Ala elämä!

[rita4]

Elämän heräämisen perusedellytys on rukous. Elämä tarkoittaa tässä sitä, että ihminen suostuu siihen todellisuuteen, johon Jumala on hänet tarkoittanut. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi opiskella pitkiä tutkielmia rukouksesta.

Tiesimmepä tai emme, miten onnistumme, me rukoilemme. Eräs nainen Raamatussa huusi: "Herra, auta minua"(Matt. 15:25). Se oli aitoa rukousta! Toinen huusi: Jumala, ole minulle armollinen" (Luuk. 18:13). Se oli aitoa.

Rukous on puhumista Jumalalle. Hän antaa meille anteeksi tyylimme - kunhan rukoilemme. Opimme rukoilemalla. Sen tulee olla omakohtaisia. Älä mene nyt ostamaan kirjaa rukouksesta, äläkä odota opetusta.

Ala elämä! Mene huoneeseesi ja rukoile. Aloita heti ja päätä, että jatkat, kunnes elämä täyttää sydämesi.

Vie sitten elämäntapasi seurakuntaasi. Jos olet pastori, anna rukouksen työlle ensimmäinen sija. Jätä mieluummin muu tekemättä paitsi rukouskokous. Korosta saarnassasi ja esimerkilläsi rukousta. Päätä vakaasti, että pidät kaikkea muuta toisella sijalla.

Rukoile! Jos et olekaan pastori, vaan seurakunnan jäsen, niin vaikka ei olisi merkkejä elämän välittömyydestä, rukoile. On varmasti ihmisiä, jotka kaipaavat virvoituksen aikoja Herran läsnäolosta. Liity heidän kanssaan. Lupaushan koski jo kahta tai kolmea (Matt. 18:19-20). Ehkä ehto täyttyy omassa kodissasi? Älä pelkää nimetyksi tuloa. Kehota kaikkia rukoilemaan.

Airut

[rita4]

Elämän heräämisen perusedellytys on rukous. Elämä tarkoittaa tässä sitä, että ihminen suostuu siihen todellisuuteen, johon Jumala on hänet tarkoittanut. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi opiskella pitkiä tutkielmia rukouksesta.

Tiesimmepä tai emme, miten onnistumme, me rukoilemme. Eräs nainen Raamatussa huusi: "Herra, auta minua"(Matt. 15:25). Se oli aitoa rukousta! Toinen huusi: Jumala, ole minulle armollinen" (Luuk. 18:13). Se oli aitoa.

Rukous on puhumista Jumalalle. Hän antaa meille anteeksi tyylimme - kunhan rukoilemme. Opimme rukoilemalla. Sen tulee olla omakohtaisia. Älä mene nyt ostamaan kirjaa rukouksesta, äläkä odota opetusta.

Ala elämä! Mene huoneeseesi ja rukoile. Aloita heti ja päätä, että jatkat, kunnes elämä täyttää sydämesi.

Tämä otsikko ja kirjoitus on noussut useasti sydämelleni puhuttelevana ja herättelevänäkin, kun tuo lehti on tuossa pöydälläni. Jos jotain tästä uskonelämästä olen alkanut kuin oppia, niin se on juuri tuo rukouksen Tärkeys!

Moni ehkä tuskailee omassa elämässään, ettei osaa muka oikein rukoilla. Mutta eihän edes ole ns. oikeaa tai väärää tapaa siitä, miten tulisi rukoilla, vaan se on aina henkilökohtaista puhetta Herralle kunkin sen olemassaolevan tilanteen selvittämistä, sekä avun, voiman, anteekisannonkin ym pyytämistä Jumalalta. Jumala näkee, kuulee ja tuntee meidät ihan jokaisen henkilökohtaisesti ja tietää kyllä mitä odotamme, tarvitsemme ja toimii silloin oman tahtonsa mukaisesti myöskin rukoustemme suhteen, koska Hän aina tahtoo lapsilleen vain parasta, hyvää.

