ilosanoma.munfoorumi.com

Julkaistu 16.7.2015 18:17

"He saapuvat juhlimaan idästä ja lännestä", raikuu laulu kotoisassa takkahuoneessa näkövammaisten loma- ja kurssikeskuksessa Kuopion Koivurannassa 1990-luvun alussa. Ilmapiiri on iloista odotusta täynnä.

Laulun jälkeen esittelemme itsemme ja kerromme, millä mielellä ja millaisin odotuksin olemme saapuneet leirille. Leiriläisiä on kirjava joukko eri seurakunnista, ja jopa seurakuntaan kuulumattomiakin on mukana.

Menossa on Vapaa Sisälähetys ry:n eli nykyisen Hyvä Sanoma ry:n leiri näkövammaisille. Minä ja mieheni kuulumme leiritoimikuntaan. Näiden leirien aloittaminen on ollut meidän unelmamme täyttymys.

Kuten leireillä yleensäkin, ohjelmassa on raamattutunteja ja paljon musiikkia.

Leiriltä on jäänyt mieleen, miten kukin osallistui kaikkeen tekemiseen iloiten ja antoi omat leiviskänsä rohkeasti käyttöön. Keskinäinen kanssakäyminen oli avointa ja ilolla höystettyä. Vakavillekin asioille annettiin sijaa, ja sielunhoitopalvelu oli jatkuvasti saatavilla.

Vaikka olinkin vastuussa leiristä, virkistyin siellä valtavasti. Leiriläisten positiivinen suhtautuminen sai sen aikaan. Kun sitten leiri päättyi ja saavuimme “siviiliin”, pudotus oli melkoinen.

Kun menin Helsingin rautatieasemalla taksiin ja ihastelin kaunista ilmaa taksikuskille, hän sanoi hyvin vakavana, että tuolta tulee kyllä tummia pilviä. Sanoin hänelle hieman huvittuneena, että anna minun nyt nauttia tästä hetkestä ja antaa tummien pilvien vielä olla.

Tuona samana saapumispäivän iltana meille tuli terve pariskunta kylään. Voi kuinka he vaikuttivatkaan vakavilta. Itse olin vielä leiritunnelmissa ja positiiviset ajatukset noruivat mielessäni.

Tuli puheeksi, että jos saisin näköni, mitä tekisin. Sanoin, että menisin kirjastoon ja kahmisin itselleni sylillisen ihania kirjoja. Niinpä ystäväni sanoi hyvin vakavana ja alakuloisena, että eipä sieltä kirjastosta juuri mitään hyvää löydy. Vimmastuin ja hämmästyin ja sanoin, että jos tuo näkevänä olo on noin ankeaa, en kyllä tahtoisikaan ruveta näkemään. Tummia pilviä taivaalla, kirjastossa ei ole mitään ja ollaan kuin seipään nielleitä.

Mielessäni seikkailivat vielä iloiset ja kiitolliset näkövammaiset, ja yhdyin ilolla heihin. Mietin, miksi terveen elämä on niin ankeaa? Mikä saa kaiken näyttämään niin tummalta ja mitäänsanomattomalta? Mikä näkevän saa näkemään vain tummat pilvet ja kaiken synkkyyden? Onko se realismia, ja elämmekö me näkövammaiset illuusiossa?

Tahdon elää kiitollista elämää. Elämäämme kuuluu laaja skaala kaikkea. Oma mottoni on: en voi päättää, mitä elämässäni tapahtuu, mutta sen voin päättää, kuinka suhtaudun kaikkeen siihen, mitä elämässäni tapahtuu.

Tänä kesäiltana mieleeni palaavat edellä kuvatut muistot, koska olemme jälleen järjestämässä Hyvä Sanoma ry:n kanssa näkövammaisten leiriä pienelle ryhmälle. Odottelemme sitä innolla ja mielenkiinnolla. Jo puhelut ilmoittautuvien leiriläisten kanssa ovat olleet täynnä kiitosta ja iloa.

Elämmepä millaisissa elämäntilanteissa tahansa, meidän on hyvä saada kohdata ihmisiä, joiden kanssa jaamme samanlaisia elämän olosuhteita.

Tarja Varjonen

Kirjoittaja on näkövammainen kirjailija Keski-Suomesta.

Elämmepä millaisissa elämäntilanteissa tahansa, meidän on hyvä saada kohdata ihmisiä, joiden kanssa jaamme samanlaisia elämän olosuhteita.

