ilosanoma.munfoorumi.com

Herra, onko totta, että annat elämääni iloa?

Eräänä kesäaamuna istuin keittiössä aamupalalla. Minulla oli huolia. Murehdin. Katsoin ulos ikkunasta. Ystävämme orava siellä järjesti minulle esityksen hyppelehtimällä puusta toisen. Huoleni katosi hetkessä.

Taivaalliset niityt

Vielä on jäljellä kesäpäiviä tänä kesänä. Ruiskaunokit kertoivat sen minulle tänään puhjetessaan kukkaan. On myös ihmeellistä kävellä tietä pitkin, kun tienreunoilla kasvaa monenlaisia ihania kesäkukkia.

Olen ajatellut, että enkelit liikkuvat tällaisiana päivinä seurassamme yhä useammin ja tuovat taivaan valoa. Saamme olla matkalla taivaan kotiin. Joskus arkiaherusten keskellä meille näytetään kesäniittyjä.

Kysy Isältä

Elämä kysyy paljon. Päivittäin tulee vastaan vaikeita kysymyksiä. Visaisia ne ovat silloin, kun meiltä kysytään omantunnon ratkaisuja. Jumala on luvannut Sanassaan vastata kysyjälle. Hän haluaa johdattaa askeleitamme ja kuljettaa meitä ilon poluille.

Lähellä Herraa

Kesällä on parasta hoitoa istua ulkona keinussa ja lukea Jumalan Sanaa, kokea, kuinka Jeesus on lähellä, lämmittää ja parantaa syvältä. Näinä hetkinä tuntuu: Saisipa aina kuulla Jeesuksen sydämen lyönnit.

Anne Pesonen
Alajärvi

Niinpä, kuinka moni tänäkin armon päivänämme kysyy Isältä; Herra, onko totta, että annat elämääni iloa?

Kun elämä koettelee ja tulee erilaisia vastoinkäymisiä, vaikeuksia, tulee murhetta ja sairautta, rahatkin jo ihan loppu ja elää vain pitäisi ja syödä/juoda joka päivä, sekä maksaa laskut, ym.. Niin kyllähän siinä saattaa ilokin kadota ja tilalle nousta epätoivo, toivottomuus ja itkuakin tuhertaa, kun kaikki kaatuu niskaan.

Ei siinä jaksa katsella lintuja, eikä ajatella positiivisesti, ei ottaa itseään niskasta kiinni, ei edes rukoilla, tai lukea Sanaakaan. Se on kuin pimeys, tai valtava syysmyrsky, kun lankeaa elämään. Sydän miettii ulospääsyä, ajatukset kiertää kehää ja vain kerta kerran jälkeen ne pahenee ja mustenee..Ollaan jo ihan aallonpohjalla ja sieltä se nousee pelottavana uusi aalto, entistäkin korkeampana ja pelottavampana,... kohta hukutaan ja kaikki oli siinä..

Kysellään, että: missä on se ilo, jonka Herra lupasi? Missä on vaikeuksien loppupää? Missä sairauden ja kolotuksen loppuminen? MISSÄ..?

Ja juuri silloin, kun valoa ei enään näy, ei löydy iloa, ei ole rauhaa sydämessäkään, niin sieltä jostain taivaan kirkkaudesta koittaa apu ja lohdutus, rohkaisu ja apuvoimat..Joku onkin rukoillut puolestamme ja Herra vastaa rukouksiinsa ja rukouksiimme. Kaikki alkaakin selvitä, järjestyä, ehkä saa rahaa jostain, tai pääsee lääkäriin, tai...Olemmekin jo tunnelin reunalla, josta alkaa näkyä valoa, tai erämaassa, jossa keidas hohtaa kutsuvana siellä vesilähteineen ja saa levätä huolistaan, alkaa kiittämään Herraa avustaan ja kun laittoi jonkun rukoilemaan puolestamme, tms...

Tuleekin halu alkaa taas rukoilla, kiittää Jeesusta ja alkaa nähdä toivottomuuden sijaan; uutta toivoa, uusia mahdollisuksia, saamme uutta voimaa kestää ja jaksaa, selvitä, päästä eteenpäin taas pikkasen uskossamme, sekä oppia jäämään vain Herramme verisen ristinsä juureen. Ei siis minkä tahansa ristin, vaan ja ainoastaan: Golgatan keskimmäisen ristin juurelle..Koska vain sieltä löytyy; ilo ja rauha, lepo, uusi voima ja anteeksi anto.

