Helvettiä järisyttävä rukous

[rita4]

David Wilkerson

Kun Danielin kirja kirjoitettiin, Israel oli vankeudessa Babyloniassa. Kuudenteen lukuun tultaessa Daniel oli 80-vuotias, palveltuaan Jumalaa pitkän elämänsä ajan.

Daniel oli aina ollut rukouksen mies. Nyt, vanhoilla päivillään, hänellä ei ollut aikomustakaan hiljentää vauhtia. Kirjoitukset eivät mainitse Danielin olleen loppuun palanut tai lannistettu. Päinvastoin, Daniel oli vasta aloittamassa. Raamattu todistaa, että tämän miehen täyttäessä kahdeksankymmentäkin hänen rukouksensa järisytti helvettiä ja sai paholaisen raivon valtaan.

Kuningas Daarejaves korotti Danielin maan korkeimpaan toimeen. Hänestä tuli yksi kolmesta tasavertaisesta johtajasta, jotka hallitsivat 120 provinssin ruhtinaita ja maaherroja. Daarejaves piti Danielia parhaana heistä ja laittoi hänet vastaamaan hallituspolitiikan muodostamisesta ja kaikkien oikeudenpalvelijoiden ja sivistyneiden opettamisesta (Dan.6:3).

Daniel oli oletettavasti kiireinen profeetta. Voin vain kuvitella minkälaisia paineita tähän virkaan kohdistui kiireellisine aikatauluineen ja aikaa vievine kokouksineen. Mikään ei kuitenkaan voinut estää Danielia omistautumasta rukoukselle. Hän ei koskaan ollut liian kiireinen jättääkseen rukoilematta. Rukous pysyi hänen tärkeimpänä toimenaan muiden vaatimusten rinnalla. Kolme kertaa päivässä hän vetäytyi kaikista velvollisuuksistaan, paineistaan ja johtajanaseman vaateistaan viettääkseen aikaa Herran kanssa. Hän yksinkertaisesti jätti toimintansa kesken ja rukoili. Jumala vastasi hänelle. Daniel sai kaiken viisauden, johdatuksen, viestit ja profetiat viettäessään aikaa polvillaan (ks. Dan. 6:10).

Saatat kysyä, minkälainen rukous järisyttää helvettiä? Se tulee uskolliselta palvelijalta, joka näkee kansansa ja kirkkonsa vaipuvan aina vain syvemmälle syntiin. Tällainen henkilö polvistuu itkien: "Herra, en halua olla osallinen siihen, mitä tapahtuu. Anna minun olla esimerkkinäsi voimasta, joka pysyy näinä pahoina aikoina. Vaikka kukaan muu ei rukoilisi, minä rukoilen."

Oletko liian kiireinen rukoillaksesi? Sanotko: "Elän uskon varassa?" Saatat ajatella itseksesi: "Jumala tuntee sydämeni, hän tietää, kuinka kiireinen olen. Minä rukoilen ajatuksissani pitkin päivää."

Uskon, että Herra haluaa kiireetöntä "laatuaikaa" yksin meidän kanssamme. Rukouksesta tulee silloin rakkaudentekoa ja omistautumista, ei vain "virallista" aikaa.

[rita4]

Saatat kysyä, minkälainen rukous järisyttää helvettiä? Se tulee uskolliselta palvelijalta, joka näkee kansansa ja kirkkonsa vaipuvan aina vain syvemmälle syntiin. Tällainen henkilö polvistuu itkien: "Herra, en halua olla osallinen siihen, mitä tapahtuu. Anna minun olla esimerkkinäsi voimasta, joka pysyy näinä pahoina aikoina. Vaikka kukaan muu ei rukoilisi, minä rukoilen."

Oletko liian kiireinen rukoillaksesi? Sanotko: "Elän uskon varassa?" Saatat ajatella itseksesi: "Jumala tuntee sydämeni, hän tietää, kuinka kiireinen olen. Minä rukoilen ajatuksissani pitkin päivää."

Uskon, että Herra haluaa kiireetöntä "laatuaikaa" yksin meidän kanssamme. Rukouksesta tulee silloin rakkaudentekoa ja omistautumista, ei vain "virallista" aikaa.