Tuo lausahdus jotenkin kimposi ja aloin ajatella omaa elämääni ja millaista se on ja miten voisin jakaa tuntemuksiani, kokemuksiani toisille? Ja kyllähän se on totta, että vain samanlaista tai ainakin samantapaista elämää viettävä voi ehkä edes jotenkin ymmärtää mitä käyn läpi tai mitä koen. Ja olen huomioinut elämässäni uskovana, että usein Herra johdattaa elämääni sillä tavalla ja sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä koen, tai käyn läpi, tai vain tahtovat rukoilla puolestani ja tukea, tsempata, rohkaistakin minua. Siitä usein nousee nöyrä kiitollisuus Isälle, joka on antanut elämääni heitä, aika harvoja tosin, mutta on kuitenkin heitäkin jotka edes yrittävät ymmärtää mitä käyn elämässäni läpi tms.. Sillä uskallan sanoa, ettei meistä kukaan täysin koskaan pysty ymmärtään täydellisesti mitä elämässämme sitten onkin: vaikeuksia, sairauksia, tms..

Kun menin Helsingin rautatieasemalla taksiin ja ihastelin kaunista ilmaa taksikuskille, hän sanoi hyvin vakavana, että tuolta tulee kyllä tummia pilviä. Sanoin hänelle hieman huvittuneena, että anna minun nyt nauttia tästä hetkestä ja antaa tummien pilvien vielä olla.

Tuona samana saapumispäivän iltana meille tuli terve pariskunta kylään. Voi kuinka he vaikuttivatkaan vakavilta. Itse olin vielä leiritunnelmissa ja positiiviset ajatukset noruivat mielessäni.

Tuli puheeksi, että jos saisin näköni, mitä tekisin. Sanoin, että menisin kirjastoon ja kahmisin itselleni sylillisen ihania kirjoja. Niinpä ystäväni sanoi hyvin vakavana ja alakuloisena, että eipä sieltä kirjastosta juuri mitään hyvää löydy. Vimmastuin ja hämmästyin ja sanoin, että jos tuo näkevänä olo on noin ankeaa, en kyllä tahtoisikaan ruveta näkemään. Tummia pilviä taivaalla, kirjastossa ei ole mitään ja ollaan kuin seipään nielleitä.

Tuo ed. myöskin laittoi miettimään elämäämme ja millaista se on?

Minä olen saanut syntymälahjana positiivisen ajattelun asioihin, mutta kyllä minullakin on ollut masista ja vaikeaa, ihmissuhde ongelmia, sairauksia ym.. Mutta kun sain tulla uskoon 32v sitten, niin siitä alkoi eräänlainen uudenlainen opettelu suhtautumisessani elämään, vaikeuksiin ja myöhemmällä iällä sairauksiinkin, niihin vakavampiinkin.. Ja sanon rehellisesti ettei se aina ole ollenkaan ollut helppoa aikaa..Mutta olen jotenkin periksi antamaton luonne ja haluan nähdä tai ainakin pyrkiä näkemään sekä kuulemaankin; hyviäkin asioita, uskoa muutokseen ja ihmisen, kovankin sellaisen; muuttumiseen, jotta löytyisi yhteys ja ystävyys, ym.. Ja kun rinnallani kulkee sekä sydämessäni asuu itse Jeesus Kristus, Poika Jumalan, Pyhän Henkensä kautta, niin sieltä olen saanut tarvittavia neuvoja, ohjeita miten toimia, puhua, kestää jne.. Kuin myöskin varovaisuutta ja viisauttakin, aivan ihmeellisellä tavalla. Mutta noista em ei mikään ole minun ansiotani,ehei! Vaan siitä kaikesta kuuluu kunnia ja ylistys vain yksin Herralleni ja Jumalalleni, eikä minulle.

Mutta mua on aina jotenkin kuin ärsyttänyt ihmiset, kun he ovat niin synkkiä ja kuin etsivätkin kaikesta synkkyyttä, ym.. Ja minä taas kuin haluaisin kaikesta löytää sen ilon ja onnenkin jyväsen, edes pientäkin pienemmän: mihin tarrata ja siitä pitää vain lujasti kiinni, jotta jaksaa päivästä toiseen, tuli sitten elämäämme mitä tahansa vastaan, kohdallemme ... Ja sehän kyllä on löydettävissäkin, eikä se edes ole kaukana yhdestäkään ihmisestä, vaan Hän on hyvinkin lähellä jokaista joka vain tahtoo etsiä Hänen kasvojaan, sekä tahtoaankin. Hän on Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka on nyt jouluna seimenlapsena mutta Hän on ylösnoussut jokaisen ihmisen Vapahtaja, joka vain tahtoo ottaa Hänet sydämeensä asumaan ja saada Pyhä Henki uskoontulon myötä ohjaamaan elämäänsä: joka ikinen elämänsä päivä, aivan loppuun asti, kunnes pääsemme siirtymään kerran sinne ihanaan kirkkauden rantaan, missä kaikki tämä pelko ja tuska, kipu ym on kokonaan poissa. Päästä kotiin, taivaaseen. Hallleluja! Amen!

