Sivu 1/1

VAELTAJAN MIETTEITÄ, ILON KUKKULOILLA

ViestiLähetetty: 22.06.2025 17:54
Kirjoittaja rita4
Raine Pitkonen

Ilon kukkuloilla kuivuu ruoho, mutta surun laaksossa kukkivat kauneimmat kukat. Ei kukkulalla voi virtoja olla. Siellä kasvaa vain hento heinä reunustaen sileää kallion lakea, heinä, joka helposti kuivuu liiasta auringosta.

Kukkuloilla elävät monet, ilon kukkuloilla. Niillä asuvat urheilijat etsien aina vain uusia kukkulakokemuksia. Lieneekö se kiellettyä, jos tavoitellaan korkeuksia, mutta jos elämän sisältö on vain siinä, niin tyhjää on.

Vanhuus tulee itse kullekin meistä, askel lyhenee, ilon aiheet vaihtuvat. Sulosilmäiset lastenlapset kirmaisevat ympärillä poiketen ajoittain sylissä. Ohimoilla on harmaata, ja olkapäätä niin oudosti kolottaa. Silmille täytyy laittaa tuplat, ja yhä useammin täytyy sanoa:"Mitä?"

Sinulle, nuori, minä mietteissäni sanon: Elämä muuttuu niin nopeasti. Nyt olet elämäsi kukkuloilla. Sinulla on unelmia.

Paljon on myös nuoria, jotka ovat elämänsä eläneet. Tiedän sen liiankin hyvin. Sinulle sanoisin: Kannattaa elää siksi, että sinä olet tärkeä ja ainutlaatuinen. Sinä olet ihme. Saarnaajan kirjan luku 12 sanoo: "Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sinä olet sanova; 'Nämä eivät minua miellytä'"

Sinä vältät ne vuodet ottamalla Herran Jeesuksen vastaan jo nuorena.