JUMALAN MIELEN MUKAINEN RUKOUS

[rita4]

by David Wilkerson | March 22, 2012

Uskon, että Jumalaa eniten miellyttävä rukous on hyvin yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Se on niin yksinkertainen, että pieni lapsikin voi rukoilla Jumalan mielen mukaisesti.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan"(Luuk.11:1). He eivät olisi pyytäneet tätä, elleivät olisi halunneet oppia. Luultavasti useimmat tätä sanomaa lukevat olisivat todella mielissään, jos pystyisivät olemaan uskollisia rukoilijoita. He vain eivät tiedä miten. He eivät ymmärrä rukouksen tarkoitusta. Ennen kuin he tajuavat tämän elintärkeän asian, he eivät koskaan saavuta täysipainoista, merkityksellistä rukouselämää.

Monet uskovat rukoilevat vain velvollisuuden tunnosta. He ajattelevat rukouksen olevan jotakin, mitä heidän "pitäisi" tehdä. Toiset taas rukoilevat vain, jos heitä kohtaa jokin onnettomuus tai he joutuvat kriisiin. He eivät rukoile enää sen jälkeen ennen kuin kohtaavat seuraavan koettelemuksen.

Rukous ei ole vain meidän hyväksemme, vaan Jumalamme mielihyväksi! Meidän ei tule vain rukoilla niiden asioiden puolesta, joita tarvitsemme, vaan kysyä, mitä hän tahtoo. Jos nämä kaksi asiaa eivät kulje käsi kädessä, meillä ei ole perustaa, jolle voisimme rakentaa rukouselämämme. Kun etsimme Herralta vapautusta ja apua, hän haluaa meidän seuraamme, läheisyyttä ja seurustelua.

"Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte"(Matt.6:25).

"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä.."(Matt.6:33- 34).

"Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan"(Matt.6:8).

Jumala sanoo meille: "Kun tulette minun läsnäolooni, keskittäkää huomionne minun seuraani, jotta oppisitte tuntemaan minut. Älkää keskittykö aineellisiin asioihin. Minä kyllä tiedän teidän tarpeenne, niin ettei teidän edes tarvitse pyytää. Minä huolehdin niistä kaikista. Etsikään vain minua. Nauttikaamme toistemme ihanasta seurasta!"

[rita4]

Uskon, että Jumalaa eniten miellyttävä rukous on hyvin yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Se on niin yksinkertainen, että pieni lapsikin voi rukoilla Jumalan mielen mukaisesti.

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan"(Luuk.11:1). He eivät olisi pyytäneet tätä, elleivät olisi halunneet oppia. Luultavasti useimmat tätä sanomaa lukevat olisivat todella mielissään, jos pystyisivät olemaan uskollisia rukoilijoita. He vain eivät tiedä miten. He eivät ymmärrä rukouksen tarkoitusta. Ennen kuin he tajuavat tämän elintärkeän asian, he eivät koskaan saavuta täysipainoista, merkityksellistä rukouselämää.

Kun itse haluaisi oppia yhä useammin ja paremminkin rukoilemaan, niin kaikki aiheet rukoilemisesta kiinnostavat. David veljemme ajatukset ovat koeteltuja ja hän eli lähellä Herraa sekä tahtoi opettaa sitä muillekin.

Lapsihan osaa rukoilla aidosti, eikös vain? Ja meitäkin kehotetaan tulemaan lapsen kaltaiseksi, mutta mehän tietenkin haluamme olla isoja ja aikuisia, emme lapsia tai lapsenmielisiä. Se on oikeastaan hyvinkin surullista, koska jos uskaltaisimme olla kuin lapsi, niin mekin löytäisimme ja saisimme, kokisimme niin kuin vain lapsi ja lapsenmielinen voi kokea..Mutta mitä hulluja, mehän ollaan aikuisia ja tärkeilijöitä, jotain jota meidän mielestämme ei lapsi osaa, tai siihen kykene. Totta, mutta kun tulet jälleen lapsenomaiseksi, niin saatat löytääkin aarteen, joka täytyy vain suostumalla tulemaan jälleen pieneksi, niin silloin se vasta voi avautua eteesi, sydämellesi, kunhan lopetat olemasta; iso ja aikuinen, viisaampi tms kuin pieni lapsi on. '

Se aarre on meillä saviastioissa sanoo Raamatun Sana. 2. Kor. 4:
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Minusta tuossa se oli sanottu todella hyvin. Kiitos PH!