Hoosianna, hoosianna, Asanna, san. säv. Seija Lehtonen

Jes. 48:
17 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.
18 Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;
19 sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

20 Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin".
21 Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.
22 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

Mietin sitä rauhaa, joka on kuin hiljainen tuulen hyminä, tai levollisesti liplattava aalto rantahietikkoon, se on niin sanoin kuvaamattoman ihmeellistä, kun Herra laskee uskovan sydämelle rauhansa lahjan, vaikka kaikki pitäisikin olla yhtä myrskyä sydämessä, epävarmuutta, ehkä pelkoakin ja rauhattomuutta, surua ja murhetta.. Mutta EI! Kun käyt rukoukseen ja kerrot Jeesukselle aivan kaiken teeskentelemättä, yrittämättä salata, tai olla jotain parempaa uskovaa, niin saat olla täysin varma siitä, että Herra haluaa laskea sydämellesi rauhansa lahjan. Amen!

Hän tahtoo auttaa, ja antaa anteeksi, kun anteeksiantoaan rukoilet, niin omaan sydämeesi, kuin ehkä hänenkin sydämelleen, jonka takia elämäsi on nyt niin hankalaa ja vaikeaa, täynnään surua ja murhetta, kipua ym..

Jotenkin juuri tuo anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen on ollut päällimmäisenä sydämelläni nyt jo jonkin aikaa, kun näen uskovia joiden sydämessä ei ole anteeksiantoa eikä sen myötä rakkautta toista uskovaakaan kohtaan. Uskon, että Jumala murehtii, jos emme pyri, tai edes halua antaa ja pyytää anteeksi toisiltamme.

Kyllä minullakin välillä ns kuohahtaa kun satutetaan ja mollataan, moititaan, tehdään jäynää, joka ei ole ollenkaan kivaa.. Mutta kuitenkin jotenkin olen kokemassa, että en saa jäädä sitä miettiin, hautomaan ja siten kuin antaa vihalle, katkeruudelle, kaunaisuudelle tms myöten, periksi ja jäädä siihen kurjaan tilaan, jossa vain miettii sen toisen tekemisiä, tai sanomisia, tms. Ei niin ...Siitä on mentävä eteenpäin uskontiellä, sekä vapauduttava ja lihan mieli on laitettava ristille kuolemaan. †

.. Vaan minun on tehtävä itse: Päätös, pyytää, sekä myöskin antaa anteeksi. Ja jos se anteeksipyyntöni menee kuin vesi hanhen selästä, kun se ei kelvannutkaan sille toiselle, niin vien sen ainakin rukouksessa Herramme ristin juurelle; Jeesukselle ja ja kerron että Haluan antaa hänelle, heille anteeksi, vaikka he eivät otakaan vastaan anteeksipyyntöäni. Ja pyrin rukoileen sellaisen ihmisen tai ihmisten puolesta, että: Herra siunaisi heitä ja tahtoisi antaa heille ainakin anteeksi heidän väärät tekonsa tai sanansa, tm, niin että minäkin sitten paremmin pystyisin heille tai hänelle anteeksi antamaan ja unohtamaan, sekä menemään taas kuin eteenpäin vapaana kaikesta siitä mikä hidastaa kulkuani, tai painaa mieltäni, tms..

Se ei ole helppoa toimia noin, (koska lihamme tahto ja ylpeytemme estää sen) vaan usein siihen saattaa kulua päiviäkin. Mutta koska en saa rauhaa sydämelleni ennenkuin sen teen, niin koitan opetella menemään nopeammin, tai useammin rukoukseen ja olla täysin avoin ja rehellinen, rikottunakin Herramme edessä ollen, enkä esitä mitään pyhimystä, ehei. Vaan saatan sanoa miltä tuntuu ja mitä aattelen heistä, mutta siltikin pyrin lopuksi antaan anteeksi ja pyytään anteekisantoaan heille (koska Herran Henki siihen mua kehottaa).

