Silmissä kirveltää Laodikean uni

[rita4]

A.A.Ronshausen

Aikamme suurin synti on seurakunnan penseys. Se ei ole kylmä, eikä palavakaan, niin kuin Ilmestyskirjan Laodikea (Ilm. 3:14-15). Vaikka maailma onkin syntinen ja jumalaton, todellinen taistelu käydään seurakunnassa, ei maailmassa.

Laodikealaisuus on hengellistä halvaantumista. Se on ensi rakkaudesta luopumista, palavasta rakkaudesta kylmään siirtymistä. Uskoa tunnustetaan nimellisesti, sen todellisuutta kuitenkaan omistamatta. Se on helvetin keksimistä synneistä ovelin.

Laodikealaisuus on keskinkertaista palvelusta, välinpitämättömyyttä rukouksessa, tyytyväisyyttä hengelliseen osattomuuteen, mukavuudenhalua toimettomana. Se on nuristen lahjoittamista, haluttomuutta uhrata, eikä siinä ole todistuksen tai marttyyriuden henkeä. Laodikealaisuus on taakoista vapaata, rakkaudettomuutta, hengettömyyttä - kadotukseen tuomittuja, palkinnon menettäviä, eksyneitä ihmisiä.

Kaikki tämä paha hedelmä saa alkunsa laodikealaisuudesta. Kuten muutkin paholaisen harhakuvat, se on pahiten eksyttävää. Laodikealaisuus ei tuhoa oikeaa oppia eikä Jumalan kunnioittamista ja tässä piileekin sen suurin ansa.

Se, joka on laodikealaisuuden uhri ei huomaa todellista tilaansa. Hän on siihen tyytyväinen, koska ei tunne mitään tarvitsevansa. Hän jopa ylpeilee olevansa "uskova", muttei tiedosta, että Herran silmissä hän on viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Hän on uskonnollinen, mutta juuri sitä Herramme vihaa ja on oksentava laodikealaisuuden suustaan.

Onko lääkettä? Kyllä. Ilmestyskirjassa Jeesuksen sanoma käy lääkkeeksi. "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa." Kulta kuvaa aina aitoutta. Jos he hyväksyvät Hänen rakastavan nuhteensa ja kurituksensa, on vielä toivoa.

Hän seisoo ovella ja kolkuttaa. Huomaa, ettei hän ole seurakunnan sisäpuolella. Jos joku kuulee (tottelee ääntäni) minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.(Ilm.3:20)

Kuuntele Hänen neuvonsa Laodikean seurakunnalle. Ole palava. Hylkää penseys. Kadu. Palaa ensimmäisen rakkautesi luokse. Palaa takaisin Helluntain palavuuteen, puhtauteen ja voimaan. Nöyrry aidossa katumuksessa.

Monien raamatuntutkijoiden mielestä kristinusko on Laodikean seurakunnan tilassa. Siitä syystä, tämä on Kristuksen viimeinen viesti meille. Otammeko sen todesta?

Ainoastaan Jumalan lähettämä herätys on meidän ja sukupuuton välissä. Myrskypilvet ovat jo nousemassa nopeasti lopunajan horisontissa!

Onko nyt aika uinua, olla rauhassa Siionissa, olla rakkaudettomia, ilman taakkaa, rukousta, uskoa tai Hengen palavuutta? Olemmeko me menettäneet valtaistuimen meille antaman oikeuden pyhään esirukoukseen?

Onko meidän antauduttava viholliselle ja laskettava aseet maahan? Ja onko lakattava rukoilemasta uskoen, ettei Jumala enää vastaa kuten hän vastasi Knoxille, Savonarolalle tai muille.

Onko mukamas joku Jumalan lupaus vanhentunut? Onko meidän pakko rajoittaa Jumalaa tai uskoamme? Eivätkö rukous ja usko enää toimikaan? Voivatko Jeesuksen seuraajat tehdä vielä ihmeitä? Eikö kaikkialla läsnäoleva Kaikkivaltias, kaikkitietävä Pyhä Henki vaikuta ja voimista Hengellä täytettyjä uskovia enää?

