Anokaa uskossa

[rita4]

Liisa Rantasaari 26.9.2018.

”Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.” Mark. 11: 24. KR 33/ 38.

Jokainen on todennäköisesti tehnyt joskus anomuksen jonnekin. Asiakirjan lähettämisen jälkeen, alkaa odotus, mikä vastaus siihen tulee? Tuleeko myönteinen, vai kielteinen päätös?

Rukous on anomista. Rukouksessa pyydämme apua, ja viemme asioitamme Isälle tiettäväksi. Jumala kyllä tietää edeltä kaikki, mitä me tarvitsemme. Jumala antaa pyytämättäkin kaikkea hyvää meille. Hän antaa aurinkonsa paistaa, kaikille, ja paljon, paljon muuta hyvää, niillekin, jotka eivät halua tunnustaa Jumalan olemassaoloa. Jumala rakastaa heitäkin. Arvostammeko Jumalaa, ja Hänen lahjojaan? Kiitämmekö niistä asioista, joita meillä jo on?

Kristityt, me, jotka tunnustamme, että Jeesus Kristus on Herra. Olemme oppineet tuntemaan Jumalan. Olemme saaneet armon päästä Kristuksen seuraajaksi. Olemme saaneet uskossa laittaa elämän ja tulevaisuutemme, Jeesuksen sovitustyön varaan. Voimme luottaa uskossa näkymättömään Jumalaan, joka on Pyhän Henkensä kanssa, kaikkialla läsnä. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Meillä on kanava ylöspäin avoinna. Rukouksin voimme lähestyä Isäämme, kuin lapsi isää.

Rukous on uskovalle kristitylle työväline, mitä pitää käyttää. Jos rukousyhteys Jumalaan puuttuu, eivät asiat ole kunnossa. On selvää, että lapsi keskustelee isänsä kanssa, ja Kristuksen omina, olemme Jumalan lapsia. Luonnollisesti lapsi oppii varttuessaan puhumaan, ja keskustelemaan. Samoin uskossaan kasvavan kristityn on opittava puhumaan ja keskustelemaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa, saamme opetusta rukouksen tärkeydestä, sitä parempi. On hyvä oppia rukoilemaan. Vanhemmat kristityt ovat tässä tärkeässä roolissa. Heidän on omalla esimerkillään opetettava, miten tärkeää on rukous ja seurustelu, Jeesuksen kanssa. Vasta ongelmien tullessa, opetus on myöhäistä. Ongelmien ollessa päällä, pitää osata toimia, ei ole aikaa harjoitella rukousta. On osattava rukoilla. Mitä paremmin olemme opetelleet rukousta, hyvinä aikoina, sitä turvallisemmin voimme kääntyä Jumalan puoleen, hädässä. Hädän hetkellä ei enää etsitä rukouksesta opettavia kirjoja, ne on luettava ja opetus laitettava käytäntöön aiemmin.

Nöyryys on rukoilevan ihmisen ominaisuus. Nöyrä ihminen on oppinut kunnioittamaan Jumalaa. Nöyrä ihminen, oppii Jumalan koulussa kuuliaisuutta. Nöyryys ja kuuliaisuus ovat Kristuksen ominaisuuksia. Nämä samat ominaisuudet pitää meidänkin Kristuksen omina omaksua, näin rukouksesta tulee voittavaa rukousta. Jos haluat oppia Jumalan koulussa, voittoisaa rukousta, sen oppimisen edellytys on nöyrtyminen.

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” Mark. 11: 25. KR 33/ 38.

Antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toista vastaan. Jos olemme tehneet syntiä lähimmäistä vastaan. Loukanneet häntä sanoin tai teoin. Jos olemme rikkoneet kymmenen käskyn lakia. Valehdelleet, sanoneet väärän todistuksen lähimmäisestä. Olemme puhuneet muunnettua totuutta lähimmäisen selän takana. Varastaneet lähimmäisen omaa. Meidän on nöyrryttävä näkemään oma viheliäinen luontomme. Olemme jokainen perineet ilkeän luonteemme, joka nostaa heikkona hetkenä päätään. Meistä ei uskovina Kristuksen omina, tule täydellisiä. Meillä on tämä lihallinen keho ja mielenlaatu, joka ei pysy haudassa. Joskus se saa voiton, ja silloin lankeamme puheissamme syntiin, joka rikkoo lähimmäistä. Teemme tekoja, joita ei pitäisi tehdä. Nämä teot on sovittava Jumalan kanssa ja lähimmäisten kanssa. Anteeksi antaminen ja – pyytäminen vaativat nöyrtymistä, ja sitä meiltä edellytetään, ennen kuin saamme rukouksiin vastauksia. Jumala ei siunaa syntiä.

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Room. 7. 14 – 24. KR 33/38.

Jos tahdomme saada voittoja rukouksissa, meidän on ensin kysyttävä Jumalan mielipidettä. Kun me tiedämme Jumalan mielipiteen, voimme käyttää rukoillessa Hengen miekkaa. Ensin on tutkittava Jumalan Sanaa. Mitä Jumala Sanassaan meistä sanoo? Ja olemme asettuneet Jumalan Sanan auktoriteetin alle, meillä on Hengen miekka käytössämme. Hengen miekka on Jumalan Sana. Turhat hokemiset jäävät rukouksista pois, turhat korulauseet ja fraasit samoin. Meidän ei tarvitse miellyttää Jumalaa hienoilla sana käänteillä. Meillä on jo Jumalan Sana käytössä. Katsotaan ensin Jumalan Sanasta, mitä Hän sanoo meille rukouksesta? Tämän jälkeen laitamme anomuksen vireille. Jos kokoonnumme yhdessä rukoilemaan, on tarpeen hiljentyä, Jumalan kasvojen edessä. On hyvä tutkia, onko tunnolla syntien painoja? Pyytää niitä anteeksi Herralta, ennen kuin aloitamme rukoukset. Synti, paholaisen tuotos, ei ole silloin esteenä rukouksille. Käymme hengellistä sotaa, syntiä ja paholaisen valtaa vastaan. Hengen miekka, Jumalan Sana, Raamattu, on syytä olla esillä. Voimme rukoillessa vedota Jumalan omaan Sanaan. Hengen miekka on lähellämme…kädessämme. Sana on sulautunut sydämeen.

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa.” Jaak. 1. 6 -7.

Helposti nousee epäilyksiä mieleemme, mutta uskovan epäilykset ovat mielen tasolla, ne eivät ole sielussamme, sydämessämme. Jos sydämessä on syntynyt usko, että Kristukselle ei mikään ole mahdotonta. Uskon rukous voi paljon. Kun Pyhä Henki koskettaa meitä niin, että meissä syntyy usko, että Jumala voi meitä auttaa. Silloin voimme varmana luottaa Jumalan Sanan lupaukseen, että jokainen anova saa ja etsivä löytää.

Uskoon tuleminen on eri asia, kuin uskon rukous. Uskoon tullessa saamme syntimme anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa likaisen omantunnon. Elämä muuttuu. Kristus Jeesus tulee sydämeen asumaan. Saamme Pyhän Hengen. Tulemme Jumalan lapseksi ja tulemme Jumalan perheeseen jäseneksi. Me saamme Jumalan lapsioikeuden, joka sanoo: ” Abba, Isä.”

Nyt Jumalan lapsi saa anoa Isältään, Pyhä Hengen synnyttämässä uskossa. Ei tarvitse epäillä, saammeko rukoukseen vastausta, koska Jumalan Sanassaan lupaa, antaa jokaiselle anovalle. Jumalan lapsi voi nyt avata suunsa rukoukseen, joka sananmukaisesti on vuodattaa sydämensä tarpeet, Isälle tiettäväksi. Saamme vuodattaa kaiken sydämen tuskan ja sen miltä tuntuu, Isälle. Tämä on rukousta.

