Kuinka usein me uskovinakin saatamme kysellä Isältä; Miksi? Emme kuin pysty, tai jaksa ymmärtää sitä, että: Miksi Hän sallii elämäämme erilaisia asioita, vaikeuksia, sairautta, tms.. Laittaako ne miksi kysymyksemme meitä kuitenkaan etsimään yhä lujemmin vain Herramme kasvoja, sekä tahtoaan? Vai aiheuttaako se pikemmitenkin kiukkua, suuttumusta, katkeruutta, sellaista tunnetta, kuin Jumala ei välittäisikään meistä oikeesti, vaan ehkä jopa nauttii, kun meillä on vaikeaa, raskasta: ihmissuhteissa, arjessamme, työssämme, koulussa, tms?
Me olemme tuntevia ihmisiä ja tunteemme usein ovat hyvinkin voimakkaita ja jos niiden mukaan, tai niiden kelkkaan lähtee, niin huh huh! Olemme herkkiä, vaikka moni saattaakin esittää ulospäin kovista, kyllä minä kestän ja pärjään tyyppiä. Niin uskallan sanoa, että sen koviksenkin sisimmässä on se pieni poika tai tyttö, joka kaipaa huomiota, hellyyttä, ymmärrystä ja voimaa jokaiseen päiväänsä, sekä hetkiinsä, eri tilanteisiin elämässään. Koviskin särkyy ja väsyy, väsyy esittämään kovista. Ja kun Herra Jeesus saa koskettaa sydäntään, niin se kuori jota on rakennettu suojaksi useimmiten murtuu, särkyy ja silloin löytyy; se tunteva ja ehkä kärsiväkin ihminen sieltä sisältä, joka löytää uuden: avun, voiman, lohdutuksen ja oikeanlaisen rohkeudenkin Herrassaan Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen tuntemisessaan, seuraamisessaan, rakkaudessaan, anteeksi annossaankin.
Minäkin usein kyselen;
Miksi Herra? Miksi sinä sallit kaiken sen tapahtua minulle, joka rikkoo sydämeni ja laittaa minut kokemaan pienuutta ja kelvottomuutakin ja miksi et jo auta ja vahvista, vapautakin minua siitä ja tuostakin.. Miksi minun pitää kärsiä kipua niin monin eri tavoin ja kestää kaikki se mitä elämä ja ihmiset elämääni tuovatkin (surua, tuskaa ja tietenkin myös iloakin)? On isoja MIKSI kysymyksiä. On paljonkin Miksi kysymyksiä Herralle.. Kun ei tajua niin ei tajua, tai tajuaakin tavallaan ja ymmärtää syyn moiseen (lihan tahdon kuolettaminen), mutta sitä vain on usein niin kamalan vaikeaa sitten kuitenkaan,
ainakaan aluksi hyväksyä, että pitää olla niin kovat keinot, jotta Jeesus tulisi rakkaammaksi ja tärkeämmäksi, ykköseksikin.
Room. 9:20-21
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?Pikku hiljaa alan kuin hyväksyä, oppia ja oppia ennen kaikkea menemään asioideni ja tunteideni kanssa
rukoukseen. Joskus ihan kiukuttaakin Herran edessä, kun väsyn ja uuvun kaiken tämän elämäni ja asioideni, ihmissuhteiden ym keskellä,
enkä enää kuin jaksa kestää kaikkea sitä, mitä tapahtuu ja tulee usein oikein tuutin täydeltäkin päin pläsiä, en kuin pysty ymmärtään, hyväksyyn jotakin jne.. Mutta tahdon uskoa, että: Isä kestää kiukuttelummekin, kunhan sitten myöskin siitä rauhoitumme ja pyydämme anteeksikin. Suostumme ottamaan kaiken Hänen kädestään! Mutta mites se olikaan Raamatussa:
Luuk. 12:48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Ninpä; jollekin kuin annetaan vähemmän ja hän
ei ehkä kestäisikään liian rankkoja juttuja, vaikka hän nyt jo pienimmissäkin asioissaan hän kuin saattaa kokea, että:
"Herra antaa, tai on antanut hänelle aivan liian raskaan taakan/tehtävän/elämän kantaa, selvitä." Mutta Jumala tietää ja tuntee meidät ihan joka ainoan ja Hän kyllä tietää; mitä kukin jaksaa, kestää ja mistä hän vielä selviää ns ehjin nahoin koetuksen läpi. Ja sitten on taas toisia, joille annetaan todella paljon koetuksia, koettelemuksia, vaikeuksia, sairautta, hylkäämistä, pilkkaa, ym ym.. Ja Vaikka tuo lapsi Jumalan vaikeroikin niissä, niin se vetää häntä kuitenkin samalla lähemmäksi Herraa Jeesusta ja turvautumaan, luottamaan, uskomaan Häneen yhä lujemmin ja pysymäänHänessä kiinni,sekä yhä enemmän olemaan, menemään vain rukoukseenkin, sekä Sanaansa tutkien. Ja vaikka tuli on polttava, ja koetus on raju, vaativa, ja uskova joutuukin luopumaan paljosta uskonsa ja Herransa nimenkin tähden, niin hän selviää siitä kuitenkin .. Jotkut rimaa hipoen, jotkut ehkä jopa paremmin, mutta lopuksi he kaikki toivottavasti ainakin päättävät selvitä voittajina maaliin asti.
Mutta silti he eivät ole noita heikoimpia astioita yhtään sen parempia, eikä myöskään pyhempiä/hurskaampia, vaan kaikki ovat Jumalan edessä ja silmissä yhtä arvokkaita ja rakkaita, riippumatta siitä; mitä kestää ja miten siitä koetuksestaan selviää. Tärkeintä on kuitenkin, että: Jeesus Kristus, Poika Jumalan on jokaiselle rakas, tärkeä ja uskova haluaa olla edessään nöyränä, kuuliaisena, palvoen ja palvellen Elävää Jumalaa koko pienellä sydämellään ja sillä voimalla ja kyvyillä, jotka kukin meistä omistaa. Mitään kilpailu tilannetta ei saisi tulla, tai ylpeyttä, halveksuntaakaan.. Vaan yhteyttä Herran Jeesuksen opetuslasten kanssa, jotka ovat uudestisyntyneitä. Rukoilkaamme, että; oppisimme kiittämään Herraa; vaikeistakin asioista ja ajoista, vaikka emmme aina käsittäisikään; Miksi..?