Herra näyttää tien, mitä on hyvä kulkea

[rita4]

Ps. 25:9-10
Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä. Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

Tuo ajatus nousi tänään mieleeni, kun olemme mieheni kanssa jo pisempäänkin.. oikeastaan jo hyvinkin pitkään miettineet, sekä etsineetkin, että: "Missä olisi se paikka, srk, jossa ois hyvä alkaa käydä, ehkä jopa liittyäkin siihen." Kun aloimme seurustella syksyllä -22 niin kävimme hänen kotinsa lähellä olevissa seurakunnissa. Ja kun muutin luokseen -23, niin hiukan laajensimme reviiriä, missä käydä kokouksissa. Lopulta monestakin syystä sitten muutimme etelään (kotiseuduillemme) ja Luulimme siellä olevan parempia seurakuntia. Noh, se muutto taisi olla ihan meidän oma päätöksemme, ei Jumalan. Se oli väärä päätös meiltä silloin, mutta Herra salli sen tapahtua ja piti silti huolta meistä.

Kävimme siellä vieläkin pisempiäkin matkoja eri seurakuntiin ja aina petyimme. Lähellämme olevat seurakunnat tuntuivat aluksi että niissä voi käydä, mutta sitten kävikin niin, että:Jumala alkoikin irrotella meitä niistä ja näytti niiden seurakuntien todellisen tilan, siis aikalailla eksyksissä olevia, ja saimme oikeaa Jumalamme opetusta sekä opastusta niistä ja tuli sanat; "Pois sieltä ja toisestakin, ulos!" Ja hiukka myöhemmin näimme, kuulimme sekä koimmekin, että; "Ne eivät pysy totuudessa!"

Kuinkahan monia seurakuntia kävimmekään siellä läpi.?? Matkat saattoivat olla 200km tai hiukka lähempänä. Olimme viime aikoina kyselleet Herralta uutta paikkakuntaa mihin muuttaa, koska etelässä on kalliit vuokrat, sekä asuntomme ei todellakaan ollut terve, raitis ja sairastuimme molemmat sen takia. Olinhan kokenut jo pitkään, että;" Ylöspäin!"

Etsimmekin asuntoa oman mielemme mukaan, mutta kaikki suunnitelmamme sekä etsintämme olivat turhia, meitä ei hyväksytty niihin, koska mieheni varsinkin on jo iäkkäämpi. Kunnes sitten eräänä päivänä Jumala alkoi puhua selkeästi sekä voimallisesti miehelleni eräästä paikkkakunnasta. Rukoilimme asian puolesta ja se vain vahvistui..Tiesin paikkakunnan, koska olin asunut jo 40v melko lähellä sitä paikkakuntaa ja käynytkin kauan kauan sitten siellä lasteni isän sekä lastemme kanssa. Ja sanoin silloin, että: "Sinne en ainakaan ikinä tuu muuttaan!" Ja täällä nyt sitten kuitenkin ollaan..

Noh täälläkin on mietitty, että: mihin mennä kokouksiin ja tarjontaa kyllä toki olisi, mutta emme mene helluntaikirkkoon, vapiksella eilen kävimme hiukka kauempana, jossa kävimme silloin ennen kuin muutimme etelään. Ei kiitos enää, se on mennyt ihan eksyksiin.. Ja toistakin vapista ajattelimme, kuin käväistä vierailevan puhujan takia, mutta ei kuitenkaan mennä sinnekään, koska tunnen sen pastorin oikein hyvin -80 luvulta lähtien ja on pahasti hukassa, siis ei kiitos.

Noh, enää jäi jäljelle yksi srk hiukka kauempaa, jossa kävimme aika useinkin aikoinaan, mutta siinä silloin tuli ns väärin käsityksiä ja .. se jäi silloin. Perinteinen helluntaisrk. Noh päätimme kuitenkin mennä tänään sinne, kuin kuulosteleen.. Ja voi mahtava miten se srk on kasvanut, muuttunutkin ja siellä oli nuoria perh mukana lapsineen ja meidät otettiin vastaan niin ihanasti, että; Jos ei Herra ole puhunut meille meidän paikastamme Hänen suunnitelmissaan, niin mitä tää sit vois muka muuten olla?! Kiitos Herralle, joka johdattaa, sekä näyttää oikean tien ja seurakunnankin, niille, jotka tahtovat pysyä Raamatun Sanassa sekä Totuudessa. Loppuiko nyt etsintä? Nytkö jo löytyi oikea seurakunta? Mutta näimmepä tosi monia seurakuntia, joista puuttuu Jumalan Hengen ääni, johdatus, ovat kuin palanneet egyptiin, jne..

1. Kor. 16:
13 Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät.
14 Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.
15 Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen.
16 Olkaa tekin kuuliaisia heidän kaltaisilleen ja jokaiselle, joka heidän kanssaan työtä tekee ja vaivaa näkee.

Ole siunattu!