Onko oikea aika, että pyhät lopettavat hengellisen sodankäyntinsä, ennen kuin Pyhä Henki on tempaiseva seurakuntansa taivaaseen? Eikö Jeesus käskenyt;" Asioikaa näillä, kunnes minä tulen." (Luuk. 19:13)

Mitä tapahtuisi, jos seurakunta jättäisi juhlat ja paastoaisi? Jättäisi mässäilyt ja alkaisi rukoilla? Lakkaisi pelkäämästä, epäilemästä ja vaeltaisi uskossa rukoillen? Eikö tämän ajan ongelmana ole seurakunnan rukoilemattomuus ja uskonpuute?

Haluammeko herätystä ennen Jeesuksen tulemusta? Mikä olisi liian kallis hinta Herätyksestä? Mikä uhraus olisi liian suuri? Pettäisikö Jumala polvillaan rukoilevan pelastumattomista taakkaa kantavan seurakuntansa? Mitä tapahtuisi, jos rakkaus pelastumattomia kohtaan veisi seurakunnan mukanaan ja se uurastaisi itkien rukouksessa?

Ettekö huomaa, että ihmiskunta häilyy vallankumouksen, anarkian, ja kaaoksen pyörteissä? Onko meillä varaa torkkua, kun maailma on sen suurimmassa kriisissä?

Eikö pian ole liian myöhäistä? Uskallammeko vielä jatkaa laodikealaisessa apatiassa? Jos emme rukoile, onko muuta ratkaisua?

Mikä on sen synkän asenteemme alkulähde ja syy, joka vie uskon ja toivon? Miksi meillä ei ole rohkeutta rukoilla aidon Pyhän Hengen lähetttämän herätyksen puolesta? Onko laodikealaisuus Jumalasta vaiko saatanasta? Pitäisikö jatkaa uinumista?

Mistähän tämä synkkään kohtaloon pitäytyvä asenne ja käsitys mahtaa tulla ajatuksiimme? Haitallisen viruksen lailla se lamaannuttaa seurakuntaa laodikealaiseen penseyteen, epäuskoon ja toimettomuuteen.

[rita4]

Se, joka on laodikealaisuuden uhri ei huomaa todellista tilaansa. Hän on siihen tyytyväinen, koska ei tunne mitään tarvitsevansa. Hän jopa ylpeilee olevansa "uskova", muttei tiedosta, että Herran silmissä hän on viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Hän on uskonnollinen, mutta juuri sitä Herramme vihaa ja on oksentava laodikealaisuuden suustaan.

Onko lääkettä? Kyllä. Ilmestyskirjassa Jeesuksen sanoma käy lääkkeeksi. "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa." Kulta kuvaa aina aitoutta. Jos he hyväksyvät Hänen rakastavan nuhteensa ja kurituksensa, on vielä toivoa.

Hän seisoo ovella ja kolkuttaa. Huomaa, ettei hän ole seurakunnan sisäpuolella. Jos joku kuulee (tottelee ääntäni) minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.(Ilm.3:20)

Kuuntele Hänen neuvonsa Laodikean seurakunnalle. Ole palava. Hylkää penseys. Kadu. Palaa ensimmäisen rakkautesi luokse. Palaa takaisin Helluntain palavuuteen, puhtauteen ja voimaan. Nöyrry aidossa katumuksessa.

Monien raamatuntutkijoiden mielestä kristinusko on Laodikean seurakunnan tilassa. Siitä syystä, tämä on Kristuksen viimeinen viesti meille. Otammeko sen todesta?

Kuinka paha asia onkaan kun uskova ei huomioi omaa sydämensä tilaa. Siinäpä on meille jokaiselle itsensä tutkistelun ja kilvoittelun tarvetta. Mutta yhtä huolestuttavaa on, kun uskovat pitävät seurakuntaansa niin täydellisenä, sekä itseään onnellisessa asemassa elävinä ja olevina, kun heillä on paikka missä käydä Sanan kuulossa.Vaikka mahdollisesti se paikka onkin kuin laodikea. Pitää kyllä itseään oikeaoppisena ja Jumalan silmissä hyvänä, oikeana, mutta.. Se onkin penseä, jonka Herra, Jumala, on kerran oksentava ulos suustaan, jos se ei tee muutosta kurssiinsa, parannuksen soveliaita hedelmiä.

