RUKOUSELÄMÄN YLLÄPITÄMINEN

[rita4]

by David Wilkerson | December 29, 2010

Hengellisen kuivuuden lannistamiseksi meidän tulee ylläpitää rukouselämäämme. Miksei sitten yksikään meistä rukoile niin kuin pitäisi? Kaikki kuormammehan nostetaan harteiltamme, kun vain sulkeudumme hänen läsnäoloonsa. Pyhän Hengen ääni kutsuu meitä jatkuvasti rukoukseen sanomalla: "Tule!"

Tule sen veden lähteelle, joka tyydyttää sielun janon. Tule lapsiaan säälivän Isän luokse. Tule elämän Herran luokse, joka lupaa antaa anteeksi kaikki syntisi. Tule Sen luokse, joka kieltäytyy tuomitsemasta tai hylkäämästä sinua ja joka ei koskaan piiloudu sinulta.

Saatamme yrittää mennä piiloon Jumalalta syyllisyyden ja tuomionpelon vuoksi, mutta hän ei ikinä piiloudu. Tule rohkeasti hänen armoistuimensa eteen, kun olet tehnyt syntiä ja epäonnistunut. Hän antaa heti anteeksi kaikille, jotka tekevät parannusta surren tekojaan. Ei sinun tarvitse viettää tunti- tai päiväkausia katuen syyllisenä tai ansaita pääsyä takaisin hänen armoihinsa. Mene Isän luokse, polvistu aukaisten sydämesi ja kerro hänelle tuskasi ja kipusi. Puhu hänelle yksinäisyydestäsi, erilliisyyden pelon ja epäonnistumisten tunteistasi.

Me kokeilemme kaikkea muuta paitsi rukousta. Luemme kirjoja löytääksemme malleja ja ohjeita. Menemme ystäviemme, pappien ja sielunhoitajien luo löytääksemme lohdutuksen tai neuvon sanan. Etsimme apua ja unohdamme suurimman Neuvonantajan, jolla on vastaus kaikkeen.

Mikään ei karkota kuivuutta ja tyhjyyttä nopeammin kuin tunti tai kaksi Jumalan läsnäolossa. Mikään ei voi korvata Isälle suunnattua rukousta suljetussa kammiossa. Siinä on ratkaisu jokaiseen kuivaan jaksoon.

"Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle" (Jes.44:3).

[rita4]

Hengellisen kuivuuden lannistamiseksi meidän tulee ylläpitää rukouselämäämme. Miksei sitten yksikään meistä rukoile niin kuin pitäisi? Kaikki kuormammehan nostetaan harteiltamme, kun vain sulkeudumme hänen läsnäoloonsa. Pyhän Hengen ääni kutsuu meitä jatkuvasti rukoukseen sanomalla: "Tule!"

Tule sen veden lähteelle, joka tyydyttää sielun janon. Tule lapsiaan säälivän Isän luokse. Tule elämän Herran luokse, joka lupaa antaa anteeksi kaikki syntisi. Tule Sen luokse, joka kieltäytyy tuomitsemasta tai hylkäämästä sinua ja joka ei koskaan piiloudu sinulta.

Tätä aloin oikein kuin miettiä itsekseni, mitä tuossa sanotaan ja koska mielessäni on huoli niin omasta rukouselämästäni, kuin yleensäkin meidän Herran omien rukouselämästä.. Olen kuin kokenut väsymystä ja jopa välillä ihan haluttomuuttakin mennä kammiooni rukoilemaan, tai nousta ylös aamuyöstä rukoilemaan, kun Herran Henki siihen mua kutsuu ja vetää, kehottaa.. On mukavampi vain vetää peitto korville ja koittaa nukkua, kuin nousta ylös ja mennä hetkeksi rukoilemaan. Mutta voin sanoa, että: Kun mua kutsutaan rukoukseen ja en lähde, niin en myöskään enää kuin pysty nukkumaankaan, koska mielessäni on kuin kehotus lähteä rukoileen, enkä saa mielenrauhaa, vaan se vaivaa mua, kun tiedän miten arvokasta, ja tärkeää ois mennä rukoukseen ja liha vain lyö hanttiin, vai onko ihan sielunvihollinen, joka saa minut jäämään sänkyyn ja tunnin, kahen välein sit kuitenkin kuin herään ja taas on kutsu; Tule!