Tuossa äsken tapahtui oikeastaan aika erikoinenkin ja jännä juttu, kun olimme jutelleet mieheni kanssa tästä meidän asumisestamme täällä ja samoin srk asioistakin, kuin myöskin siitä hiljan vasta tekemästämme päätöksestämme; "Alistaa kaiken aina ensin Jumalan eteen ja päätettäväksi/johdatettavaksi, ym!"

Syy moiseen päätökseen tuli kyllä,.. myönnettäköön ensin itseltään Jumalalta, joka nuhteli meitä siitä, miten olemme kaiken ja kaikessa, kaikkialla aina ensin itse päättäneet/päätelleet, mikä olisi meidän mielestämme Jumalan tahto meidän suhteen, etsiessämme omaa srk ja kysellen sitäkin, että onko tämä paikka sittenkään meille se oikea asuaksemme tässä, muutimmeko sittenkin vain oman päätöksemme mukaan tänne..?!

Kuljimme paikkauntia ja seurakuntia etsien sitä meidän ns. omaa paikkaa, vaikka.. nyt sen jo myönnämme, että; "Isä Jumala toi meidät tänne asumaan" ja on antanut meidän vouhottaa eri paikkakuntia ja seurakuntiakin, saamatta niistä mitään hyvää itsellemme.Väsyimme vain ja koimme, ettei meille löydy seurakuntaa missä voisimme käydä ja ehkä jopa palvellakin.

En lähde erittelemään niitä seurakuntia, tai paikkakuntia missä kävimme, mutta lopulta jäi aina luu vetäjän käteen..Eli meidän kätemme saamatta, löytämättä mitään, missä ois kokenut jonkun paikan ihan, omakseen.

Sitten kävimme eräässä srk,sa ja ajattelimme, että meidän paikkamme olisi siellä ja etsimme sieltä asuntoakin ja ois ehkä löytynytkin ihan srk yhteydestä, mutta pikku alkuinnostuksen jälkeen tuli tunne mennä taas täälläpäin olevaan srk ja kävimmekin siellä taas, eilen, mutta Jumala olikin valmistanut kaiken meille ja saimme kokea miten meidät otettiin nyt sinne vastaan ja olemmehan käyneet siellä jo monia kertoja ennenkin..Mutta eilinen oli ihan erilainen kuin aikaisemmat käyntimme ja molemmat sitä ihmettelimme, kun tunsimme tulleemme kotiin.

Samalla kaikki muutto suunnitelmamme raukesivat kun siitä kaikesta tänään keskustelimme.. Sillä: Herra koetteli meitä selvästikin, että: "Toimimmeko taas vain oman ajatuksemme ja tunteemme perusteella, kysymättä edelleenkään Hänen mielipidettään, tahtoaan asiassa?"

Ja kun tajusimme miten meidät on tuotu tänne ja annettu touhuta itse miten koimme ja halusimme, mutta kuitenkin jo kerran Herra osoitti hyvinkin selvästi sen, ettei se mitä olimme luulleet Jumalan tahdoksi, niin se ei sittenkään ollutkaan sitä, vaikka ehkä ulkoiset puitteet olivatkin hyvinkin kristillisiä, mutta meidät suorastaan estettiin liittymästä sinne, koska nyt ajatellen: olisimme kuitenkin kohta lähteneet sieltä pois, kun emme hyväksyneet tiettyjä asioita, tapoja, ym..

Nyt loppui srk etsintä, koska aiomme sitoutua tähän srk jossa olemme täälläpäin nyt käyneet, eilen viimeksi..Ja nyt myöskin loppui levottomuus siitä, missä meidän olisi hyvä asua ja olla, koska koemme ja eilen Herra minulle siitä jo oikein puhuikin, miten Hän on antanut meille tämän asunnon täältä ja lupaa auttaa ja johdattaa meitä täällä, niin että voimme olla Hänen käytettävissään, jne.. Kiitos Herralle!!

Niin nyt kun tajusimme ja myönsimme, että; Tämä paikkakunta ja asunto on se meidän paikkamme ja nyt kun tajusimme, että; isä tahtoo meidän selvästikin alkavan käydä siinä seurakunassa jatkosakin, niin istuin tähän koneelle ja sydämeni valtasi; Valtava kiitosmieli. Eikä siinä vielä kaikki, vaan tuli tarve ja halu pyytää miestänikin rukoukseen ja kiitokseen..Kiiteltiin siinä sitten yhdessä ihmeeellisestä Herran avusta, johdatuksesta, puheestaankin ym.. Halleluja!!