8 Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9 sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10 Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11 Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12 Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15 Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.
Laitoinpa tuon Jesajasta tähän, koska minusta siinä on ihania sanoja jokaiselle, joka on kuin jo uupunut huokaamisesta, tai joka epäilee, että Jumala olisi jo hänet ihan hyljännyt, koska ei koe saavansa edes rukousvastauksiakaan. Hän, sinunkin Jumalasi kutsui kerran sinut omakseen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja sen myötä sinulle kuin avattiin valtavat ja ihanat asiat elämääsi, koska siirryit kuninkaalliseen papistoon, Jumalan lapseksi ja perilliseksi. Eikö siinä jo nouse sydämeesi nöyrä kiitomieli! 
Minua ainakin aina kuin siunaa se ajatus ja tieto, että Jumala on valinnut minut omakseen jo ennenkuin edes olen syntynytkään ja koska Herra Jeesus kutsui minua 3 eri kertaa elämäni eri aikoina, niin kun Hän sitten sanoi minulle kerran, että; "Tämä on sitten sinun viimeinen kutsunpaikkasi, neljättä kertaa en enää sinua tule kutsumaan omakseni, pelastukseen!"
Niin se, mitä minulle silloin Herra puhui ja sanoi, niin tulen muistamaan sen hetken ja paikankin, jossa silloin olin juuri menossa, ..lopun elämääni, oli se niin voimakas, sekä selvä viesti minun henkeeni silloin. Koska puhuja oli sellainen, jolla on Valta vaikka estää pelastukseni, jos en haluakkaan tulla uskoon.. Kyllähän se pysäytti. 
Siitä lähti se Herran Jeesuksen etsiminen tosissaan, koska olinhan jo saanut Häneltä lisäaikaa, jatkoaikaa tehdä vielä parannus, kun olin jo katsonut kuolemaa silmästä silmään teholla, mutta Herra armahti minua vielä silloinkin ja sain jäädä eloon. "Jo siitä sydämeni kiittää Häntä ainiaan, koska ymmärrän, että; Jos silloin olisin kuollut, niin olisin kuollut uskosta osattomana, vain uskonnollisena, Luulo uskooni uskoen, että oon jo muka uskossa. Ilman Jeesuksen veren pesua sydämeeni ja silloin olisin ollut matkalla kadotukseen, en taivaaseen, ilman uskoontuloa."
Mutta kiitos Jumalalle, minä ymmärsin, että tarvitaan muutos, tarvitaan uskoontulo, parannuksen teko, ja Herra kyllä jelppi minua siinä asiassa mahtavasti; laittamalla erään pastorin rouvan kysymään minulta kauppareissullani, että; "r, oletko sinä uskossa?"Ei sen enempää, eikä myöskään yhtään vähempää, vain suora kysymys, joka poltteli mielessäni pitkään ja koin, raivoa, kun sellaista kehtaakin kysyä minulta, uskovalta.
Mut Herra tiesi, tietenkin, ettenhän minä ollut uudestisyntynyt uskova, vaan ja vain uskonnollinen, joka vain itsessäni kuvittelin jo olevani uskossa. Siitä alkoi minun uskoontuloon vievä prosessi, joka muuttui valinnaksi tulla uskoon saman vuoden lopussa. Mutta helppoa se ei ollut luulo uskovalle nöyrtyä ja tunnustaa tarvitsevansa muutoksen elämäänsä. Mutta kiitos Herralle, Hän pikku hiljaa valmisti minua monen vaikeankin asian kautta kääntymään ristinsä juurelle, ja polvistumaan eteensä, tarviten Häntä, Mestariani Jeesusta Kristusta, Poikaa Jumalan! Halleluja! 
Mieleeni nousi seuraava psalmi, jonka laitankin tähän;
Ps. 40:
12 Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
13 Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.
14 Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.
15 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
16 Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"
17 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"
18 Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.
Heimo Enbuska - 06 Rakkahin Jeesus
Tule Jeesuksen auttajan luokse-Seppo Kohvakka