Tulee kuin hengellinen kuivuus, ja jos sitä kuivuutta ei ala kasteleen, suostumalla huokaileen, Jeesusta ja meneen rukoukseenkin, niin se kuivuu vain entisestäänkin ja kohta se ei enää kuin haittaakaan, vaikka en rukoilekaan, tai mene ristinsä juurellekaan ja pyydä uutta voimaa, puhdistusta, muutosta tms..

Mietitäänpä kesää, ja kun laitamme kasvimaahan jotain, tai istutammepa sitten mitä tahansa maahan, niin jos emme kastele sitä, nää vaivaa hoitaa sitä mitä istutimme, tai kasvatamme, niin eihän se kasva, vahvistu, ei, vaan se kuivuu ja jopa lopulta kuolee, jos ei edes sada tai jos kukaan muu ei mee kastele sitä.. Moni saattaa ajatella, että uskonsa kasvaa jos käy seurakunnassa, tai jos kuuntelee netistä puheita, lauluja, tms.. Toki ne on tärkeitä myöskin, mutta nekään ei yksin riitä, jos emme kerkiä, halua, jaksa mennä Jeesuksen ristin juurelle, polvistua siihen edes pieneksikin hetkeksi ja tuoda Hänelle asioitamme rukouksen kautta esille.. Toki Hän jo tietää aivan kaikki asiamme meidän mitään sanomattakin, mutta olen täysin varma siitä, että; "Hän, Herramme, Jeesus Kristus, haluaa meidän omin sanoin ja eteensä tullen tuoda niitä asioitamme ja sydämmme tuntoja; rukouksella sekä kiitoksellakin esille!"

Fil. 4:6-7
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Tuo Raamatunpaikka puhuu rukouksesta, kiittäen jo kuin etukäteen kaikesta mitä Herra haluaa tehdä, antaa, vaikuttaa meissä, sekä siitä yli ymmärryksemmekin käyvästä rauhasta, jonka hän huom! Lahjoittaa sydämiimme, kun olemme yhteydessä kanssaan ja tahdomme viipyä edessään: rukoillen sekä kiitäenkin!

Saatamme yrittää mennä piiloon Jumalalta syyllisyyden ja tuomionpelon vuoksi, mutta hän ei ikinä piiloudu. Tule rohkeasti hänen armoistuimensa eteen, kun olet tehnyt syntiä ja epäonnistunut. Hän antaa heti anteeksi kaikille, jotka tekevät parannusta surren tekojaan. Ei sinun tarvitse viettää tunti- tai päiväkausia katuen syyllisenä tai ansaita pääsyä takaisin hänen armoihinsa. Mene Isän luokse, polvistu aukaisten sydämesi ja kerro hänelle tuskasi ja kipusi. Puhu hänelle yksinäisyydestäsi, erilliisyyden pelon ja epäonnistumisten tunteistasi.

Me kokeilemme kaikkea muuta paitsi rukousta. Luemme kirjoja löytääksemme malleja ja ohjeita. Menemme ystäviemme, pappien ja sielunhoitajien luo löytääksemme lohdutuksen tai neuvon sanan. Etsimme apua ja unohdamme suurimman Neuvonantajan, jolla on vastaus kaikkeen.

Mikään ei karkota kuivuutta ja tyhjyyttä nopeammin kuin tunti tai kaksi Jumalan läsnäolossa. Mikään ei voi korvata Isälle suunnattua rukousta suljetussa kammiossa. Siinä on ratkaisu jokaiseen kuivaan jaksoon.

[i]"Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle"[/i] (Jes.44:3).

Mä Sulta yhtä rukoilen Vetelin Tytöt

[rita4]

Matt. 6:
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13 Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Tuo Raamatunpaikka kuin nousi sydämelleni, kun tässä tänään ajattelin rukousta, sen arvoa/tärkeyttä, sekä sitä mitä ja miten, milloin tulisi rukoilla.

Puhun vain itselleni ja ehkä sinäkin rakas kanssamatkaajani saat tuumailuistani jotain omaankin pohdintaasi ja elämääsi, rukouselämääsi ennenkaikkea tästä.

Minulle itselleni rukouselämä on muotoutunut vuosien ja sanoisinko vaikeuksienkin kautta hyvinkin rakkaaksi ja tärkeäksi. Mitä vaikeampaa on ollut, nin sitä halutumpi on mennä rukoilemaan ja kertomaan Herralle Jeesukselleni; mitä on ja miltä tuntuu, sekä mitä tarvisin jotta selviäisin, tai vain pyytää viisautta ja voimaa kaiken ylle.