Nyt jo nousee kiitosmieli ja on sydämen halu kiittää jopa niistä vaikeistakin päivistä ja hetkistä, asioista, koska ilman niitä ei voisi kokea tätä riemua joka syntyy, kun saa avun ja huomaa miten niitä vaikeitakin asioita ja päiviä kuin tarvitaan, jotta osaisimme olla sitten kiitollisia niistä hyvistä päivistä ja hetkistä, asioista, avustaan...

Ps. 40: [Biblia]
8 Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.
9 Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.
10 En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.

11 Mutta sinä, Herra, älä käännä laupiuttas minusta pois: sinun laupiutes ja vakuutes aina minua varjelkoon.
12 Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet: minun syntini ovat minun ottaneet kiinni, niin etten minä nähdä taida: ne ovat usiammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on minussa vaipunut.

13 Kelvatkoon se sinulle, Herra, ettäs minun vapahdat: riennä, Herra, minua auttamaan!
14 Hävetköön ja kaikki pilkaksi tulkoon, jotka minun sieluani väijyvät hukataksensa sitä: palatkoon takaperin ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
15 Hämmästyköön häpiässänsä, jotka minulle sanovat: niin, niin.

16 Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki sinussa, jotka sinua etsivät, ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Herra olkoon korkiasti ylistetty!
17 Minä olen köyhä ja vaivainen, mutta Herra pitää minusta murheen: sinä olet minun auttajani ja vapahtajani: minun Jumalani, älä viivy.

Etsin sopivaa Raamatunpaikkaa ja tämä tuli eteeni ja voi kuinka se onkin kuin omia tunteitani ja ajatuksiani, jne.. Varsinkin juuri Biblian tuomilla sanoilla.

Nyt paistaa aurinko ja vaikka kivut ovat sietämättöminä niskassa, selässä, ym.. Niin siltikin sydämeni kiittää tästä uudesta armon päivästämme, sekä kun saan olla Herran omana tällaisenani, vajaana ja usein niin heikkonakin, ..Olenkin ajatellut, että Isä antaa kipujeni pysyä, jotta pysyisin nöyrempänä, sillä kuka tietää miten luulisin itsestäni liikoja, jos parantuisin kokonaan?

Eilen kun kävelin tuolla päivälenkilläni, niin voi kuinka sydämeni iloitsi, kun kuuntelin lintujen laulukonserttia. Se oli niin kaunista. Voi, kunpa mekin, Herran omat antaisimme Isälle yhtä kauniin sävelen sydämistämme ja huuliltamme: kiitosta Korkeimmalle!

Mutta kuinka usein me olemme nurina ja murina mielellä? Niinpä! Veli tuolla jo kertoikin miten on alkanut laittaa vihkoon pieniä ja suuriakin kiitosaiheita ja sitten saa kuin huomata, miten paljon meillä on päivittäin kuitenkin kiitosaiheita. Tosi hieno idea, laittaa ylös, muistiin ja sit lukea niitä. Ne rohkaisee, ettei kaikki olekaan niin kamalan huonosti, sittenkään..

Pysykäämme tiukasti totuuden Sanassa, eikä etsitä tunnetiloja, tai kokemuksia, ihmeitäkään, koska ne on vain pieniä hetkiä, asioita ja niihin jää helposti kiinni, ja jää vain niitä kaipaamaan, niissä elämään. Koska tämä ihmiselämä on kuitenkin usein ihan kaikkea muuta kuin pilvissä oloa, riemuhuutoja, tai ..Kun on välillä hankalampaakin ja kipuja, vastoinkäymisiä, taloudellista vaikeutta, tms, eikä tunnu miltään, on kuin Jumalakin olisi hiljaa, niin.. Sen jälkeen kun saa ammentaa keitaalta, joka annetaan erämaavaelluksen keskellä, tms.. Niin voi kuinka se tuntukin mahtavalta ja osaa iloita Herran tahtomalla tavalla!