Se on kuin prosessi, joka lähtee käyntiin kun tulee satutetuksi ja loukatuksi, hylätyksi, tms.. Ja me itse päätämme, miten siitä sitten jatkamme? Jäämmekö kaunaisuuteen, itkemään, kun on loukattu, satutettu, hylätty, tai mitä se sitten onkin.. mitä meille on tapahtunut. Herra ei pakota meitä ketään mihinkään, vaan se on Aina vapaaehtoista ja voimme niin halutessamme elää vaikka loppuelämämme olematta antamatta anteeksi, tai pyytämättä anteeksi toiselta, mutta se tie on erittäin raskas kulkea ja enkä siksikään suosittele sitä.

Kaunassa ja anteeksiantamattomuudessa on paha olla, ei se ole kenellekään kivaa, vaikka kuinka uskottelisikin sen olevan ihan oikeutettua. Mutta ei se ole, koska Jumala haluaa antaa meille anteeksi, niin oishan se hienoa, jos mekin nöyrryttäis sen verran, että tahdottas pyytää toiselta anteeksi ja antaa anteeksi, olipa asia sitten miten kipeä tai vaikea sitten tahansa, ja mikä tärkeintä; Pyytää Herraltammekin anteeksi lihallisuuttamme ja ehkä jopa maailmaan rakastumistammekin, tms.. Mennä itseemme ja antaa Isän paljastaa meille itsellemmekin sydämemme todellinen tila, siis; mikä se on Hänen silmissään, sekä puhdistaa se Poikansa Jeesuksen Kristuksen verellä, jottei saatana enää pääsisi meitä vetään kelkkaansa mukaan ja niin kovin pian sit lähteenkin sillai väärään suuntaan kulkemaan uskoaan muka todeksi. Pysy Jeesuksen omana loppuun asti!!

Sua kiitän rakas Isäni taivaan, kun huomaan miten jälleen kerran olet ottanut sydämeltäni pois raskaan taakan, sekä itkuisuudenkin. Olet kallein aarteeni rakas Jeesukseni ja sua mä tahdon rakastaa, seurata, sekä totella Sanaasikin, joka mua ohjaa Henkesikin kautta kulkemaan Isän tahdon mukaisesti. Kiitos, että voin antaa anteksi ja pyytää anteeksi, koska ymmärrän, että Jos nämä 2 asiaa puuttuvat uskovan elämästä, niin se on silloin jo hyvin huolestuttavaa. Kiitos oi rakas Herrani, että osoitat minullekin kurjalle rakkauttasi ja jaksat antaa minullekin anteeksi kaikki väärät tekoni, sanani ym.. Sua tahdon mä palvoa ja palvella! Ole ylistetty Herrani ja Jumalani! Halleluja!! Amen!

Osaatko ystäväiseni elää kiitollista elämää? Joka päivä on aihetta kiittää Herraa avustaan, sekä läsnäolostaan kanssamme Pyhän Henkensä kautta. Tuossa kun äsken vain istuskelin, niin sydämelleni nousi nöyrä kiitollisuus Isälle siitä, kun auttaa ja vaikuttaa henkeeni kiitollisuutta pienistäkin asioista. Niin, eikös me useimmiten odoteta niitä ns isompia juttuja elämässämme, joista sitten voisimme olla Isälle Jumalallemme kiitollisia ja iloisia? Kuinka usein ne pienet jutut vain menettävät arvonsa ja kuitenkin, niin juuri, ne mitään sanomattomat, pieniltä asioilta tuntuvat asiat, voivatkin tuoda sydämiimme valtavan ilon, kiitollisuuden, sekä,kuin rauhan ja levonkin sydämeemme.

Ei tartte kuin istahtaa ja katsoa ulos aurinkoa, tai kun on hyvä ja turvallinen koti, noh tietty ei aina välttämättä niin kauniskaan,( ei palatsi), jossa monesti voi olla tavarat mökissä sekasinkin, mutta, niin juuri; Se on kuitenkin minun oma kotini, jossa saan asua kanssa rakkaani ja kokea miten Herra on kanssamme, lähellämme ja aivan kuin hyväntahtoisesti seuraa elämäämme ja siunaa sitä.

Kiitollisuus ei useinkaan synny isoista asioista, vaan kun on nöyrä, Herraa Jeesusta rakastava sydän. Niin ne elämän pienet ns suolapalat, makeat muistot, rakkauden ilmapiiri, sopu ja rauha, ystävällisyys, toisen huomioiminen, kaunis päivä, ilo toisen onnistumisesta, ehkä kotieläimen paijaaminen, ilo ja tyytyväisyys, kun sai kerrottua jollekin evankeliumia, varmuus siitä, että nämä kaikki kivut ym poistuvat, kun päsee kotiin, jossa ei enää olla sairaita, eikä murheellisiakaan, jne.. Voimme olla kiitollisia Isällemme melkeinpän ihan mistä vain, jos vain niin tahdomme, silloin kun sydämessä, mielessämme, ei olisi vain nurina ja murinamieli, kun mikään ei mukamas onnistu ja nämä em asiat aivan takuulla vievät sen ilonkin sydämistämme ja kaikki onkin vain silloin synkkää, sekä mustaa taivalta..