On helppoa ja varmaan sit mukavaakin verrata itseään meihin, jotka emme käy seurakunnassa, kun itse käy ja jopa uhraa sen hyväksi, tms.. Mutta ei näe omaa sydämensä tilaa, joka onkin mahdollisesti mieltynyt helppoon ja mukavaan elämään, maailmaan, hienoihin ja kalliisiin tavaroihin kodissaan, tms..Näytä sormella toista uskovaa ilkkuen, halveksuen, syyttäen, niin 4 muuta sormeasi osoittavatkin sinua itseäsi ja syyttävät: sinua. Oletkin varmaan kuullut tuon vertauksen. Ja kuinka usein se pitää paikkansa.

Seisooko Jeesus juuri nyt sinun sydämesi ovella ja kolkuttaa ja haluaa että päästät hänet kokonaan sydämeesi asumaan? Tai seisooko Jeesus seurakuntasi ovella, kun olette nakanneet hänet pihalle, kuin roskan, tarpeettoman, kun olette itse tulleet jo niin kamalan hyviksi ja pyhiksi ja hurskaiksi, jotka itse jo tietävät; mitä Jumala haluaa teiltä ja koette olevanne niin uskollisia palvelijoita..? Mutta onko näin? Etkö halua lihasi kärsivän, tai etkö kärsi nuhdetta Herraltasi, kun kaikki muu kuin Hän on tullut sinulle arvokkaammaksi ja rakkaamamksi kuin mitä Jeesus Kristus on, tai siis pitäisi olla sinulle? Suututko niille, jotka uskaltavat kyseenalaistaa asioita, oppeja, opettajia..? Oletko tullut sokeriseksi ja kaiken hyväksyväksi, mielestäsi jo niin; rakastavaksi?

Haluan Herätellä juuri sinua rakas lukijani; miettimään ja kyselemään rukouksessa ristin juurelle mennen ja siellä polvillasi ollen; Onko Isällä sinulle jotain sanottavaa, tai mahdollisesti jopa nuhdetta, ojentamista, kehotusta muutokseen, palaamista ensirakkauteesi ja palavuuteesi, uskollisuuteesi, siihen aikaan, kun vielä kuoletit lihasi tahdon rukouksella. Mutta nyt sitä et enään tahdokaan tehdä, vaan elää omahyväisessä luuloissasi, luullen olevasi oikealla tiellä ja me muut tiukkapipoisina ja eksyneinä, lakihenkisinä, rakkaudettomina...?

Nyt on vielä aikkaa muutokseen ja rukouksen voiman kokemiseen! Oisko nyt jo aika palata?? Vai jäätkö laodikean harhaluloon.."Ei mitään hätää, rauha, rauhaa vain.. kaikki hyvin, vai oliko sittenkään?

[rita4]

Aikamme suurin synti on seurakunnan penseys. Se ei ole kylmä, eikä palavakaan, niin kuin Ilmestyskirjan Laodikea (Ilm. 3:14-15). Vaikka maailma onkin syntinen ja jumalaton, todellinen taistelu käydään seurakunnassa, ei maailmassa.

Laodikealaisuus on hengellistä halvaantumista. Se on ensi rakkaudesta luopumista, palavasta rakkaudesta kylmään siirtymistä. Uskoa tunnustetaan nimellisesti, sen todellisuutta kuitenkaan omistamatta. Se on helvetin keksimistä synneistä ovelin.

Laodikealaisuus on keskinkertaista palvelusta, välinpitämättömyyttä rukouksessa, tyytyväisyyttä hengelliseen osattomuuteen, mukavuudenhalua toimettomana. Se on nuristen lahjoittamista, haluttomuutta uhrata, eikä siinä ole todistuksen tai marttyyriuden henkeä. Laodikealaisuus on taakoista vapaata, rakkaudettomuutta, hengettömyyttä - kadotukseen tuomittuja, palkinnon menettäviä, eksyneitä ihmisiä.

