Herkkä rikkoutumiselle

[rita4]

A.F. Reinschmidt

Rukoileva sydän on Pyhän Hengen välikappale. Pyhyys on sille välttämätöntä. Rukouksen henki väistyy helposti. Rukouksen Hengen murehduttamista täytyy varoa niin tarkasti, että harvat tahtovat sitä. Pyhällä Hengellä on paljon tehtäviä, mutta harvoissa hän on niin herkkä pyhyyden lain rikkomiselle kuin esirukouksessa.

Rukoilevan sydämen täytyy myös uskoa. Uskomme säätelee sitä, miten rukouksen Henki pääsee täyttämään sydäntämme. "Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan." (Jh 7:39.) Jos tahdomme, että Henki vakaasti täyttää meitä, sydämen uskon tulee olla luja (Jk 1:6). Uskon täyteinen sydän ikään kuin juo Pyhää Henkeä janoonsa yhtä säännöllisesti kuin terveet keuhkot vetävät sisäänsä ilmaa (1 Kr 12:13). Sydän tarvitsee uskoa pysyäkseen rukoilevana.

Se riippuu enemmän halusta uskoa, kuin siitä, kykeneekö ihminen ymmärtämään salaisuuksia (1 Kr 13:2). Yksinkertaisella tahdon ajatuksella voimme valita, hallitseeko mieltämme ja sydäntämme totuuden Henki vai eksytyksen henki. Jos asetumme uskon puolelle, totuuden Henki vallitsee; jos epäilemme, eksytyksen henki voittaa.

Uskoa tarvitaan. Miten voi uskoa?

Rukoilevan sydämen täytyy olla nöyrä. Ylpeä sydän, joka tarkoittaa liian riippumatonta asennetta, ei kykene uskomaan. "Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne?" (Jh 5:44.) Ylpeä sydän ei ole puhdas. Niinpä rukoilevan sydämen täytyy olla ennen muuta nöyrä.

Monet tahtovat kyllä nauttia Jumalalle antautumisen autuudesta sekä puhtaasta ja uskon täyteisestä sydämestä, mutta eivät tahtoisi nöyrtyä. Mutta ilman nöyryyttä sydämemme pysyvät uhmakkaina, epäpuhtaina ja epäileväisinä.

Me kohtaamme sen, kuinka kauhea langennut luontomme on vasta silloin, kun eteen tulee nöyrtymisen paikka. Silloin inhoamme itseämme Jobin tavoin. Silloin ymmärrämme, että meidän täytyy suostua kuolemaan ristillä Kristuksen kanssa. Nöyrtyminen kuuluu kristillisen elämän ja työn ytimeen. Psalmissa kerrotaan särjetystä ja murtuneesta sydämestä (Ps 51:19). Vain nöyryyteen puettu sydän voi omistaa muut Kristuksen ominaisuudet, joita Jumala tahtoo nähdä pojissaan ja tyttärissään.

Rakastava sydän

Rukoilevan sydämen täytyy rakastaa. "Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi. " (5 Ms 6:5.) "Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi - - niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi." (5 Ms 30:6. ) "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu." (Rm 5:5.) Vain sellainen sydän, joka on nöyrtynyt voi kokea Jumalan rakkauden syvyyden. "joka on Kristuksessa, meidän Herrassamme." (Rm 8:39.)

Hellä ja lempeä

Sydän, joka on täynnä Jumalan sovittavaa rakkautta ja yhtyy Kristuksen ja Pyhän Hengen esirukoukseen, on myös hellä. Se on lempeä, ystävällinen ja huomaavainen ja antaa anteeksi. "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef 4:32.) Kova, anteeksiantamaton sydän ei voi rukoilla eikä tulla kuulluksi.

"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin teitte katkeroituneina - - autiomaassa." (Hb 3:7-8.) Muistakaa myös, että mitä hellempi ja herkempi sydämemme on Jumalan Hengelle, sitä voimakkaammin se myös kykenee loukkaamaan toisia, jos toimii jossakin muussa kuin rakkauden hengessä.

[rita4]

Rukoileva sydän on Pyhän Hengen välikappale. Pyhyys on sille välttämätöntä. Rukouksen henki väistyy helposti. Rukouksen Hengen murehduttamista täytyy varoa niin tarkasti, että harvat tahtovat sitä. Pyhällä Hengellä on paljon tehtäviä, mutta harvoissa hän on niin herkkä pyhyyden lain rikkomiselle kuin esirukouksessa.