Niin, aivan varmasti me kaikki tahtoisimme olla väkeviä ja hyviä, uskollisia rukoilijoita. Mutta kuitenkin monille rukousaikaa ei vain kuin löydy mistään 24t aikana, tai hävetään rukousta muiden nähden, kuullen. Niin se oli minullakin pitkään, aivan liian pitkään, mutta kuitenkin kun ajattelen uskonelämääni taaksepäin, niin jatkuvasti Jumala on vetänyt minua kuitenkin tavalla ja toisella; enemmän ja enemmän seurusteleen hänen kanssaan, siis rukoilemaan. Joillekin sana rukoilla, voi tuntua vaikealta, ehkä jopa melkein vastenmieliseltäkin, kun pitäisi antaa aikaa Herrallekin kaiken keskellä, tai herätä yöllä rukoilemaan, kun on hiljaista ja muut nukkuvat, tms..

Joh. 17:
1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;
2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.

6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.

Muistakaamme aina se totuus, että Jeesus on luvannut rukoilla meidän, omiensa puolesta, vaikka Hän onkin jo siellä taivaassa, isän Jumalan oikealla puolella. Minusta se on lohdullisen ihanaa sekä rohkaisevaakin. Meillä on aina taivaassa Rukoiija, esirukoilija, joka tahtoo meille omilleen vain pelkkää hyvää. Hän varmasti siellä kiittelee Isää meistä, Sinustakin rakas uskonystäväni, kun Isä on sinutkin Hänelle antanut rukoiltavaksi sekä varjeltavaksi omanaan!

Mietin juuri aamulla erästä uskovaa jonka kerran tunsin ja minua jotenkin aina kuin häiritsi hänen käsityksensä rukoilemisesta, jolla hän toki tahtoi miellyttää Jumalaa. Se oli piitkä, pitkä litania eri ihmisiä, lähetysjärjestöjä, päättäjiä, asioita, ym ym..Ja aina kuin nousi mieleeni Matteus 6, jonka laitan tuohon vielä myöskin.. Mutta se, mikä siinä aina minua kuin häiritsi oli se, Ettei hän koskaan rukoillut itsensä puolesta?! :roll: Ja kun siitä jonkin kerran hänelle sanoin, niin hänen mielestään ei kuulukaan rukoilla itsensä puolesta, koska Jumala jo tietää meistä jokaisesta aivan kaiken, .. HM?

Toki Isä tietää jokaisen askeleemme ja ajatuksemme ym,kin, mutta niinhän Hän myöskin tietää ne kaikki muutkin joiden puolesta tuo ihminen aina rukoili sen tosi pitkän litanian ja lopetti siihen rukouksensa. Jäin kuin miettimään sitä, että: Miksi hänelle oli niin vaikeaa rukoilla omien asioidensa tai itsensä puolesta, läheistensä puolesta, niiden ihmisten, jotka olivat lähimpiään? En ole siihen saanut selvyyttä. Mutta ajattelisin sen ehkä johtuvan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksistaan sekä opetuksesta silloisessa seurakunnassa jossa oli käynyt nuorena uskovana..En tiedä, mutta minusta oli surullista, kun hän ei avannut sydäntään Herralle koskaan..

Matt. 6:
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Mutta mitä tekeekään pieni lapsi? Hän on avoin ja rehellinen ja tahtoo kertoa miltä hänestä tuntuu, mitä hän tahtoo, tai kun sattuu johonkin, jne.. Olemmeko me Isän Jumalan edessä kuin nuo pikkuiset? Vai olemmeko me kankea sanaisia ja etäisiä, aivan kuin Jeesus olisi vain nimi, jota täytyy rukoilla, jotta ois hyvä uskova, muttei se tuota elämäämme tai sydämiimme mitään hyvää, ei tuo turvallisuutta elämäämme, tms..? Onko noin?

Olisiko kenties nyt jo aika päättää muuttaa tyyliä, ajatusta ja alkaa rukoilla Herraa Jeesusta, niin kuin Hän olisi elämäsi rakkain ja parhain, tärkein ja läheisn ja luotettavanikin ystävä, jota Hän muuten onkin!

"Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte"(Matt.6:25).

"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä.."(Matt.6:33- 34).

"Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan"(Matt.6:8).

Jumala sanoo meille: "Kun tulette minun läsnäolooni, keskittäkää huomionne minun seuraani, jotta oppisitte tuntemaan minut. Älkää keskittykö aineellisiin asioihin. Minä kyllä tiedän teidän tarpeenne, niin ettei teidän edes tarvitse pyytää. Minä huolehdin niistä kaikista. Etsikään vain minua. Nauttikaamme toistemme ihanasta seurasta!"