[rita4]

Tuossa silloin jo hiukan innoissani sanoin, että nyt löytyi srk. Nooh, eipä sekään sitten kuitenkaan ollut Isän tahdon mukainen meille, muille kyllä, mutta se ei ollut se, mihin liittyisimme kuitenkaan. Sitä on pohdittu, ja puhuttu ja varsinkin rukoiltu ja niinhän siinä sitten taas kävikin, että; "Herra alkoi kuin irrotella meitä siitäkin paikasta."

Noh tietenkin yksi syy on jo pitkä matka, meiltä n.80km suunta ja miehelläni on jo tuota ikää, ja ei taida enää sillai jaksaa ajella pitkiä matkoja, vaikka tykkääkin ajamisesta, kun on ollut aikoinaan rekkamiehenä. Mutta kuitenkin, kun aateltiin asiaa pisemmälläkin sektorilla, niin ei se vain enää tuntunut meidän paikaltamme kuitenkaaan. Siellä on ihania siskoja ja veljiä, heistä se ei johdu, mutta pitää löytyä lähempää se seurakunta jossa alamme käydä.

Sitten mieheni halusi käydä katsomassa paikallisen srk, kun oli epäilyksiä, että jos se onkin helluntaikirkko ja meistä kumpikaan ei aio liittyä sellaseen organisaatioon, ei kiitos. Helluntaikirkko ei ole enää Jumalan tahdon tiellä pysyvä..Se on ihan muilla teillä nykyään..

Noh, ensi vaikuitelma oli hyvä ja kun se oli rukouskokous, niin oli hienoa, kun siellä luettiinkin Raamattua sekä rukoiltiin, laulettiin. Jokainen sai lukea pari jaetta..Ja ilmapiiri oli lämmin sekä siunaava. Ja meiltä jo heti kysyttiinkin, että; "Olemmeko uskossa ja olemmeko käyneet kasteella. Ja kun se oli selvää, niin sit, että:'liityttekö seurakuntaan'"?

Joten kyllähän Isä onkin sen jälkeen puhunut siitä, ettei Hän tuonut meitä tänne asumaan, että me sit kuitenkin käytäis kaukana, siis ihan muualla seurakunnassa, kuin täällä!

Ymmärrämme, että kun tämä kylä silloin miehelleni ilmoitettiin, sanottiin, että sinne muutatte ja kadun nimikin annettiin, niin kyllähän se on siis aivan päivän selvää, että; Meidän paikkamme on täällä. Nyt vain sitten kiitosmielllä odotamme, miten Hän tahtoo meitä täällä käyttää, kuljettaa, opettaakin..Amen!

[rita4]

Mietin näitä meidän monia muuttojamme, ja nyt kun palasimme pohjanmaalle ja olemme etsineet seurakuntaa etelästä ja täältä pohjosestakin, niin alkaa pikku hiljaa jo tuntua, ettei Herra meitä tuonut tänne minkään seurakunnan takia, ei. Vaan päinvastoin, että oppisimme elämään uskovina; Sanaa lukien, rukoillen, ilman minkäänlaista seurakuntaa. Sillä täytyy sanoa, että kun käy jossain kokouksessa, niin jo kohta joutuu toteamaan, ettei enää siis nykyään enää löydy srk, jossa olisi ihana Pyhän Hengen tuntu, tuoksu, sopuisa ilmapiiri, uskovia, jotka sydämestään etsisivät Jumalan tahtoa, ym..

Seurakuntiin on tullut maailman henki, lepsuus, laiskuus, rukoilemattomuus, ja aina on joku joka on kuin nostettu muita ylemmäksi, paremmaksi ja sellainen uskova sit ylpistyy ja kovettaa sydämensä, niin ettei Herran Henki enää voi sellaista uskovaa käyttää, vaan hän toimii useimmiten lihan käsivarrella, toisia halveksuen, jne.. Olen ikäväkseni joutunut niin monissa paikoissa pitkin suomea jo niitä näkemään sekä toteamaan, että sellaiset alkavat jo kuvitella olevansa kuin jumala, tulee niitä ns pikku jumalia. tms.. Ei hyvä, ei. Muut alistuu ja hiljenee, kun tällainen itsensä korottaja ilmestyy, tai puhuu, laulaa, mitä vain. Onko sellainen enää seurakunta elämää? Kun kuitenkin Isän tahto on, että kaikki ovat samanarvoisia Hänen edessään?! Ja että srk,taan on kiva tulla tapaaman toisia, laulamaan, rukoilemaan, kuuntelemaan opetusta Jumalan Sanasta, kasvamaan uskossaan, jne..

Onko sittenkin niin tapahtumassa, että Herra antaa jollekin/joillekin omilleen ajatuksen, että: "Mitäs jos alkaisitkin pysyä vain kotona, rukoilla ja lukea Sanaa siellä, sekä kutsua toisiakin kanssasi rukoilemaan?" Ja pikku hiljaa alkaisikin näitä seurakunnistaan pois jääviä, muitakin, jotka eivät enää koe srk olevan kuin koti, turvallinen, hyvä, ja jossa pitäisi olla veljes/sisar rakkaus, sekä Raamatun Sanassa pysyvä opetus, niin... Kodit alkavat avata ovensa ja... Mieti, miten on sinun kohdallasi ystäväni?

