MIKSI USKOVISTA ON NIIN VAIKEA RUKOILLA

[rita4]

David Wilkerson

Raamattu väittää hyvin yksiselitteisesti, että vastaus kaikkeen elämässämme on rukous yhdistyneenä uskoon. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6). Paavali sanoo tässä: ”Etsikää Herraa kaikilla elämänalueillanne ja kiittäkää hän jo etukäteen siitä, että hän kuulee teitä”.

Paavali korostaa, että meidän tulee aina ensin rukoilla, ei vasta viimeisenä ratkaisuna. Ei pidä siis mennä ensin ystävien, sitten papin tai sielunhoitajan luokse ja vasta viimeksi polvillemme. Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33). Meidän tulee mennä ensiksi Herra luokse.

Meidän julistustyöhömme tulee sydäntä särkeviä kirjeitä murtuneilta uskovilta. Perheet ovat rikkoutumassa. Ihmiset, jotka vaelsivat uskollisesti Kristuksen kanssa, elävät nyt pelossa ja tappiossa. Kaikki nämä ihmiset ovat joutuneet tappiolle, synnin, masennuksen, maallisuuden tai kateuden voittamiksi. Vuosien mittaan heidän ongelmansa näyttävät pahenevan.

Kuitenkin minua järkyttää näissä kirjeissä eniten se, ettei monikaan mainitse rukousta. He ovat hakeneet apua äänitteistä, kirjoista, sielunhoitajilta ja radio-ohjelmista, joihin voi soittaa, eri terapioista, mutta harvoin rukouksesta.

Miksi uskovien on niin vaikea etsiä Jumalaa tarpeisiinsa kriisin aikana? Onhan Raamattu yksi pitkä todiste siitä, että Jumala kuulee lastensa huudon ja vastaa heille hellällä rakkaudellaan.

”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa” (Ps.34:15).

”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa”(jae 17).

”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).

”Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte"(Matt.21:22)

Nämä ovat todisteena Jumalan ylitse ymmärryksen käyvästä huolenpidosta.

[rita4]

Raamattu väittää hyvin yksiselitteisesti, että vastaus kaikkeen elämässämme on rukous yhdistyneenä uskoon. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6). Paavali sanoo tässä: ”Etsikää Herraa kaikilla elämänalueillanne ja kiittäkää hän jo etukäteen siitä, että hän kuulee teitä”.

Paavali korostaa, että meidän tulee aina ensin rukoilla, ei vasta viimeisenä ratkaisuna. Ei pidä siis mennä ensin ystävien, sitten papin tai sielunhoitajan luokse ja vasta viimeksi polvillemme. Jeesus sanoo: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33). Meidän tulee mennä ensiksi Herra luokse.

Otin lainauksen David veljen kirjoituksesta, koska siinä on juuri niitä asioita, joita olen itsekin pohtinut, sekä pyrkinyt soveltamaan rukous hetkissäni:"Kiittäen jo kaikesta etukäteen."

Olen usein uskossa olo vuosikymmenten aikana törmännyt siihen, että:"Miksi uskomattoman rukoukset ei ole niin tärkeitä, rakkaita Herralle, kuin meidän, Hänen omiensa rukoukset?Tietenkin se on siunattua, kun saa olla uskossa ja rukoilla Herraa Jeesusta kaikissa elämän tilanteissa, mutta... Voiih, kuinka monien uskosta osattomien kuulen sanovan,että: "Miksi Jumala ei vastaa millään tavalla heidän rukouksiinsa?" Minä uskon, että, kyllä Herra kuulee heidänkin rukoukset ja varmasti jollakin tavalla niihin vastaakin, mutta koska heiltä puuttuu vielä se Tärkein, eli; uskon ratkaisun tekeminen, niin ehkä Isä, Jumala yhä odottaa heiltä kääntymistä Poikansa Jeesuksen Kristuksen puoleen koko sydämisesti, sekä antaen elämänsä Hänelle kokonaan. Sanon ehkä, koska enhän minä voi tietää, eikä kukaan muukaan sitä, mikä on taivaallisen Isämme tahto ja ajatus tässä kohdin, kun puhumme uskosta osattomista, siis vain uskonnollisista..Ei vielä uskovista. Mutta haluan uskoa, että, kun Jumala vastaa heidän rukouksiinsa, niin se innoittaa heitä etsimään totuutta siitä, miten itsekin voisi pelastua ja saada aina rukousyhteyden Herraan Jeesukseen..Tulla uskoon sekä pysyä uskossa loppuun asti.

Luuk. 13:
23 Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'.

26 Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'.
27 Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'
28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.

29 Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.
30 Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."

Tuo Raamatunpaikka on kovaa tekstiä niille, joille ei kelpaa elää lähellä Mestariaan: vaeltaa sitä kaitaa tietä perille asti, ei..Vaan niin useat tahtovat vain helppoa ja mukavaa elämää uskovana ja kun tulee vaikeuksia, vaikeaa, niin kuinka helposti lähdetään etsimään muuta, jossa ois helpompaa olla ja elää, ja saisi ruokkia lihansa haluja, ym.. Se tie vie lopulta eroon Jumalan tahdosta. Älä siis lähde seuraamaan heitä, joilla näyttää olevan vauhtia, meininkiä, ääntä seurakunnissaan, tms.. Herra ei odota valtavaa ylistystämme, vaan nöyrää sekä alistuvaa sydäntä edessään, arkuutta edessään.Verilähteellä viipyvää, josta vuotaa rauha sydämeen.

Mitäs jos mentäiskin polvilleen, tai ainakin rukoukseen ja pyydettäis apua elämän asioiden hoitamiseen, selviämiseen. Ja tehtäis se kiittäen Herraa siitä, kun tahtoo auttaa, ja antaa voiman kestää koetus, saada asiaan ratkaisu, ja pysyä yhä sillä parhaimmalla tiellä, joka vain vie taivaaseen. Miltäpä kuulostais? Ei rakkaat luovuteta, kestetään koetus, pisempikin aikainen koettelemus, koska kyllä Herra antaa siihen avun, voiman, sekä vastauksenkin vielä..Siinä se uskomme vasta koetellaankin, kun kestämme Jeesuksemme avulla, mitä vain tuleekin elämäämme. Kestätkö?

Vääriä opettajia ja vääriä profeettoja kyllä löytyy, eikä tartte edes etsiä niitä, koska niitä alkaa olla jo enemmän, kuin niitä, jotka tahtovat varoittaa väärään menosta, sekä kehottaa vain pysymään lähellä veristä ristiä, lähellä Mestariaan Jeesusta Kristusta, sekä elämään joka ikinen päivä parannuksessa..Valinta on aina ihmisellä itsellään. Ja se valinta vie joko taivaan kotiin, tai sitten se paljon huonompi vaihtoehto, kun haluaa ruokkia lihaansa, niin: kadotus, jos ei sitten ajoissa herää tekemään parannusta synnintiestään, välinpitämättömyydestään Raamatun opetuksia viimeinkin uskoen, sekä totellen, pysyen lähellä Jeesusta loppuun asti.. Voi, miten se ois aina se paras tie, valinta!

Matt. 6:6
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Ja vielä tämä ihana Raamatun kohta:

Joh. 17:
9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.