Rukousvastaus saattaa viipyä. Herra haluaa koetella uskoamme. Jos jatkamme anomista, vastaus tulee ajallaan ja tavallaan. Aina rukousvastaus ei ole juuri se, mitä olemme pyytäneet. Mutta Jeesus antaa meille juuri sitä, mikä on meille hyväksi. Hän ei anna mitään sellaista, mikä olisi meille vahingoksi. Hän voi avata oven, mutta voi myös sulkea sen, jos rukoilemamme asia, ei ole meille hyväksi. Hänellä on silloin jotakin parempaa tarjolla, jos rukousvastaus ei ole myönteinen.

Aina emme tiedä, kuinka meidän tulisi rukoilla. Silloin Pyhä Henki rukoilee puolestamme. Tämä on uskovan hengitystä. Meidän rukouksemme liikuttavat Jumalan maailmoita. Rukous on voimallinen ase, sillä me muokkaamme maaperää evankeliumille. Kuinka monen uskoon tulemiseen on vaikuttanut, jonkun salassa käyty rukoustaistelu. Jumala yksin tietää, nämä salassa kammiossa rukoillaan. Anomuksiin tulee aikanaan vastauksia. Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta.

Rukoukseen kuuluu myös kiittäminen. Meidän tulee kiittää silloinkin, kun kaikki ei ole hyvin elämässämme. Vaikka rukouksiin ei tulisi vastauksia, on kiitos, niiden huulten hedelmää, jotka Jumalaa rakastavat. Jumala on niin hyvä, Hän on kaiken kiitoksen arvoinen. ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa
on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.” Ps 103. 1 – 13. KR 33/ 38.

”Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.” Ps. 145. 18 – 19. KR 33/38.

Me kiireiset tämän ajan kristityt, meidän on syytä pysähtyä. ” Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” Ps. 37:7. Saat Pyhän Hengen avulla uskon, ja voit rukoilla sen jälkeen uskon rukouksia. Rukouksia, joiden vastaus saattaa olla pitkän taistelun tulos. Koska ei luonnollinen isäkään anna lapselleen, heti mitä lapsi pyytää. Samoin Jumala on Isämme, joka antaa joskus vastauksen viipyä. Osaamme arvostaa saatua vastausta paremmin, kun olemme joutuneet pyytämään sitä hellittämättä. Kiitämme Isää, miten hyvä Hän on. Hän antaa vain pelkkää hyvää ja siunaa meitä jo tässä ajassa, taivaallisilla siunauksilla. Taivaselämä alkaa jo täällä maitten päällä, ja jatkuu iankaikkisuudessa, missä ei ole muutosta, ja aikaa ei enää ole. Aamen.

[rita4]

Näin juurikin, meidän tulee anoa uskossa ja uskoa siihen, että kun rukoilemme ja anomme jotakin Jeesuksen nimessä ja veressäänkin, niin Jumala myöskin kuulee meitä ja auttaa, vaikuttaa asioihimme sekä pyyntöihimme tahtonsa mukaisesti. Toki me usein rukoilemme jotakin Herralta ja odotamme, että Hän vastaa siihen rukoukseemme meidän tahtomme mukaisesti ja sitten kenties jopa petymme, jos emme koekaan saavamme rukouksiimme sellaista vastausta,... koska me odotamme jotain tietynlaista vastausta ja se onkin mahdollisesti jo tullut meille, siis se Jumalan vastaus. Mutta se onkin tullut erilailla, erilaisena, kuin mitä itse odotimme ja jopa toivoimme tapahtuvan. Oisko tutun kuuloista?

Ja onko meidän rukouksemme aina vain pyytämistä, tai nurinaa? Muistammeko kiittää Isää, tai vain odottaa vastaustaan? Sisko on tosi hyvin tuonut tuossa kirjoituksessaan asioita esille, niin kuin pitääkin, kiitos siitä Herralle.

Rukous on uskovalle kristitylle työväline, mitä pitää käyttää. Jos rukousyhteys Jumalaan puuttuu, eivät asiat ole kunnossa. On selvää, että lapsi keskustelee isänsä kanssa, ja Kristuksen omina, olemme Jumalan lapsia. Luonnollisesti lapsi oppii varttuessaan puhumaan, ja keskustelemaan.