Rukoilevan sydämen täytyy myös uskoa. Uskomme säätelee sitä, miten rukouksen Henki pääsee täyttämään sydäntämme. "Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan." (Jh 7:39.) Jos tahdomme, että Henki vakaasti täyttää meitä, sydämen uskon tulee olla luja (Jk 1:6). Uskon täyteinen sydän ikään kuin juo Pyhää Henkeä janoonsa yhtä säännöllisesti kuin terveet keuhkot vetävät sisäänsä ilmaa (1 Kr 12:13). Sydän tarvitsee uskoa pysyäkseen rukoilevana.

Se riippuu enemmän halusta uskoa, kuin siitä, kykeneekö ihminen ymmärtämään salaisuuksia (1 Kr 13:2). Yksinkertaisella tahdon ajatuksella voimme valita, hallitseeko mieltämme ja sydäntämme totuuden Henki vai eksytyksen henki. Jos asetumme uskon puolelle, totuuden Henki vallitsee; jos epäilemme, eksytyksen henki voittaa.

Niin rakkaat, kun rukoilemme, kun päätämme mennä rukoukseen, niin on hyvä hiljentyä ja suostua viipymäänkin tarvittaessa rukouksessa. Me voimme ja saamme tuoda rukouksessa Isälle tiettäväksi asioitamme, läheisiämme, jopa niitä, joiden kanssa ei sukset luista samaan suuntaan. Aivan kaiken Herra haluaa meidän tuovan ristinsä juurelle, tietoonsa. Ja vaikka hän kyllä jo tietää meistä aivan kaiken, niin siltikin hän odottaa saavansa kuulla sen sinun suustasi ja sydämeltäsi tuotuna versiona.

Annetaan Pyhän Hengen vaikuttaa ja johdattaa meitä rukouksessa ollessamme. Ei rutista, vaan suostutaan Isän tahtoon ja kiitellään vain Herraa. Ei murehduteta Pyhää Henkeä ..Olen ajatellut, että: on hyvä jo alussa puhdistautua kaikesta ja heittää kuormamme Jeesuksen kannettavaksi, sekä pyytää syntejämme anteeksi ja saada veren pesu, jossa ne huuhdotaan pois painamasta ja niin ettei vihollinen pysty niitä meitä vastaan käyttämään.

Niin, meidän pitää myöskin, todellakin uskoa, että; Herra Jeesus kuulee rukouksemme ja vastaa niihin tavallaan ja ajallaan. Eihän edes kannata rukoilla, jos emme usko rukouksiemme voimaan ja että niihin tulee myöskin vastaus. Ei ehkä sillä tavalla, kuin olemme ajatelleet, odottaneet, mutta se tulee tavalla, joka on meidän ja jopa lähimmäistemmekin parhaaksi. Ja näin ollen kerran saamme huomata, miten rukoksiimme vastataan. Se, mitä tapahtuu, niin voi yllättää meidät täydellisesti ja ihanasti..

Tänään, ja varsinkin viime aikoina Herra on laskenut sydämelleni ystävieni puolesta rukoilemisen tärkeyden. Ja niidenkin puolesta, jotka eivät pidä minua ystävänään. Ja kun polvistuin rukoukseen, niin.. Herra laski sydämelleni erään uskovan, yksinäisen veljen, joka tuli voimakkaasti mieleeni ja rukoilin puolestaan. Niin se, mitä tapahtui, jäi mietityttämään minua, koska se oli tavallisuudesta poikeavaa ja erikoistakin.. Ensin tuli voimakas kuin säälin tunne, kuin voisi ehkä ajatella tilanteen, jossa Jeesus katsoo ihmistä, joka on kuin hukassa, tms.. Ja sen jälkeen tuli niin voimakas Pyhän Hengen kosketus tuota ihmistä kohtaan, ja kuin Pyhä Henki olisi murehtinut kauttani tuon sielun tilan puolesta. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin, ja enkä edes tiedä miksi? Se on jotain tuon veljen elämässä olevaa, näin sen voin ehkä vain tulkita ja olen yhä siitä hiukan hämilläni..Sillä en ole koskaan aikaisemmin kokenut niin voimakkaasti toisen ihmisen hätää ja tuskaa, PH murhetta sielunsa puolesta.

Nousi vielä mieleeni se, miten herkkä on Pyhä Henki, kuin myöskin ihmisen sydän. Kovan kuoren alta saattaakin löytyä herkkä ja rikottu sydän. Älkäämme murehduttako Pyhää Henkeä; lihaamme rakastamalla tai uppiniskaisuudellamme. Eikä olla välinpitämättömiä lähimmäisiämme kohtaan, vaan osoittakaamme että olemme Kristuksen Jeesuksen seuraajia. Jotta toimisimme ja eläisimme, niin kuin hänkin tekisi kohdallamme. Hän [Jeesus] antaa voiman meille, antaa anteeksi, unohtaa, sekä: rakastaa vihamiehiämmekin, jne..

