Bongaa kiitosaiheita

[rita4]

20.12.2023 13:32 (päivitetty 13:37)

MAARIT ERONEN
KIRJOITTAJA OPETTELEE ITSE JA ROHKAISEE MUITA ELÄMÄÄN LÄHELLÄ JEESUSTA, JONKA SEURAAMINEN ON VIENYT HÄNET TYÖSKENTELEMÄÄN NELJÄLLE MANTEREELLE VIESTINNÄN PARISSA.


Kiitospurkki voi alentaa verenpainetta mutta myös lisätä myötätuntoa. Kuva: Maarit Eronen

En enää muista, mistä sain idean. Ehkä joku kirjoitti siitä Facebookissa. Joka tapauksessa joitakin vuosia sitten päätin kokeilla kiitollisuushaastetta. Jäin koukkuun.

Irrotin tyhjän lasipurkin kyljestä etiketin ja sidoin purkin suulle kauniin rusetin. Hankin nauhan värisiä paperilappuja. Viikon varrella keräsin lapuille kiitosaiheita, ja mitä pidemmälle aika kului, sitä pienemmäksi käsialani muuttui ja täydemmiksi laput tulivat. Oli kuin kiitollisuuskapasiteettini olisi kasvanut sitä mukaa kuin kiinnitin huomioni hyviin asioihin.

Kiitollisuusharjoitus auttoi minua näkemään yhä paremmin Jumalan hyvyyden ja armon elämässäni. Se vahvisti luottamustani häneen. Ja kun luotin häneen, tuntui kuin olisin magneetin tavoin vetänyt Jumalan armoa ja hyvyyttä puoleeni.

On kuitenkin pakko puhua myös kärsimyksestä. Oma sairaus tai läheisen ennenaikainen kuolema, sotapakolaisuus tai vanhuksen yksinäisyys, avioero tai monenlainen epävarmuus. Olemme jälleen saman epärealistiselta tuntuvan väitteen äärellä kuin Psalmin 23 alussa: “Ei minulta mitään puutu.” Miten niin ei puutu? Entä miten Psalmin 23 viimeisen jakeen “hyvyys ja armo” näkyvät elämässäni?

Kuitenkin kautta vuosisatojen ne kristityt, jotka ovat riippuneet kiinni Jeesuksessa inhimillisesti mahdottomissakin olosuhteissa, todistavat, että lopulta he ovat kyenneet näkemään Jumalan rakastavan läsnäolon ja hänen kätensä avun vaikeissakin tilanteissa.

Esimerkkinä tästä on vaikka hollantilainen Corrie Ten Boom, joka vietiin juutalaisten auttamisen takia keskitysleirille ja joka näki sisarensa kuolevan siellä. Vapautumisensa jälkeen hän matkusti Saksaan tapaamaan julmimpia vartijoitaan ja antoi heille anteeksi.

Kiitollisuus parantaa elämänlaatua

Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on taipumusta kiitollisuuteen, toipuvat koettelemuksistaan muita nopeammin. Yhdysvaltalaisen kiitollisuustutkija Robert Emmonsin mukaan kiitollisuus vahvistaa psyykkistä kestokykyä sekä lisää ilon ja toiveikkuuden kokemista.

Kiitollisuudella voi olla myös fyysistä terveyttä edistävä vaikutus: muun muassa immuunijärjestelmän vahvistuminen, verenpaineen aleneminen ja unen laadun paraneminen.

Kaiken lisäksi kiitolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita myötätuntoisempia, armollisempia ja avuliaampia. Ei ihme, että Paavalikin kirjoittaa: “Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi.” (1. Tess. 5:18 UT2020).

Millaista “lantaa” jätät jälkeesi?

Samalla kun keräsin lapuille syitä kiitollisuuteen, aloin listata myös tilanteita, joissa olin saanut olla siunaukseksi muille. Sekin oli ilahduttava harjoitus. Huomasin, että Jumalahan käytti minua pienillä tavoilla pitkin viikkoa. Ei tarvinnutkaan tehdä mitään ihmeellistä.