Samoin uskossaan kasvavan kristityn on opittava puhumaan ja keskustelemaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa, saamme opetusta rukouksen tärkeydestä, sitä parempi. On hyvä oppia rukoilemaan. Vanhemmat kristityt ovat tässä tärkeässä roolissa. Heidän on omalla esimerkillään opetettava, miten tärkeää on rukous ja seurustelu, Jeesuksen kanssa.

Vasta ongelmien tullessa, opetus on myöhäistä. Ongelmien ollessa päällä, pitää osata toimia, ei ole aikaa harjoitella rukousta. On osattava rukoilla. Mitä paremmin olemme opetelleet rukousta, hyvinä aikoina, sitä turvallisemmin voimme kääntyä Jumalan puoleen, hädässä. Hädän hetkellä ei enää etsitä rukouksesta opettavia kirjoja, ne on luettava ja opetus laitettava käytäntöön aiemmin.

Meidän tulee pyrkiä kuin ojentautumaan elämässämme niin, että me tahdomme pysyä rukouksen hengessä, rukoilla silloinkin, kun kaikki kaatuu niskaan ja epäonnistuu, tms.. Siksi on äärettömän tärkeää todellakin kuin pyrkiä opettelemaan juttelemaan Herrallemme ja mielellään odottaa hänenkin puhettaan sydämillemme. Niin että se olisi vastavuoroista keskustelua, eikä yksipuolista pyytämistä. Sen kyllä voi oppia, jos todella niin vain tahtoo ja ei ole hätähousu..

Mitä enemmän viihdyt rukouksessa, niin sitä turvatumpaa on uskonelämäsi ja yleensäkin elämäsi. Rukous ei toki poista vaikeuksia eikä sairauksiakaan, ei todellakaan. Mutta niiden kohdatessa me ymmärrämme mitä meidän on silloin tehtävä. Meidän On mentävä ristin juurelle Golgatalle ja kertoa Isälle aivan kaikki, kuin lapsi kertoisi isälleen, johon uskoo ja luottaa, turvautuu, jolta pyytää apuaan, sekä voimaa selvitä ja jaksaakin sen kaiken läpi, mitä onkin sitten tullut elämään. Hän kyllä auttaa ja antaa sydämiimme rauhansa myrskyjenkin keskelle, tuon ihmeellisen taivaallisen, yliluonnollisen rauhansa, kiitos siitä Hänelle!!

On hyvä Pyytää veren suojaa ja kykyä uskoa sekä vain luottaa siihen, että Hän kyllä tietää miten siitä asiasta päästään eteenkinpäin, tai jopa ulos vaikeuksien kierteestä, tai mitä se sitten onkaan, niin jättää aivan kaikki Jeesukselle ja Hänen ristinsä juurelle, sekä suostua luopumaan siitä meidän omavoimaisuudestamme ja itse pärjään kyllä asenteestammekin. Ja vain kiittäen jättää kaiken Herramme hoidettavaksi ja mikä tärkeintä myöskin, niin pitää sen jälkeen pikku sormemme pois sotkemasta asioita lisää, kun alkaakin helposti näyttää ettei mitään tapahdukaan. Jumalan aika kun on ihan eri, kuin meidän aikamme. Ja Hän toimii ajallaan ja tavallaan, ei koskaan meidän kuvitelmiemme, tai aivoitteluidemmekaan mukaan. Hän kyllä toimii, mutta niin kuin Hän katsoo ja tietää parhaaksi ja se on useimmiten ihan eri, kuin se miten me itse tahtoisimme hänen toimivan ja auttavankin meitä.. Sitä luottamusta Häneen on hyvä harjoitella..

Nöyryys on rukoilevan ihmisen ominaisuus. Nöyrä ihminen on oppinut kunnioittamaan Jumalaa. Nöyrä ihminen, oppii Jumalan koulussa kuuliaisuutta. Nöyryys ja kuuliaisuus ovat Kristuksen ominaisuuksia. Nämä samat ominaisuudet pitää meidänkin Kristuksen omina omaksua, näin rukouksesta tulee voittavaa rukousta. Jos haluat oppia Jumalan koulussa, voittoisaa rukousta, sen oppimisen edellytys on nöyrtyminen.

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” Mark. 11: 25. KR 33/ 38.