssa yhteyden pitämistä, ym..Se oli suorastaan järkkyä, kun kaikki vain paheni sitä mukaa kun rukoilin muutosta. Olin ihan, et: TÄH??

Mutta nyt vuosien ja vuosikymmentenkin jälkeen alan jo kuin pikkasen edes ymmärtää ja oppiakin, että: se on sielunvihollinen, joka saa aikaan sen negatiivisen muutoksen rukoiltavissa, koska se ei halua luovuttaa heitä Jumalalle. Mutta sinnikkyys palkitaan ennemmin tai myöhemmin, kunhan emme luovuta.. Tulipa mieleeni se Raamatunpaikka siitä leskivaimosta joka vain jaksoi anoa..

Luuk. 18:
1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."

6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Rohkaiskoon tuo Raamatunpaikka sinuakin jaksamaan taistella rukouksessa; näytti sitten ja tuntui sitten sinusta miltä tahansa!! Ja kun rukoilemme jo etukäteen kiittäen voitoista, niin sitä voimallisempi silloin on rukouksemme pauhu taivaisiin; Kokeile, opettele!

Halutaan itsekin muuttua ja tulla jälleen kuin pieneksi ja Jumala saa olla ainoastaan suuri ja mahtava, kaiken osaava, jne.. Ei haluta ensimmäiisä sijoja, eikä ihmiskunniaakaan tavoitella, vaan tavoitellaan Isän, Jumalamme hyväksymistä, ja siunausta, kun tahdomme olla käytettävissään, sekä kirkastaa Kristusta Jeesustamme elämällämme, sekä pitäytyä vain yksin Sanan totuudessa ja, Ristin juurellahan on turvallista ja hyvä olla, sekä viipyä siinä vaikka aamuun..Saamme katsella Herraamme Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, kuinka Hän rakastaa meitä ja iloitsee Sinustakin rakas lukijani!

Ossi Hämäläinen - Menkää kaikkeen maailmaan