Niin, onko ilon hakemisesta tehty pakkomielle, jottei tarvitsisi kokea mitään kurjaa, vaikeuksia, ehkä välillä jopa kuivaa uskonelämää, tms..Niin sitä ei kärsitä, koska ajatellaan, että elämän pitää olla jatkuvaa iloa ja riemua, hyvää oloa, lihansa tahdon ruokkimista...Oppia haetaan ohi Raamatun Sanan ja uutta ilmestytietoa saadaan muka Jumalalta, joka ei kuitenkaan koskaan anna mitään ohi; Oman Sanansa. Kun ei haluta suostua, alistua Jumalan Sanan auktoriteetin alle, niin sit haetaan sitä kivaa sieltä, missä sanotaan Jumalan toimivan ohi Oman Sanansa ja tahtonsakin? Vaarallista, ja sen pitäisi lkiiruusti jo aittaa parannuksen paikalle, jottei ajautuisi lihansa tahdon, mukavuuden halunsa myötä, sekä väärän voiman/hengen mukaansa tempaamana pois Kristus kallioltakin!

Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne sanoo: Jumalan Sana! Ilo ei kuitenkaan ole oman lihantahtonsa ruokkimista, Ei! Vaan nöyrää kiitollisuutta Herraamme kohtaan ja Hänelle; ainoalle kiitoksen antamista sydämistämme, jossa ei riehuta, vaan se pieni sydän vain tahtoo kiittää asiallisesti, ilman maailman keinoja ja tapoja matkimatta, Herraansa ja Jumalaansa! Herra kyllä paljastaa mitä tarkoitan, ajan takaa, jos tahdot seurata Herraa kiitollisella ja kyselevälläkin mielellä. Hän vastaa kyllä..Jaksa odottaa hänen apuaan ja kosketustaan.

Tänään koen iloa monestakin syystä, vaikka ei kai pitäisi, kun kolottaa ja .. Mutta hain tänään postista uuden Raamattuni. Olen jo tosi pitkään suunnitellut ostavani uuden Raamatun, mutta kun ne mokomat maksaa hunajaa, niin ei ole ollut suoraan sanoen varaa. Ostin viime vuonna sellasen halvemman version, mut siinä on painomuste sotkenu monia sivuja ikävästi. Ja kuitenkin minulle on tärkeää saada lukea Sanaa Raamatusta aamuin/illoin. En koe Hengen puhetta, kun luen netistä, tai mobiililaitteellani Raamattua. Kyllä se pitää olla ihan Kirja!

En tosin olekaan ostanut Raamattua itselleni kuin sen minkä tosiaan ostin viime vuonna ja silloin ekan kerran kun tulin uskoon -89, mutta se on nyt miehelläni, kun siinä on niin pientä se teksti.

Ja olen kokenut, että nyt tarvitsen kunnollisen Raamatun, kun haluan pysyä 33/38 käännöksessä. Onhan minulla Raamattu Kansallekin käännös, mutta en ole päässyt sen kanssa ns sinuiksi, koska se on liikaa -92 käännöksen kaltainen.

Kiitos Isä, kun sain tuon uuden Kirjasi ja saan siitä iloa, lohdutusta, rohkaisuasi, neuvojasi, ym.. elämäni jokaiselle päivälle! Kiitos!!

Ps. 119:105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

Niin, saada kokea jälleen iloa ja kuin saada/voida Herran avulla; nollata se mikä vie ilon niin helposti pois ja tuo tilalle vain surua, ahdistusta, tuskaa ja kipujakin.. Se on kuulkaa rakkaat ystävät: aina vain yhtä ihmeellistä, kun Herra antaa rauhansa sydämeen ja kun hän ottaa pois kaiken sen tuskan ja kivunkin, joka tulee ja vain pahenee entisestään, kun mieli on murtunut ja surullinen, tuskaa täynnä.

Jumalan rauha on niin ihmeellinen asia, jota ei voi edes sanoin kuvata, koska se pysyy sydämessä, vaikka olisi minkälaista tilannetta, kipua, vaivaa, tuskaa, pelkoa, loukkausta, hylkäämistä, tms elämässämme. Se pysyy, kunhan me vain tahdomme pysyä Hänessä ja elää vain Jeesuksellemme koko sydämisesti! Uskomme voi vaikuttaa heikoltakin, mutta Jumala ei katso sillai uskomme määrää, vaan mitä hän katsoo? Sydämeemme ja mitä siellä on, sekä kuinka tahdomme seurata häntä, totella Herraamme ja olla omanaan, käytössään. Nöyrtyä ristinsä juurelle ja pyytää verensä puhdistavaa voimaa, veren pesua syntiemme päälle, ylle! Uskalletaan siis olla sitä mitä oikeestikin olemme yrittämättä esittää ihan jotain muuta..