Kaikki tämä paha hedelmä saa alkunsa laodikealaisuudesta. Kuten muutkin paholaisen harhakuvat, se on pahiten eksyttävää. Laodikealaisuus ei tuhoa oikeaa oppia eikä Jumalan kunnioittamista ja tässä piileekin sen suurin ansa.

Suomi sanakirjan mukaan penseä on;

• välinpitämätön, laimea, haluton, innoton
• ynseä, kylmä, kylmäkiskoinen. esim. Olla penseä jllek asialle. Esitys sai penseän vastaanoton.

Niin, todellinen taistelu todellakin käydään seurakunnissa, ei maailmassa. Siellä valitaan itse kukin uskova; myöskin se, miten suhtaudutaan Jumalan Sanaan, Raamattuun, sekä opetuksiin, opettajiin, ja harhaoppeihin/opettajiinkin, ym ym..

Ehkä ajatellaan ettei se nyt ole niin kauhean paha asia, tai vaarallista, jos mua ei nyt ton pastorin puhe kauheesti koskaan nappaakkaan; kunhan käyn olemassa esillä, että minua pidetään hurskaana uskovana.

Niinpä; melkein sit tosiaankin ois parempi, jos se ois kylmää, tai mieluimmin palavaa, mutta olla välinpitämätön ja ynseä, jopa halveksuva, niin Voi Voiih!

Tuossa luetellaan asioita, mitä on laodekilaisuus. Löydämmekö itsemme tuosta listasta ja oman ajattelumme: uskoa, Raamattua, toisia uskovia ja srk kohtaan? Toivoisin ettei kukaan siitä hoksaisi, että: "juuri noin itse suhtaudun Jumalan Sanaan ja Isän tahtoa omiaan kohtaan, opetukseen, varoituksiin, lihan kuolettamiseen ja maailman tarjonnan hylkämiseenkin. Suhtaudutaan: välinpitämättömästi ja melkein kuin halveksuenkin, naureskellen ja säälienkin."

Ja se selittää myöskin samalla sen, miksi meitä uskovia, jotka tahdomme vaeltaa ja elää Totuudessa, Raamatun Sanasta lujasti kiinni pitäen ja parannusta toitottavina vihataan ja kartetaan. Olemme kuin kummajaisia, joita pidetään; lakihenkisinä ja tiukkapipoina, joiden elämä näiden penseiden silmissä on kuivaa ja tylsää vouhottamista Raamatun totuudesta ja siinä pysymisestä, parannuksenteosta ym...Joka on mitä todennäköisemin heidän mielestään, aivan turhaa; kun on uskoon tultu niin tuo kaikki on heidän silmissään ja mielissään vain itsensä koroittamista, tms..Kun uskossahan pysyy helpommallakin ja ettei mukamas tartte edes panostaa uskon elämäänsä, palata ensirakkauteensa, verisen ristin juurelle, tms.. Ollaanhan jo "pikku jumalia!"

Kerron yhden jutun omasta rukoushetkestäni, jossa Jumala puhui ja on useinkin puhunut minulle noista vielä harhassa ja eksyksissä olevista, jotka nekin; Hän haluaa pelastaa. Ja Hän, Isä, Jumala on uudestisynnyttänyt meidät siihen tehtävään, että olisimme Kristus valoina ja kirjeinä maailmassa, joista toivon mukaan näkyy, kuuluu, aistii ja maistaakin Herran rakkauden ja hyvyyden, anteeksiannon ihmistä kohtaan.

