RUKOUS, JOSTA MAAILMALLA EI OLE TIETOAKAAN

[rita4]

by David Wilkerson | December 12, 2011

Lähetystyöntekijä puhui seurakunnassamme suurista herätyksistä joka puolella maailmaa. Jokaisessa tapauksessa tähän elonkorjuuseen liittyi "rukouksen henki". Vietnamissa, Kiinassa, Amazonilla, Afrikassa ja monissa muissa paikoissa Jumalan kansa rukoili tulta ja palavuutta. He itkivät ja parkuivat Jumalalle, etsivät hänen kasvojaan, tekivät parannusta synneistään ja kääntyivät vanhurskauteen.

Ei sitä itse voi luoda tällaista tarvetta rukoukseen. Se on rukouksen Hengen vaikutusta, mitä Jumala lupasi Sak.12:10:ssä. Nämä uskovat saavat kokemuksen siitä jo nyt.

Vähän aikaa sitten haastoimme seurakuntalaiset rukousviikkoihin Times Square - seurakunnassamme ja saimme kokea pientä esimakua Hengen vuodatuksesta. Tulen ja innon voi nähdä kaikkialla maassamme. Emme kuitenkaan ole kokeneet rukouksen hengen vuodatusta.

Jumala näyttää meille, että halun ja taipumuksen rukoukseen täytyy tulla Pyhältä Hengeltä. Ongelmani on, että Jumala on luvannut vuodattaa rukouksen Hengen seurakuntansa päälle. Minä totisesti haluan olla osallinen Jumalan synnyttämästä, aidosta liikkeestä. Miten siis voin olla varma siitä, että saan tämän vuodattamisen?

Vastaus on Sak.10:1:ssä: "Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana. Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle"(Sak.10:1).

Meidän tulee pyytää Herralta tätä rukouksen henkeä! Ukkospilvet jakeessamme puhuvat "salamoinnista, ukkoskuuroista". Jumala on luvannut antaa meille sadekuuroja. Hän sanoo Sakarjalle: "Pyydä, niin minä annan sinulle tämän taakan taivaasta. Sinun pitää kuitenkin etsiä sitä minulta."

On aika ruveta pyytämään Herralta: "Oi, Jumala, vuodata Pyhä Henkesi ylleni, että voisin oppia rukoilemaan! Avaa lähde! Anna minun olla osallisena viimeisessä elonkorjuussasi!"

Kun hänen rukouksen henkensä sataa yllesi, huomaat rukoilevasi pyhyyttä, jumalisuutta, puhtautta. Alat rukoilla kadotettujen rakkaittesi puolesta ja itkeä tämän kuolevan maailman tähden. Sinun tulee pyytää Pyhää Henkeä tekemään tämän itsessäsi ja sitten vain luota häneen!

[rita4]

Jumala näyttää meille, että halun ja taipumuksen rukoukseen täytyy tulla Pyhältä Hengeltä. Ongelmani on, että Jumala on luvannut vuodattaa rukouksen Hengen seurakuntansa päälle. Minä totisesti haluan olla osallinen Jumalan synnyttämästä, aidosta liikkeestä. Miten siis voin olla varma siitä, että saan tämän vuodattamisen?

Vastaus on Sak.10:1:ssä: "Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana. Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle"(Sak.10:1).

Meidän tulee pyytää Herralta tätä rukouksen henkeä! Ukkospilvet jakeessamme puhuvat "salamoinnista, ukkoskuuroista". Jumala on luvannut antaa meille sadekuuroja. Hän sanoo Sakarjalle: "Pyydä, niin minä annan sinulle tämän taakan taivaasta. Sinun pitää kuitenkin etsiä sitä minulta."

On aika ruveta pyytämään Herralta: "Oi, Jumala, vuodata Pyhä Henkesi ylleni, että voisin oppia rukoilemaan! Avaa lähde! Anna minun olla osallisena viimeisessä elonkorjuussasi!"

Kun hänen rukouksen henkensä sataa yllesi, huomaat rukoilevasi pyhyyttä, jumalisuutta, puhtautta. Alat rukoilla kadotettujen rakkaittesi puolesta ja itkeä tämän kuolevan maailman tähden. Sinun tulee pyytää Pyhää Henkeä tekemään tämän itsessäsi ja sitten vain luota häneen!