Meitä koetellaan eri tavoin itsekutakin. Toista toisella tavalla ja taas toista toisella tavoin. Herra kyllä tietää; miten hän meitä kuin murtaa, sitä omaa ja usein niin ylpeää ja lihallistakin minäämme..Tai kun koitamme pärjätä omillamme ilman Jumalaa, tai kun jäämme suruumme ja vaikeuksiimme kuin kiinni ja katseemmme jääkin niihin asioihin, eikä käännykään ristille;pyytämään apuaan, sekä voimaansa, rauhaansa, iloa, voimaa jaksaa elää niissä olosuhteissa ja monissa eri tilanteissa joissa meitä koetellaan, jotta: Jeesus saisi tulla meille yhä vain läheisemmäksi, rakkaammaksi ja tärkeämmäksi.

Sori pitkä alotus, mutta piti kirjottaa ylös, kun noita asioita vain nousi sydämelleni.

Niin, minulla on aika vaikea tilanne lasteni, miniäni, vävyni suhteen, joka on tuottanut minulle välillä suurtakin murhetta ja tuskaa. Usein pitää huutaa, itkeä rukoillen, kun kipu iskee yli ymmärrykseni ja voimienikin ylitse käyväksi. Minua on kuin irroiteltu lapsistani, tavalla, joka ei ole helppoa, eikä usein kivaakaan. Mutta olen alkanut, siis vasta alkanut ymmärtää koetukseni syyn sekä tärkeyden Herran suunnitelmissa. Ja tuskinpa koskaan sitä oikein kunnolla ihmisenä pystynkään käsittään, nieleen pureskelematta, kakistelematta. On se niin rankkaa..

Mutta nyt kun tuli sitä murhetta sieltä ja täältä ja kaikki kuin painoi jo hartiani kumaraan, enkä jaksanut jutella, ja unetkin oli katkonaisia, kun yövuoteella nousi kaikki ikävä niin voimakkaana mieleeni.. Olin kuin oisin jäänyt leijonien häkkiin, jossa ne kiertävät mua joka puolelta muristen ja hampaitaan näytellen, aikoen purra kovaa, syödä suuhunsa..

Ja sitä vain kesti ja kesti ja koko ajan vain paheni, ja vaikka kuinka rukoilinkin, niin tilanne oli akuutti, paha, vaikea kestää, tai ymmärtää..Olin kuin minut olisi puristettu puun ja kuoren väliin..Ja ainoa mitä jäi ja jonka ymmärsin ainoaksi apukeinoksi, niin oli vain mennä uudestaan ja uudestaan ristin juurelle tekeen parannusta, rukoileen, pyytään veren pesua ja voimaa jaksaa, kestää, selvitä järjissään..Ei ollut enää muuta kuin vain: Huutaa Jeesusta auttamaan ja tajusin ja huomioin alkavani pyytää heille anteeksiantoa, jotka niin kovasti minua satuttivat ja loukkasivat. Huusin kuin Jeesus ristillä: "Isä, anna se heille anteeksi, silllä he eivät tiedä mitä tekevät!"

Ja sitten se vain tapahtui.. Tunsin kuinka Jeesus tuli aivan viereeni, pyyhki kyyneleeni ja antoi ilon ja voiman uudestaan elämääni aivan yllättäen; Kiitos Jeesus, kiitti!

Ja pikkuhiljaa se tuska alkoi väistyä, ja kun luin Raamattua niin Isä puhui sydämelleni ja osoitti asian, jonka jo tiesinkin, mutta hän kuin vahvisti työnäkyäni; uskosta osattomien ja muutenkin kaiken tulevan elämäni kohdalla. Huomasin piristyväni, vahvistuvani, kestäväni taas kuin niitä uusia iskuja: ehkä hiukan paremmin, kun opin ne viemään Heti Herralleni, ristinsä juurelle..

Sinä, joka nyt olet tuskassa ja ahdingossa, ja olet aivan uupumispisteessä ja koet ettei taivaskaan vastaa, niin: Älä luovuta. Älä lähde ristinsä juurelta pois, vaan pysy siellä, tuntui, tai oli tuntumatta miltään. Odota Herraa ja Hänen aikaansa. Hän aivan varmasti kuulee rukouksesi ja tietää tuskasi, kipusi, ongelmasi, vaivasi mikä se sitten onkin.. Kunhan vain päätät pysyä Jeesukseen katsoen, tuli sitten mitä tulikin eteesi, niin lopulta, niin lopulta hän antaa apunsa, kun pidät vain sydämesi puhtaana; pyytäen veren pesua kaiken ylle. Hän ei leiki tunteillasi, tai elämälläsi, Ei, vaan hän vain koettelee sinua hetkisen: nähdäkseen mikä sinulle on rakkainta/tärkeintä elämässäsi. Ehkä jo suostut antamaan sen kaiken Herran hoitoon ja tietoon, ettei se, mitä nyt palvot, rakastat, tulisi sinullle kuin esteeksi uskon kasvullesikin. Rukoilen puolestasi!