Eihän ne häävejä, ainakaan minun omasta mielestäni ole nuo mun rukoukset, mutta se ei olekaan tärkeintä, miltä minusta tuntuu, vaan että: Haluan olla rukouksessa, mennä omaan ns vakipaikkaani rukoilemaan ja saada polvistua siinä Herran ristin juurella eteensä ja avata sydämeni Hänelle, joka voi yksin minua ymmärtää, sekä auttaa. Saan olla sanan varsinaisessa merkityksessä Isän Jumalan lapsena siinä, sekä huonona että myöskin heikkona, vajavaisenakin (joiksi niin usein tunnen itseni) ja minut siltikin: hyväksytään tällaisenani ja saan tuntea, että minua ymmärretään sekä kuunnellaan ja mikä ihaninta, minua autetaan, annetaan sanoja taivaasta miten toimia, jne..

Minun mielestäni,... siis tämä on nyt vain minun oma ajatukseni, että: on ensin opittava rukoilemaan omien asioidensa ja itsensä puolesta ja sitten vasta pikku hiljaa valmistua siihen, että rukoilee muidenkin asioiden ja ihmisten puolesta.Toki on hyvä rukoilla rakkaidensa puolesta, esivallan ja uskovien, srk, sekä vainottujenkin puolesta, mutta tuoda itsensä siihen ristinsä juurelle paljastettuna ja tahtoen joka hetki muuttua enempi Herran käytössä olevaksi, jne.. En pyydä allekirjoittamaan tätä ajatusta, mutta Jos me emme osaa, tai vain yksinkertaisesti kykene, tai emme edes halua ensin tuoda itseämme Herran eteen ristinsä juurelle, pyytää verensä pesua synteihimme ja muuttumista, muutosta omaan ajatteluumme, käytökseemme, sekä rukoilla, että: Voisimme laittaa lihan tahtomme joka päivä ja joka hetki: roikkumaan ristille, siis kuolemaan omalle tahdollemme, jotta voisimme ja osaisimme paremmin silloin myöskin olla; Herramme käytössä/käytettävissäkin.

Mutta Jos lihanmieli ei kuole, niin silloinhan se touhuaa kaikenlaista yhtä aikaa kun rukoilemme, luemme Raamattua tai vain olemme ja elämme ja kaikki muu tulee silloin tärkeämmäksi, ehkä jopa arvokkaammaksikin ja rakkaammaksi, kuin puhdistautua Jeesuksen ihanassa sovintoveressä ja Jeesuksen nimessä. Miten on ystäväiseni; Haluatko muutosta, muuttua yhä vain enemmän Kristuksen Jeesuksen kuvan kaltaisuutta kohden ja saada olla käytössään tänä vaikeanakin aikana, sekä voida rohkeasti olla Hänen käytettävissään siellä, missä Hän sinua tahtoisikin käyttää, sekä tahtonsa niin sinulle, niin kuin muillekin ihmisille näyttää?!

Minä ainakin tahtoisin ja se vaatii, niin ikävältä ja kurjalta kuin se saattaakin tuntua lihastamme (oma tahto maailmamme), niin sen on ensin: Kuoltava ja vain siten, silloin kun päätämme totella, nöyrtyä, suostua tahtoonsa, vaikka se maksaisi meille mitä tahansa; ei rahassa, vaan palvelutyössä, niin siltikin suostumme tahtoonsa ja olemme käytettävissään siellä missä juuri nytkin olemme ja elämme ja missä sitten liikummekin, jne..

Siihen me kaikki tarvitsemme rohkeutta ja halua totella ääntään, olla kertomassa Herrasta Jeesuksesta niillekin, jotka ovat lähimpiämme, tai joita kohtaamme kun liikumme muualla, jne.. Ja sen rohkeuden ja viisauden puhua oikeaan aikaan, oikeille ihmisille, niin sen me saamme: rukouksen kautta, kun pyydämme viisautta sekä rohkeutta, sitä voimaa elää ja toimia, puhua, joka jo itsessäänkin kertoo muille, ketä me seuraamme, kenen omia olemme ja ketä me todella rakastamme. Onko se rakkaus itseämme, perhettämme, tms kohtaan suurempi kuin rakkautemme Herraa Jeesustamme kohtaan, niin että; tottelisimme Henkensä puhetta ja myöskin kuuntelismme mitä Pyhä Henki tahtoo sanoa Jeesuksen sydämeltä meidän sydämiimme, kehottaa...