Olen paljonkin kipuillut tuon asian tiimoilta, että: voisin ja osaisin olla Herrani käytössä täällä kotikylälläni noiden uskonnollisten ihmisten kohtaamisissa ja muutenkin toki. Silloin minut kuin palautettiin siihen aikaan, ennen kuin edes olinkaan vielä uskoon tullut ja elin vielä maailmassa, vain uskonnollisena, vaikka uskoinkin jo olevani uskossa. Ja kuinka ihmeellisesti Herra toimi ja johdatti, vaikutti sen, että sain voiman ja rohkeuden tulla uskoon, nostaa käteni kodissamme olleessa kotikokouksessa ja saada olla veljen ja siskon siunattavana kokouksen päätyttyä ja aloittaa taivastie Herran Jeesuksen kanssa.. Se nimittäin oli suuri ihme! Uskonnollinen kääntyy uskoa tunnustavaksi Jeesuksen seuraajaksi. Siitä on jo reilusti yli 27v Nin se tuo aika on kulunut..

Silloin uskoontultuani paloin halusta kertoa ihan kaikille Jeesuksesta ja kova oli polte rinnassa. Mutta ajan oloon se vain laantui ja olin jo pitkään melkein kuin uskonnollisetkin.. Mutta Herra haluaa opettaa niin minulle kuin sinullekin rakas uskova ystäväni, että: Meillä kaikilla on Häneltä tehtävä. Ja se tehtävä ei ole yhdenkään kohdalla liian vaikea, mahdoton, koska Hän, Jeesus Kristus tietää minkälaista tekoa me itsekukin olemme ja siksi Hän antaa meille itsekullekin juuri oikeanlaisen tehtävän ja taakan lähimmäisitämmekin, työnäyn ja voiman siihen. Ja Hän haluaa meidän myöskin tahtovan olla käytössään ja tehdä sen minkä kukin osaamme ja jaksamme, ymmärrämme Herramme tahdoksikin. Silloin ei nukuta, eikä haeta lihallemme syötävää, ei! Silloin ei saa olla penseä, vaan pitää pyytää rukoilen silmävoidetta, innoitusta ja syntejämmekin anteeksi Herraltamme, sekä niiltä, joita kohtaan meillä mahdollisesti on kaunaa tai katkeruutta, pahaa ajatusta ja rakkaudettomuuttakin. On mentävä polvilleen Golgatan keskimmäisen ristin juurelle ja haluttava olla paljastettavana, vaikka se sattuisikin ja kirvelisi, kun joudumme kuin tajuaan; harhaan menomme, syntiemme suuruuden, tai tuon penseyden uskon elämässämme.

Meille on rakkaat annettu keino pitää sydämemme puhtaana, sekä halun palvella Herraa ehyellä sydämellä, kuin olisimme just vasta tultu uskoon ja pelastuttu. Ja se keinohan on; RUKOUS! Niin, minä uskon, että Hän, Herramme haluaa nähdä meidät usein rukouksessa. Ei aina tartte mennä polvilleen, eikä aina tartte laittaa käsiä ristiin, vaan kun luemme Jumalan Sanaa, tai teemme työtä, tms niin me voimme ja saamme kuin kääntyä puoleensa ja olla rukouksen hengessä, jutella kanssaan äänen, tai itseksemme.. Ja usko pois vain, että. Mitä useammin laitat lihasi ristille kuivumaan, niin ja mitä useammin revit itsesi irti mukavuusvyöhykkeltäsi ja vain kuin Päätät alkaa rukoileen, lukeen Jumalan Sanaa, haluat kuin pois lepsuudestasi ja välinpitämättömyydestäsi ja alkaa Herran kanssa seurusteluun, tai ..

Haluta nöyrtyä.., koska se on aina oman päätöksen ja haluamisemme päätös, halu muuttua, palata ensirakkauteemme ja alkaa tehdä työtä, näytti tai tuntui sit miltä tahansa, niin käsket pois vihollisen valehtelemasta sulle valheitaan, ettei tarvitse..Ja alat lukea Raamattua, tai haluat ja päätät vain olla rukouksessa, niin se Muuttaa sinua aivan varmasti ja tuo intoa, halua muutokseen ja muuttumiseen: saada olla elovainioillaan työssä ja nähdä sielujen pelastuvan taivaan aittaan.

1. Joh. 2:
15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

1. Piet. 4:
1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-
2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4 Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.
7 Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.
8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".