Jumalan “hyvyys ja armo” siis seuraavat minua, mutta seuraako elämästäni hyvyyttä ja armollisuutta? Phillip Keller kirjoittaa kirjassaan Hyvän paimenen hoidossa, että oikein hoidettuina lampaat jättävät laitumilla jälkeensä siunauksen. Niiden lanta on nimittäin hyvää lannoitetta. Laiduntaessaan ne myös pitävät aluskasvillisuuden, myös haitalliset rikkakasvit, kurissa.

Uskallatko sinä harjoitella luottamista Jeesuksen hyvyyteen ja armoon kaikkina päivinäsi, myös vaikeina? Mahdottomaltahan se voi tuntua. Se vaatii uskossa ojentautumista sitä kohti, että Jumala on hyvä. Kaikesta huolimatta.

Entä jaatko eteenpäin hyvyyttä, jota olet itse saanut? Miltä se voisi näyttää? Tai voisitko harkita, että alkaisit kerätä kiitosaiheita jossakin muodossa? Vuodenvaihde voisi olla hyvä aika aloittaa. (Yksi vaihtoehto voisi olla puhelimeen ladattava Presently-sovellus.) Jos teet niin, oma hyvinvointisi lisääntyy. Ainakin näin on käynyt minulle. Uskon, että siten tuomme myös iloa Jumalalle.

Voiko Jumalaan luottaa -sarja, osa 12

Lue sarjan aiemmin ilmestyneet blogit tästä.

[rita4]

Kiitollisuusharjoitus auttoi minua näkemään yhä paremmin Jumalan hyvyyden ja armon elämässäni. Se vahvisti luottamustani häneen. Ja kun luotin häneen, tuntui kuin olisin magneetin tavoin vetänyt Jumalan armoa ja hyvyyttä puoleeni.

On kuitenkin pakko puhua myös kärsimyksestä. Oma sairaus tai läheisen ennenaikainen kuolema, sotapakolaisuus tai vanhuksen yksinäisyys, avioero tai monenlainen epävarmuus. Olemme jälleen saman epärealistiselta tuntuvan väitteen äärellä kuin Psalmin 23 alussa: “Ei minulta mitään puutu.” Miten niin ei puutu? Entä miten Psalmin 23 viimeisen jakeen “hyvyys ja armo” näkyvät elämässäni?

Kuitenkin kautta vuosisatojen ne kristityt, jotka ovat riippuneet kiinni Jeesuksessa inhimillisesti mahdottomissakin olosuhteissa, todistavat, että lopulta he ovat kyenneet näkemään Jumalan rakastavan läsnäolon ja hänen kätensä avun vaikeissakin tilanteissa.

Tämä siskomme kirjoitus alkoi puhutella minua. Kiitollisuus ei aina ole ollenkaan niitä helpoimpia asioita, kun omassa elämässä on sairautta, tai vaikeutta, tai omaisen suru joka ei vain muutu, niin voiko silloin edes olla kiitolinen kaikesta Jumalalle? Ehkä vastaat, ettei voi, mutta minä rohkenen siltikin sanoa, että; Voi! Mutta se on minusta kiinni paljolti siitä: Millainen suhteemme on Jumalaan ja Jumalan Poikaan Jeesukseen..

Se, miten ajattelemme, tai koemme Jumalan, Herramme Jeesuksen Kristuksen uskovana, niin siitä heijastuu myöskin samalla se totuus; Kuinka kestämme vaikeuksia, sairauden mukanaan tuoman ongelman ja jopa epätoivon, kun ei vaan parane, tms..Tai miten kestämme pettymyksiä, ja vievätkö ne meidät epätoivoon, masennukseen, ahdistukseen, tms? Etsimmekö silloin Jeesusta, tai huudammeko Häntä auttamaan, tai.. pystymmekö silloin kiittämään Häntä kaikesta mitä koemme tavalla tai toisella? Vaikeaa eiks vain?