Uusi Luomus

Aloitampa tuolla laululla, joka tuo ilon sydämen, kun on saanut kaikki synnit anteeksi Jeesukselta ja saanut syntyä uudesti ylhäältä Elävään uskoon.

Katselin noita jo vanhempia kirjoituksiani, katselin samalla kuin omaa uskonelämääni taaksepäin; mitä se on ollut. Jäin kuin miettiin, että; olenko yhtä luja uskossani, kun elämä on noiden vuosien jälkeenkin koetellut monesti aika rankastikin?!

Tänä armon päivänämme olen ehkä oppinut jo jotain tästä elämästä, varsinkin sydämen halun antaa anteeksi, kun on loukattu, petettykin, ja annettu ymmärtää, että; olen .. en niin rakas, tärkeäkään, ja hiljaa vain painan sanat sydämeni sopukoihin ja koitan viedä niitä sitten Herralleni, mutta tietenkin saatanakin tulee siihen valehtelemaan ja syyttämään, jne..lisäten tuskaani, mutta se mitä ainakin oletan jo oppineeni on se, että; en koita itse tehdä, sanoa jotain, ei, vaan kerron sydämeni tuskan ja pahan mielen Jeesukselleni ja pyydänkin Häntä puhuttelemaan asianomaista, niin kuin Hän oikeaksi ja parhaaksi näkee.

Monet vaivani, kipuni ovat vain pahentuneet, eikä Isä ole niitä parantanutkaan, mutta niinkuin eräässä kirjoituksessani sanoinkin, niin Isä taitaa pitää siten minua nöyrempänä, sekä se, että tarvitsen yhä vain enemmän Herraani vieläkin paljon enemmän elämässäni, kuin ehkä aikaisemmin koin tarvitsevani; Jeesusta, Auttajaani! Se on valtava kiitosaihe taivaisiin!

Mutta se, mikä kaikessa on ihmeellistä, niin on se,että en enää kuin jää surkutteleen kipujani, vaan pyrin liikumaan ym voimieni, sekä kykyni mukaan, ja ollaankin nyt mieheni kanssa käyty pieniä kävelylenkkejä minun voimieni, sekä: kivut, vaikeudet huomioiden. Ja olen jo alkanut kuin oppia hyväksymään sen,että lapseni ovat jo isoja ja eivät kaipaa äidin neuvoja, puuttumista asioihinsa ja siksi onkin turvallista vain jättää heidät sinne ristin juurelle, pyytäen Herraa Jeesusta pelastamaan heidät, sekä auttaan heitä elämässään. Ja niin kuin Sanakin sanoo, niin meillä uskovina pitää olla Jeesus elämämme ykkösenä. Ei lapset, niin rakkaita kuin he ovatkin, vaan vain yksin: Jeesus Kristus! Kun hän saa olla ykkösenä elämässämme, niin nuo kaikki omaisemmekin tulevat rukouksiemme kautta Hänen tietoonsa, niin että saamme jättää heidätkin Herramme rakastaviin käsiin, sekä hoitoon. Ja silloin me itse voimme panostaa omaan uskonelämäämme, sekä Herramme seuraamiseen tahtonsa mukaan, Sanansa opastamana: Pyhän Hengen johdatuksessa olen.

Luukas 14: 26-27
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.

Mitä siis nyt tahdon sanoa, sitä että olen Isälle tosi kiitollinen, kun Hän jaksaa huomioida minutkin ja auttaa minua, viedä minua elämässäni eteenpäin, sekä antaa voimansa kivuissani, sekä antaa voiman anteeksiantoon! Kun on rauha sydämessä, niin elämässäkin on asiat kunnossa, kun ei tartte elää murjottaen, kiukusta pihisten, vaan voi nauraa ja iloita jokaisesta päivästä, jonka Herra Jumala on minulle ja sinullekin antava!!

Lapsena Kuninkaan