Olen useinkin miettinyt rukousta ja rukoukseen menoa, siinä viipymistä, tai sit sen lyhyyttä. Joskus kun menee rukoukseen, niin tuntuu, ettei vaan kuin jaksa panostaa siihen ja sit se on lyhyt kuin kanalento. Ja toisinaan taas siihen kuin pääsee sisälle ja haluaa viipyä rukouksessa ja saa kokea aina joskus, kuin Jumala puhuisi ihan selvällä kielellä, ja PH sanoo; "Nytkö sinä jo lähdet pois?" Ja tulee kuin halu jatkaakin rukousta ja jäädä eteensä; paljastettuna, avoimena, rehellisenä, naamari pois laitettuna..

Niin, ilman Pyhää Henkeä rukoilusta ei kyllä tuu mitään ja on suloista, kun Pyhä Henki kehottaa rukoilemaan ja viipymäänkin rukouksessa, vaikka vain ihan hiljaa odottaen Jumalan puhetta sydämelle.. Saamme pyytää Herralta kaipausta päästä rukoukseen ja voimaa pysyä rukouksessa. Kuin myöskin kykyä olla jopa ihan hiljaa ja odottaa ääntään, puhettaan..Kun meillä on jano saada rukoilla, viipyä rukouksessa, niin aivan varmasti se noteerataan taivaassa ja jano lisääntyy ja silloin saamme kokea miten Herra laskee Henkensä kautta sydämillemme myöskin yhä suuremman taakan läheistemme ja koko maan, mailman ihmistenkin puolesta, jotta jokainen saisi oppia tuntemaan Jumalansa hyvyyden, rakkauden, kuin myöskin sen että Hän on Totuutta rakastava Isä!

Muistan kuinka monesti on ollut rukoukseen meno kuin velvollisuus, vaatimus, etten sanoisi ihan pakko, kun ymmärtää sen olevan tärkeää ja Isän mieleen ja uskollekin. Mutta Jos se on kuin pakkoa, velvoite, niin se ei silloin voi olla aitoa, vapaata, iloista Herran kohtaamista, vaan todellakin kuin; pakkopaidassa pyörimistä, päästäkseen siitä nopeasti eroon. Ja siinä ei juuri uskokaan pääse kasvamaan, kun se on kuin tervanjuontia ja ei halua olla Herran edessä kuin vain omasta mielestään pakolliset velvoitteet, aamulla, tai illalla ainoastaan ja sekin kuin joutuisi luopumaan kaikesta muusta kivasta sen takia, kun pitää vielä rukoilla ja keskeyttää muu touhu sen ajaksi..(telkan katselu, tms)

Siihen Pitää tulla halu, jano, ja ymmärtää, ettei uskomme voi kasvaa, jos emme viivy rukouksessakin. Sanan lukeminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta niin on rukouskin. Sanaankin olisi hyvä opetella lukemaan kuin rukouksen hengessä.

Kuka estää rukoukseen menomme? Vain sielunvihollinenko? Sekin, mutta uskallan väittää että suurin estäjä on kuitenkin meidän oma lihamme tahto. Liha ei halua nöyrtyä, kuolla, ..Liha haluaa päättää, määrätä tahdin, estää Jumalan lähestymisen jos vain mahdollista tuomalla kaikkea muuta mieleemme: mitä muuta voisi tehdä rukoukseen menon sijaan..Ja jos rakastaa facea, tms niin sen päivittäminen, tarkistaminen saattaa tulla esteeksi ja haitaksi rukouksen menolle, tai siinä viipymiselle. Puhelin olisikin hyvä sulkea, kun päättää alkaa rukoilla, sillä aivan varmasti se soi, tai tulee viesti juuri silloin kun on rukouksessa. Samoin kun menee kokoukseen, niin olisi fiksua sulkea, tai laittaa äänettömälle puhelin silloin, koska et voi keskittyä Sanaan, jos puhelin soi, tulee viestejä, tai janoat sen jatkuvaa räpistelyä, tarkastamista..

Olisikin hyvä kuin opetella olemaan ilman puhelinta, läppäriä, tablettia tms, josta voi kuin katella tarkistaa päivityksiä, tai päivittää jotain, tms.. Nykylaitteet ovat hienoja keksintöjä, mutta myöskin ne vievät uskoamme väärään suuntaan, jos niistä tulee liian tärkeitä ja rakkaita ja silloin Jumala jää kakkoseksi, lehdellä soitteleen, kun kaikki muu valtaa mielen ja sitä vain kaipaa, janoaa, haluaa olla kuin riippuvainen kaikesta muusta kuin Jumalasta ja Sanastaan, viipyä edessään...

Matt. 6:
1 "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.