Mutta kun ajattelen omaa elämääni, sillä enhän tiedä sinun ystäväni elämästä mitään, eikä mun tarttekaan tietää. Mutta oman elämäni tiedän ja se on ollut.. sanoisinko näin; monesti hyvinkin raskas ja vaikea elää, läheisteni takia, tai sairauksieni, vaivojenikin takia, mutta kaikesta huolimatta tahdon yhä kiittää Jumalaa siitä, että; Hän on auttanut ja varjellut minut monista tosi pahoistakin tilanteista ja auttanut kestämään yhä vain uusia ja uusia vaivojani, jotka yhä vain enemmän ovat hankaloittaneet elämääni sekä arkeani, jne..

Voisin sanoa arasti, en kukkoillen, sillä siihen minulla ei ole varaa, mutta sydämestäni nousee nöyrä kiitosmieli, kun olen saanut Isältä keinoja selvitä, jaksaa ja jopa iloita kaikesta huolimatta siitä, että saan elää, ja nähdä/kokea sen, miten mahtavasti Isä tulee apuun ja auttaa, lohduttaa, rohkaiseekin ja opettaa miten selvitä..jne..

Kiitollisuus parantaa elämänlaatua

Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on taipumusta kiitollisuuteen, toipuvat koettelemuksistaan muita nopeammin. Yhdysvaltalaisen kiitollisuustutkija Robert Emmonsin mukaan kiitollisuus vahvistaa psyykkistä kestokykyä sekä lisää ilon ja toiveikkuuden kokemista.

Kiitollisuudella voi olla myös fyysistä terveyttä edistävä vaikutus: muun muassa immuunijärjestelmän vahvistuminen, verenpaineen aleneminen ja unen laadun paraneminen.

Kaiken lisäksi kiitolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita myötätuntoisempia, armollisempia ja avuliaampia. Ei ihme, että Paavalikin kirjoittaa: “Kiittäkää kaikissa tilanteissa, sillä sitä Jumala teiltä tahtoo Kristuksen Jeesuksen vuoksi.” (1. Tess. 5:18 UT2020).

[rita4]

Tuo aihe; Bongaa kiitosaiheita alkoi puhutella minua tänään taas, kun oli muuten tosi tiukka ja raskaskin päivä tietsikan takia. Tai ei niinkään tietsikan, vaan rei'ittiminen takia. Mullahan oli tosi vanha rei'itin dna,lta, jonka ensin muistin olevan 6-7v vanha, mut kun soitettiin asiakaspalveluun kun ei päästy nettiin, niin selvisi, että sen täytyykin olla paljon vieläkin vanhempi, koska viimeinen päivitys oli ollut 20019.

Ensin ostettiin reitin ilman korttipaikkaa, mutta eihän se pelittänyt ja sit yht' äkkiä muistin, että pitää olla korttipaikalla oleva reitin, niin just kun oli ostettu prismasta uusi, mutta halpa, niin ei kun viemään se takasin kauppaan ja vaihtaan se korttipaikalla olevaan reittimeen.Ja taas kotiin mut eipäs sittenkään päästy nettiin, vaan se ilmoittikin, etttä simkortti onkin lukittu. Ja sitä sit koitettiin aukasta puk koodilla ym ja taas soitto asiakaspalveluun, mut ei mitään apuja taaskaan.. Mies koitti vaikka ja mitä, mut mä olin jo ihan toivoton, ettei saada sitä auki..Pikku hetken huokasin Herrankin puoleen,ja koin yhtäaikaa mieheni kanssa, että nyt mennään paikan päälle kauppaan ja niin mentiinkin..

Siellä nuori asiakaspalvelija katsoi sim korttiamme ja mun puhelintani jossa oli reittimem simkortti soitetun puhelun mukaan tehtynä, jotta siten ois saanu kortin toimiin..ja kun mieheni sanoi, että; on tänään ostettu uusi reitin, niin muuta ei tarvinutkaan sille sanoa, kun se sanoi antavansa meille kokonaan uuden kortin. Ja kun tultiin kotiin ja laitettiin kortti uuteen reittimeen, ei enää siihen vanhaan dna koneeseen, niin heti alkoi pelittään; Kiitos Herralle!!

