RUKOUSVASTAUS

[rita4]

Erkki-veljeni menetti lapsuudenuskonsa nuorena, noin 18-vuotiaana. Hänen elämässään seurasi pitkä erämaavaellus. Rukoukset eivät tuntuneet nousevan kattoa korkeammalle vuosikymmenien saatossa. Veljelläni oli kova kohtalo, kun ansiotuloille kävi niin kuin Haggain kirjassa 1:6 sanotaan: ”Palkkatyöläinen panee rahansa reikäiseen kukkaroon.”


Oli aikoja, jolloin en voinut iloita lukiessani kirjoituksia siitä, kuinka Jumala on vastannut rukouksiin ja vapauttanut himojen kahleista. Kun sain tämän katkeruuteni anteeksi, rukouselämä alkoi taas maistua.

Jumalalla on keinot

Erkki kaipasi kyllä uskoa Jeesukseen. Hän oli Israelin ystävä. Hänelle tuli vuosia hengellinen lehti. Hän kävi kibbutsissa töissä kaksikin kertaa. Hän ei vaan tullut uskoon. Elämä jatkui synnin poluilla. Äiti oli Erkille rakas ja tärkeä, mutta hänenkään kuolemansa ja taivaan kotiin siirtyminen ei tuonut muutosta Erkin elämään, päinvastoin.

Erkki eli luopiona 48 vuotta, mutta siihen tuli vihdoin käänne. Jumalalla on keinot. Joskus ne ovat kovia, myös omaisille. Erkki sairastui vakavasti. Oli kesäkuun alku, kun Erkki totesi, että hän ei pysty kävelemään montaa metriä. Tutkimuksissa löytyi toisesta keuhkosta syöpä.

Alkoivat koettelemusten ajat. Omaiset olivat sanattomia. Hän muuttui rauhattomaksi, ja ruokahalu katosi. Minulla alkoi Erkin puolesta rukoilemisen loppukiri, ja varsinkin öisin oli siihen hyvä tilaisuus. Vaikka kaikki tuntui pahalle, rukouksissa ollessani rauhoituin. Tunsin selvästi, että Jumalalla oli hyvät aikeet kaikesta huolimatta.

”Puolestani saa rukoilla!”

Kun vein Erkille hänen kotiinsa terveisiä hengellisestä kokouksesta ja sanoin: ”Jeesus tahtoo sinulle hyvää”, hän vastasi: ”Minun puolestani saa rukoilla!” Hän oli kiinnostunut kuulemaan, mitä seurakunnassa tapahtuu. Erkin puolesta rukoiltiin, ja pian tupakka- ja tulitikkuaskit katosivat, samoin pullot. Huomasin, että himot olivat katkenneet.

Erkin kaulan väri vaaleni, vaikka se vähän aikaisemmin oli ollut mustanpunainen. Hän ei enää halunnut torille istumaan toisten kanssa. Tauti vaan ei helpottanut.

Eräänä päivänä minulle soitettiin, että Erkki Nevalainen on heikossa kunnossa. Oli tullut veritulppa terveeseen keuhkoon. Selviytymismahdollisuudet näyttivät heikoilta.

Viimeiselle matkalle

Vaikka ulkonainen ihminen päivä päivältä menehtyi, sisäinen uudistui (vertaa 2 Kor. 4:16-17). Kaija Naukkarinen seurakunnastamme kävi Erkin luona ja lauloi hänen pyynnöstään laulun ”Golgatalle saavuin synteineni”. Myös saarnaaja Esko Nissinen kävi hänen luonaan, ja hän totesi, että Erkki on uskossa.

Lauloimme yhdessä ja rukoilimme Erkin puolesta monet kerrat. Erkki vakuutti, että hän on saanut syntinsä Jeesukselta anteeksi. Lokakuun 15. päivänä sain kädestä pitäen hyvästellä Erkin viimeiselle matkalle Jeesuksen luo. Sanoin itse tulevani perästä.

Kannattaa rukoilla eikä väsyä.

Aili Nevalainen
Lapinlahti