Hepr. 5:
7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10 hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan".

11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
12 Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.

13 Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

1. Piet. 2:
1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".

4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,
5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.
6 Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".

1. Tim. 1:
15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.

Ja lopuksi vielä tämä psalmi; Ps. 81
2 Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
3 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

[rita4]

Tässäpä taas pohdiskelen tätä aikaa, uskovien, sekä seurakuntienkin tilaa jne.. Täytyy kyllä todeta, että hyvin monissa seurakunnissa olemme kerinneet käydä useammankin kerran, mutta on jo alkanut tuntua, ettei enää ole tervettä opetusta/toimintaa, jne.. Joku jo pisempään uskossa ollut jauhaa sitä melkeinpä yhtä ja samaa, ei osaa lähteä ns eteenpäin uskossaan, opetuksessaan, niin että joka kerralla olisi uusi aihe mistä puhuu, niin kuin kuulemma Juhani Eriksonilla oli ollut; Aina uusi aihe,saarna.., Mutta nämä nimeä mainitsematta... niin kauan kuin hän onkin ollut jo saarnaajana, niin aina sama virsi, jonka osaa jo ulkoa? Kaipaa jo uutta..

En nyt kuitenkaan tarkoittanut alkaa mollata ketään, tai mitään seurakuntaa, ei, se ei ole tarkoitukseni. Minkäs sille teet kun ei vanha koira opi uusia asioita. Jos ei ensin uudistu uskossaan ja täyty uudestaan Pyhällä Hengellä.

Noh meidät Herra nyt johdatti meidät babtisti seurakuntiin ja ollaan tykätty siitä Sanassa pysymisestä, sekä vapaudesta ja tietenkin, kun viimeinkin saa kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, sekä ohjausta. Kiiitos Herralle!! Oi, jospa jo nyt viimeinkin olisi löytynyt meillekin paikka,mutta en kuin hehkuta asiasta, ennen kuin tulee varmuus asiasta.Herra sen yksin tietää!

Sananl. 4:
11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.
13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.
14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.

[rita4]

Herra näyttää tien, mitä on hyvä kulkea Tämä otsikko sopii tähän hetkeen enemmän kuin hyvin; sillä, en nyt puhu seurakunnista, en edes uskovistakaan, vaan tästä meidän itse kunkin arjestamme ja siitä; miten osaamme kulkea niissä askelissa, sekä valinnoissakin, joita elämäämme eteen tuleekin. Meidän itse kunkin elämään tulee, sanoisinko, pakostakin erilaisia valinnan paikkoja, tai suuntia, mihin lähteä, tms..

Me voimme elää, vaeltaa, kulkea, toimia ihan oman mutu tuntumankin kautta, sen kummemmin kyselemättä asiaa Herraltamme. Kuljemme ja teemme valintoja oman päämme, eli ajatustemme mukaan, ja uskomme,että Isäkin ne sit siunaa ja kiittelee; kun teimme oikean valinnan, vaikkapa nyt siinä, missä ja milloin käymme Sanan kuulossa, tai ihan missä asiassa tahansa. Liian moni kulkee uskonelämäänsä luottaen omaan viisauteensa eri asioissa ja päätöksissä, eikä kysellä Herran tahtoa, mielipidettä asioihinsa ja päätöksiinsäkään. Sanon; Ei hyvä!

Ethän elä elämääsi niin kuin sinusta, perheestäsi, tyttö/poika kaveristasi tuntuu oikealta, tms? Kysy aina ensin kaikessa, siis ENSIMMÄISEKSI Isän Jumalamme tahtoa ja jos ei se olisikaan Herramme tahto, vaan ja vain sinun tahto, niin älä lähde sellaiseen koskaan mukaan, vaan: pysähdy, mieti, palaa lähtöruutuun ja mene polvillesi Golgatan verisen ristin juurelle, Herrasi Jeesuksen Kristuksen kanssa jutteleen asiastasi, niin kunhan vain jaksat odottaa vastaustaan, niin aivan varmasti sen myöskin tulet saamaan Häneltä,.

Mark. 11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

Me on rukoiltu erästä asiaa mieheni kanssa jo pitkään, välillä on jo tuntunut, ettei saada selvää vastausta, suuntaa, merkitystä, selvyyttä asiaan. Mutta kuitenkin on pidetty parempana kulkea ja toimia niin kuin koemme olevan Isän tahto, ei meidän, vaikka toki harhra askeliakin on tullut otettua, mutta nyt voin ja voimme sanoa koko sydämellämme Herralle Jeesuksellemme; "Kiitos Jeesus, että ohjasit meidät lopulta oikeanlaiseen ratkaisuun asiassamme ja nyt me tiedämme, sekä ymmärrämme, että; Tämä on Sinun hyvä tahtosi ja päätöksesi meidän kohdallamme! Ole ylistetty; Isä, Poika ja Pyhä Henki, Amen!"