Silloin tajusimme että se kortti lukkiutui heti, kun laitettiin se siihen uuteen, siis toiseen reittimeen. Olihan päivien päivä. Huuh!!

Nyt sit taas pikkasen täällä koneellakin, ja nyt on päivitykset ym ajan tasalla siinä..

[rita4]

Tänään voin jälleen sanoa, että: Vaikka ois kuinka vaikeaa ja tuntuu, että maailmakin kaatuu niskaan, niin kuitenkin sieltäkin löytyy aina jokin kiitosaihekin.

Minä koen, ja varmaaan sinäkin jos vain mietit miten pienestä asiasta voi tulla ukkosmyrsky, niin kun hetken mietimme niin huomaamme molemmat sen,että: saatana on se, joka niin usein onnistuu saamaan aikaan epäpuraa, tai muuta sellaista.. perheessä, jonka se tietää aiheuttavan riitaa, tai tuskaa, tms..

Se on niin ovela, että se kyllä osaa aiheuttaa riidan, kun astutaan jollekin jomman kumman herkkyys alueelle, joka on arka paikka ja josta puhumista ei siedä, koska se aina aiheuttaa eripuraa....

Meidän, minunkin ukovana jo pitäisi ymmärtää, havahtua silloin, kun aihe toisella koskee asiaa, jonka se toinen tietää suututtavan toisen takuuvarmasti. Niin meidän pitäisi havahtua silloin siihen; Kuka saa sen toisen alkamaan riitelyn, väittelyn, tms..? Ja meidän ei pitäisi jatkaa riitelyä, vaan kaikesta kiukustammekin huolimatta: vain pyrkiä viemään asia Jeesukselle sekä pyytää apuaan, tms..

Rukoilla sen riidan aloittaneen puolesta sekä pyytää hänelle Herralta anteeksiantoa..Nähdä asia hänenkin kannaltaan ja koittaa ainakin ymmärtää syytösten syytä. Luopua omasta kiukustaan ja kiittäen vain pyrkiä rukoileen Jumalaltamme asiaan ratkaisua ja apua, ym... Ei helppoa, mutta itse koitan opetella sen.. uskoisin että se on Herrankin tahto meihin omiinsa nähden.

Sananl. 17:14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

[rita4]

Minäpä bongaan ihanan kiitosaiheen, ylistykseksi: Herrallemme, kun Hän niin ihmeelisesti johdattaa ja antaa löytää hyviä puolukka marikoita. Kun asuimme vielä etelässä, niin Herra silloinkin johdatti meidät paikkoihin, missä emme edes olisi osanneet kuvitellakaan olevan mustikoita, tai sieniä..Mutta nin vain oli kumpiakin ihan kivasti.

Ja nyt, täällä pohjanmaallla olemme katselleet puolukoita, mutta näytti jo siltä, että on vain kuin neva-alueita, tms. Mutta parisen päivää sitten mies lähti ajamaan yhtä metsäautotietä, ja mä kun en tykkää yhtään kulkea kaukana yleiseltä tieltä ja tielle oli ajettu sepeliä, niin tuntui, että, ne kivet hajottaa kohta auton renkaat..(Eräältä tutultani oli tielle ajettu sepeli hajottanut renkaan.) Mutta palatessamme sieltä kaukaa metsän sopukoista, huomasimme nevan kaltaisen alueen jossa oli puolukoita ja keräsimme niitä. Mutta se oli tosi moukkuista maastoa ja sain kinttuni todella kipeeksi, kun jalka kuin pyöri siinä epätasaisessa maastossa.