Ja totta, me opimme vain suostumalla rukoilemaan, emme mistään opuksesta, tai edes opetuksesta mitä kuuntelemme, vaan ja ainoastaan: RUKOILEMALLA!

Kysymys on ehkä sittenkin kaikessa eniten siitä; Tahdomeko hiljentyä rukoukseen? Toki joskus voimme rukoilla kävellessä, autoa ajaessa, työpaikalla, koulussa, tms.. Mahdollisuuksia on vaikka ja kuinka paljon kun vain tulee kuin tarve rukoilla, kääntyä Jeesuksen puoleen asioissamme tai tunteissamme, tms.. Ei ole mitään oikeaa paikkaa, eikä myöskään mitään tiettyä asentoakaan missä tai miten rukoilla. Vapaus vain!

Kaikessa on vain yksi hyvä ja minusta tärkeä ajatus; Tahdommehan rukoilla, kääntyä Mestarimme puoleen huutaen, hiljaa puhuen, ajatuksissamme tms..?! Jos pystyt niin olisi tietysti siunatumpaa aina joskus ihan polvistua rukoukseen ja odottaa, että omat ajatukset rauhoittuu ja sitten alkaa rukoilla, jutella Herrallekin. Mutta aina ei siihen ole kuitenkaan mahdollisuutta, vaan tärkeimpänä ajattelisin itse, että: Kun on halu kertoa asioistaan ja tuntemuksistaan ym Jeesukselle heti, eikä viidestoista päivä.

Pyhä Henki kyllä on kanssamme ja rukoilee puolestamme myöskin, ja samalla opettaa meitä rukoilemaan Herrankin tahdon mukaisesti.

Minulle itselleni on tärkeää muistaa joka kerta katua, eli: pyytää väärään menoani, syntejäni, nurjaa ja laiskaa mieltänikin anteeksi Jeesukselta. Liha kun mokoma aina koittaa estää rukousta ja samoin sen tekee visukinttukin vaikuttamalla sen, että on kymmenen tekemätöntä työtä, menoa tms ensin tehtävänä, ja kas vain puhelin soi juuri kun olet rukoilemassa ja sinun on ihan pakko nousta siihen vastaamaan ja silloinhan rukous keskeytyy ja muu asia tulikin tärkeämmäksi, tms... Siksi tarvitsemmekin vain päätöstä; "Nyt rukoilen ja työt tms ei sieltä katoa, karkaa mihinkään ja niin tärkeää asiaa ei voi kellään edes olla, ettenkö voisi ja kerkiäisi ensin olla rukouksessa Herrani edessä ollen..!"

Ala elämä isolla eellä, on hyvä kehotus. Elämämme on kätkettynä Kristukseen Jeesukseen uudestisyntymämme kautta ja Hän aivan takuulla odottaa lapsiaan tulemaan hetkeksi tai mieluimmin hiukka pisemmäksikin aikaa rukoukseen sekä kertomaan mitä kuuluu, miltä tuntuu, tai vain pyytämään apuaan, Häneltä, joka voi ja tahtoo auttaa omiaan. Ja tottakai Hän odottaa meiltä saavansa myöskin kiitosta.

Niinhän me ihmisinäkin odotamme saavamme kiitosta toisilta ihmisiltä, eikös vain? Niin miksi ei siis Jeesuskin haluaisi meidän muistavan ja ennenkaikkea tahtovan myöskin kiittää Häntä. Kiittää, kun saamme tulla eteensä, ristinsä juurelle ja kiittää, kun Hän ymmärtää meitä, ja jo tietää asiamme ennenkuin edes niistä Hänelle puhummekaan, sekä että Hän tahtoo auttaa meitä asioissamme, kiittää siitä kun Hän antaa rauhansakin sydämiimme ja levon asioiden ylle, jottei meidän tarvitse kuin pakahtua niiden takia suureenkaan murhemieleen, tms..

Matt. 6:
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Joh. 17:
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

Herraa ylistää tahdon