Monet tahtovat kyllä nauttia Jumalalle antautumisen autuudesta sekä puhtaasta ja uskon täyteisestä sydämestä, mutta eivät tahtoisi nöyrtyä. Mutta ilman nöyryyttä sydämemme pysyvät uhmakkaina, epäpuhtaina ja epäileväisinä.

Me kohtaamme sen, kuinka kauhea langennut luontomme on vasta silloin, kun eteen tulee nöyrtymisen paikka. Silloin inhoamme itseämme Jobin tavoin. Silloin ymmärrämme, että meidän täytyy suostua kuolemaan ristillä Kristuksen kanssa. Nöyrtyminen kuuluu kristillisen elämän ja työn ytimeen. Psalmissa kerrotaan särjetystä ja murtuneesta sydämestä (Ps 51:19). Vain nöyryyteen puettu sydän voi omistaa muut Kristuksen ominaisuudet, joita Jumala tahtoo nähdä pojissaan ja tyttärissään.

Terttu Viitala, Sininen tie

Tommi Läntinen - Syvälle sydämeen sattuu

[rita4]

Jäin kuin miettimään tuota otsikkoa; "Herkkä rikkoutumiselle!" Mitä se sinulla nostaa mieleesi? Minulle se nosti ajatuksen herkästä, helposti haavoittuvasta, loukkaantuvasta, arastakin uskovasta/ ihmisestä, jota saatetaan satuttaa ja loukata vääränlaisilla rukouksilla. Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, miten: rukoilemallakin voidaan loukata toista, vaikka me pidämme yleensä rukoilemista toisen puolesta; tärkeänä, arvokkaana ja hyvänä asiana, niin se ei aina sitä ehkä olekaan.

Ja jos asianomainen on puhunut jollekin luottamuksella asioitaan, vaikeitakin ja arkoja, henkilökohtaisia asioitaan ja uskoo, ettei ne leviä sen etäämmälle, vaan pysyy vain hänen ja kuuntelijan/rukoilijan tiedossa.Niin saattaa joku ymmärtämätön uskova alkaakin kertoa vaikka nyt seurakunnan tilaisuuksissa rukoillessaan jonkun puolesta.. niin hän voi kuin paljastaa sen toisen asioita rukoillessaan asianomaisen puolesta kaikkien kuullen. Onko tämä juoruamista, vaiko ymmärtämättömyyttä? Minusta se menee jo juoruamisen puolelle, koska jos on sovittu ja annettu ymmärtää, ettei tätä asiaansa ole tarkoitettu muiden korville, muiden tiettäväksi, niin onhan se tosi noloa ja väärin, jos kuitenkin kuulija ja jonkun asioiden puolesta rukoillut alkaa kertoa niitä sen toisen asioita rukoillessaan muiden (koko srk) läsnäollessa. Eli; paljastaa mitä sillä, tai sillä ihmisellä, uskovalla on ongelmia, vaikeuksia, vastoinkäymisiä, tunnetiloja, tms..

Ja sillai voidaan rikkoa herkän ja heikon uskovan luottamus totaalisesti. Ja kyllä meidän uskovina pitää pystyä pitämään salasssa (vaitiolo velvollisuus) asioita, joita on käyty sielunhoidollisissa keskusteluissa, oli ne sitten tapahtuneet kahdestaan ollen, tai puhelimessa, missä vain.. Onhan se tietenkin joillekin mukavaa saada kertoa miten tietää sen ja sen uskovan asioita ja muka rukoilla niiden asioidensa puolesta sitten rukoustilanteisssa muidenkin kuullen, mutta.. Minusta se on väärin ja sopimatonta. Voimmehan rukoilla esim; "Herra sinä tiedät pekankin asiat ja tilanteet, kiitos kun ilmestyt ja autat häntä kaikessa ja viet eteenpäin elämäsään, vahvistat uskossaan ja osoitat hänelle rakkauttasi!" TMS.. No en tunne kuin pari pekkaa, ja niiden elämästä en tiedä yhtään mitään, En siis puhu nyt kestään pekasta, vaan otin vain vertauskuvannoilisesti tuon nimen siihen mukaan..

Matt. 6:5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Tästä olen kokenut tarvetta puhua. Mitäpä mieltä mahdatte muut asiasta olla?