Noh tänään sit lähdimme sihen samaan paikkaan, mut siitä oli menny tukkirekka eteenpäin ja mies meinas, että jos se tulee takasin, niin mihinkäs siirrät auton tieltään ja sen takia ajoimme vieläkin kauemmas..Ja Vau! Siellä oli hiukka tasaisempaa kulkea ja vau..miten paljon puolukoita. Ois saatu vaikka ja kuinka paljon, mut oli vain 1 ämpäri mukana ja mun selkäni alko oireilla, samoin toi oikea jalka, joka meni pilalle -18 olleessa selkäleikkauksessa..Hermo ym vikaa.

On myöskin suuri kiitosaihe, kun automme syttyi palamaan ajaessa reilu viikko sitten ja pääsimme ulos ennen kuin se syttyi roihuamaan. Oli se niin hirveä kokemus. Vasta jälkeenpäin on tullut kuin traumoja, ei pahoja, mut kuitenkin, kun nyt vasta kuin tajuaa miten meille ois voinut käydä, jos auton ovet oiskin menny lukkoon ja ois jääty sisälle..Ja mietityttää, miksei kukaan löytäny siitä mitään vikaa, vaikka missä sitä käyettiin? Herra varjeli meidät; Kiitos siitä Herrallemme!!

[rita4]

Nyt on ainakin se kiitosaiheena, että saimme tänään viimeinkin ostettua uuden 2 istuttavan sohvan, kun muutossa annoimme meidän vanhan sohvan pois. Ja sain vaihdettua toisenlaiset kehykset elokuussa ostamiini silmälaseihin, joissa oli tosi heikot kehykset ja näyttäis siltä, että niiden linssiosakin oli jotain halpaa muovia, kun niihin aina tarttui pölyhiukaset ja muutenkin olivat aina likaiset. Mutta nyt on tukevat ja jännät väriä vaihtavat onkin nuo kehykset, osaksi kuin musta ja toisaalta violettia..

On ollut niin rankkaa kun auto paloi ja sen asian setviminen on vienyt meiltä mieheni kanssa voimat.. Mut se täytyy sanoa kiitoksena, että Herra on meitä auttanut ja jospa me siitä koettelemuksesta vielä selviämme.. On laittanut ainakin rukoilemaan.

Joh. 17:
8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-
10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.

12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.

15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

1. Tess. 5:18 Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

[rita4]

Niin, aattelin bongata jälleen kiitosaiheen. Meillä on mieheni kanssa molemmilla tietsikat temppuilleet jo jonkin aikaa ihan häiritsevästi. Joten päätimme, että vaihdamme windows 10, Linuxsiin. Ok. Mies käytti ensin eräällä tietsikkakorjaajalla ja sitä sitten opeteltiin käyttään. Ja tänään minä käytin oman koneeni hänellä ja se ei nyt sit mennytkään ihan niin nätisti kaikki, kuin miehelläni meni. Tai se vaihto onnistui kyllä ihan nappiin, mutta kun päästiin kotiin, niin se ei suostunutkaan meneen nettiin? Mies sitä koitti laittaa, kun sillä on kunnon sormet ja ymmärtää noiden asioiden päälle enemmän kuin minä. Ja kun oli kysymys läppäristä, niin en osaa sitä sen läppärin omaa hiirtä käyttää.

Nooh kulta sitä yritti ja yritti, kunnes lopulta soitti sille miehelle ja hän neuvoi puhelimen kautta, sekä etänäkin miestäni ja mies teki täällä mitä hän pyysi tekeen. Ja ei vain suostunu meneen nettiin? Jo oli se korjaajakin ihmeissään toisessa päässä. Hän kuitenkin päivitti rei'ittimen ja juttelivat 1½ tuntia kunnes se vihdoin suostui meneen nettiin. Mä täällä makkarissa pyysin Herraa auttaan jo, ja antaan sille miehelle taivaallista viisautta, niin että se saatais ratkaistua. Ja uskon vahvasti, että; Isä auttoi, kiitos siitä Hänelle!!

Ei ole sellaista asiaa, johon emme voisi pyytää Herraa auttamaan, koska Hän on Kaikkivaltias ja Hän kyllä osaa auttaa ihan missä asiassa tahansa meitä omiaan.