Sinä itse voit vaikuttaa; Löydätkö joka ikinen armon päivä elämästäsi myöskin ioa sekä kiitollisuutta, kiitolisuutta siitä, kun Isä johdattaa elämääsi ja vie sitä kohti voittopalkintoa, taivaskotiasi. Haluathan sinäkin olla valmis lähtemään kotiin, kun sen aika on ja siihen asti; pyrkiä elämään lähellä verilähdettä, ristin juurella parannusta tehden, maailman mukavat houkutukset, joita on jo melkein kaikissa seurakunissakin, niin sellaisen maailmallisuuden, ja lihan mukaan elämisen hyljäten, ja kuollen lihasi tahdolle. Sinä valitset!

Vaikka näymmä veljet yuo tubessa opettavatkin, että jos et kuulu seurakuntaan, niin silloin olet irtolainen. Noh, silloinhan Paavalikin ja Jeesus ym olivat irtolaisia, koska ei he kuuluneet seurakuntaan. Missäs kohtaa Raamattua sanottiinkaan, että; Lähtekää ulos sieltä, jos siellä ei pysytä Sanassa ja Totuudessa. Älä eksy! Älä mene srk ruokkimaan lihaasi. Älä kuuntele väärään menneitä julistajia, äläkä seuraa heitä. Minäpä kerron vielä lopuksi erään tilanteen, kun Jumala oli puhunut varsinkin miehelleni ja sitten jo minullekin; "Ettei pidä mennä yhdenkään julistajan perässä juoksemaan, eli mennä mihin vain, kun joku tietty, itsestä miellyttävä, ehkä jopa totuudellinenkin on jossainpäin puhumassa. Herra sanoi: Älä seura ihmistä, vaan seuraa vain Minua ja Minun Sanaani!"

Noh mehän mentiin erästä siskoa kuunteleen, joka on ollut raamatulllinen ja suorapuheinenkin, mutta miten kävikään? Hän puhui ihan pehmeitä, ja jotain ns sinnepäin ja kehui erästä uskon sisartaan ylitsevuotavasti, ei mitään parannussaarnaa, ei synnin vaarallisuudesta ym sanaakaan, vaan sanoisinko: lepsua menoa, maailmallista jutustelua, ja sen hyväksyntää, ym ja olimme tosi pettyneitä. Silloin Herra sanoi sydämillemme; "Minähän jo sanoin, ettei pidä juosta yhdenkään mieluisen puhujan perässä!" Älä sinäkään rakas ystäväni juokse yhdenkään puhujan perässä, saatat joutua pettymään, sillä aika on sellaista, että vain pysymällä itse lähellä Herraa, Raamattua lukien, rukoillen, pyrkien puhdistautumaan joka päivä verilähteellä, niin vain siten voit pysyä puhtaana, hereillä, sekä Herramme tahdossakin kulkien..Ja valvoen omaa uskosi tilaa olet kerran ylösotossakin mukana, etkä niiden joukossa, joilta öljy olikin loppunut. Herää ja valvo!! Sinua siunaten!

2. Kor. 6:
14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".

Voisin sanoa: Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskonnollisten kanssa..Ollaan enää vain usein ns mukana kulkijoita, kun ei olla tehtykään parannusta jostain synnistä ja usko on silloin alkanutkin hiipua, ja se ei enää olekkaan elävää, vaan kuollutta uskoa. eli usein on jo kuin luovuttu uskosta, mutta ei kehdata, tai ei edes halutakaan lähteä pois, kun kukaan ei ole huomannut totuutta, ja siksi onkin helppoa jäädä joukkoon mukaan, ja esittää uskovaa, koska jo osaa kaiken, mitä siellä on, kuin ulkoa. Mutta on uskovan nimikkeellä esiintyen, jäänyt vain uskonnollisuuden harjoittamiseen. Tosin Jumala kyllä tietää ja näkee totuuden, Häntä kun ei kukaan voi huijata. Mutta vastuu valheen esittämisestä aina jää viime kädessä kuitenkin ihmiselle itselleen. Jumalansa edessä hän seisoo tai kaatuu.