Koin tuota kaikkea miettiessäni, että Pyhä Henki puhui minulle Jeesuksesta, kuinka Hän oli aina kuuliainen Isälleen Jumalalle ja kuinka Hän rukoili paljon, vetäytyi aina yksinäisyyteen rukoilemaan, sekä yöllä, että päivälläkin Hän tahtoi toteuttaa Isänsä tahtoa ja kuunnella mitä Isä Hänelle tahtoi puhua ja opastaa, Hän ei niin kän ajatellut itseään, vaan sitä palvelustyötä, mihin Jumala oli Hänet asettanut, jotta ihmiskunta pelastuisi ja voisi saada kuulla rakastavasta Jumalasta, jne.. Ja Herran Henki sanoi minulle;

"R, Jos Jeesus ei olisi totellut, vaan olisi kieltäytynyt, mennyt vain nukkumaan lähtemättä ensin yksinäisyyteen rukoilemaan, niin olisiko Hän silloin voinut olla Isänsä käytössä, totella, noudattaa Isän Jumalan tahtoa ja olla käytettävissään, jos Hän olisi vain ajatellut itseään ja mukavuuttaan, väsymistään, tms..? Ei, ei Hän olisi voinut toteuttaa sitä kaikkea mihin Hänet oli valmistettu ja asetettu, vaan Hän olisi ollut heikko ja haluton olemaan siinä tehtävässä, sillä paikalla mihin Hänet oli asetetttu ja jota varten Hän oli syntynytkin, jne.. Ja muista, Hän oli ihminen, siinä kuin minä, sinä tai muutkin ovat. Mutta Hän tahtoi nöyrtyä, suostua, kuolla omille ajatuksilleen ja tahdolleenkin ja totella, olla viimeisen hengen vetoon asti kuulianen ja nöyrä, sekä selvitä voittajana sekä kestää ne vaikeudet ja uhkat, vastustamiset ym, joita tuli Hänen kohdalleen loppuun asti, ristinpuulle asti; kun kansa ei ymmärtänyt, eikä uskonut Hänen olevan Jumalan Poika, Pelastaja, Vapahtaja. Ja Hän tahtoi Rukoilla, että kestää koetuksetkin, aivan kaiken voittajana, eikä luovuttaa..!"

Laitoin sen puheen hiukka lyhenenttynä, mutta jossa on ne tärkeimmät, mitä Pyhä Henki tahtoi minulle puhua ja kuin muistuttaa, että; Meidän tulisi pyrkiä myöskin olemaan Herran äänelle sekä tahdolle kuuliaisia, eikä niin paljoa [i]aina ensin ajatella omia tuntemuksiamme, väsymistämme, masennustamme, kaiken pieleen menemistäkään, tms.. Vaan meidän tulisi kuin; opetella Luottamaan, että: Isä tietää jo asiamme ja tilanteemme, taloutemme ym jaksasimmekin, aivan kaiken elämästämme ja haluaa olla kanssamme sekä auttaa meitä. Ja vaikka se ei useinkaan tapahdu ns sormia näpsäyttämällä, eli; meidän tahtomallamme tavalla tai ajalla, vaan niin kuin on Isän tahto ja aikataulu asioilla...niin kaikki tulee tapahtumaan loppujen lopuksi aina kuitenkin meidän parhaaksemme, koska Isähän rakastaa meitä lapsiaan, omiaan ja tahtoo auttaa meitä,olla kanssamme Poikansakin kautta, kunhan me emme olisi niin epäuskoisia ja voimattomia rukoilemaan.. Niinpä niin..

Vaan meidän vain tulisi kuin Päättää; Minä haluan olla rukouksessa ja viipyä rukouksessa. Ja jos ei ole sanoja, niin olen ainakin edessään hiljaa ja odotan puhettaan, ääntänsä, apuaan ja voimaansa asioihini sekä elämääni, vahvistusta: jaksaa joka ikinen elämäni päivä loppuun asti Heran omana ja pyrkiä luovuttamaan se oma tahto ristiinnaulittavaksi, (sen on kuoltava, siis oma tahtomme) ja pyytää Jumalan, Isämme tahtoa, joka on aina se parempi sekä kestävämpi, sekä hyvään lopputulokseenkin johdattava jolloin saamme kokea rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, kun nöyrtyen tottelemme ääntään, tahtoaan sekä Sanaansakin totellen.

Joh. 17:
1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;
2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.