"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa" (Fil

[rita4]

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa" (Fil 4:4)
Jukka Hertell

Kirjeessään filippiläisille Paavali rohkaisee Filippin seurakuntaa iloitsemaan. Järjellisesti ajateltuna Paavalin antama kehotus epäilysten ja pelon keskellä elävälle seurakunnalle voi tuntua hieman oudolta. Mutta kehotus iloon ei ollut Paavalille mikään tyhjä fraasi, vaan hän tiesi mistä puhui, koska oli itsekin samassa asemassa.

Paavali ei kuitenkaan sanoessaan tarkoita ilolla sitä, mitä me ihmiset ilolla usein ymmärrämme. Monesti me ihmiset iloitsemme vain silloin, kun meillä menee elämässämme hyvin. Vaikeuksia kohdatessamme ilo on usein kaukana tai ainakin siltä tuntuu. Maallinen ilo on usein myös lyhytaikaista ja vaihtelee meidän tunteidemme mukaan.

Paavali ei myöskään tarkoita sitä, että meidän täytyisi itse ponnistella ilomme eteen, tai että meidän täytyisi teeskennellä aina iloista. Keskeisintä Paavalin kehotuksessa on ilo HERRASSA, eli se ilo, jonka yksin usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan meidän sydämissämme. Olosuhteista huolimatta, meillä Jumalan lapsina on aina mahdollisuus iloita kun muistamme, että Jeesus on ristillä voittanut kuoleman ja synnin vallan, eikä mikään valta voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassa.

Jeesus itse opettaa opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:20 seuraavaa: "Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa." Mainitussa jakeessa Jeesus kertoo, mikä tulisi olla meidän suurin ilon aiheemme.

Haluan tänä päivänä Paavalin tavoin rohkaista sinua sisareni ja veljeni iloitsemaan aina Herrassa, sillä ilo Herrassa on meidän väkevyytemme ja saamme huomata, että Jumalan armo ja rakkaus kantaa meitä eteenpäin meidän tunteistamme tai olosuhteistamme riippumatta kohti sitä toivoa, johon Jeesus itse on meidät kutsunut; iankaikkiseen elämään Hänen kanssaan.

[rita4]

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa"

Aattelimpa hiukan jutella tästä aiheesta. Minusta tässä on tosi tärkeitä asioita, joita ei sillai tule varmaankaan useinkaan ajateltua sen kummemmin edes. Niinpä; kuinka me jokainen haluammekaan kokea iloa ja olla hyvillä mielin, kukapa ei tahtoisi? Aivan kaikki..

Mutta onko tänä aikana ilosta ja siinä elämisestä, sen kokemisesta tehty kuin "pakkopullaa" onhan sitä pakkokin kokea iloa ja rauhaa, onnea ja voi kauheeta jos sit ei tunnukaan onnelliselta tai iloiselta mieli.. Niinpä niin? Aivan liian monet saattavat kokea asian noinkin. Ja maailmahan silloin jo melkeimpä kuin kaatuu niskaan ja eihän kai sitä sit enää ole edes uskossakaan ja on tainnut Jumalakin jo kääntää selkänsä..Onko tuttua? Luulempa että on meille monille tuttua.

Vaikeuksia kohdatessamme ilo on usein kaukana tai ainakin siltä tuntuu. Maallinen ilo on usein myös lyhytaikaista ja vaihtelee meidän tunteidemme mukaan.

Paavali ei myöskään tarkoita sitä, että meidän täytyisi itse ponnistella ilomme eteen, tai että meidän täytyisi teeskennellä aina iloista. Keskeisintä Paavalin kehotuksessa on ilo HERRASSA, eli se ilo, jonka yksin usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan meidän sydämissämme. Olosuhteista huolimatta, meillä Jumalan lapsina on aina mahdollisuus iloita kun muistamme, että Jeesus on ristillä voittanut kuoleman ja synnin vallan, eikä mikään valta voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassa.

Jeesus itse opettaa opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:20 seuraavaa: "Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa."

Olen nähnyt uskovia, jotka kuin koittavat olla aina iloisia ja aivankuin heillä ois jotain mukamas jotain kuin parempaa, kuin toisilla uskovilla, ja juuri sen takia, koska he ovat niin iloisia ja onnellisia. HM? No joo? Samalla täytyy surulla sanoa, että olen hyvin usein kuin kokenut: ettei se ilo olekkaan aitoa, vaan teeskentelyä, kuin vain yrittäen itse puristaa itsestään iloa esiin. Ja kyllä sen huomaa, ja kuin aistii..Tekoilo on ällöä. Se maistuu ja näyttää pahalta ja jokainen itse itsestään iloa puristava tekee siinä itsensä samalla, kuin pelleksi..Sanon suoraan; Ei kannata itse yrittää olla jotakin muuta kuin mitä on.

Jos olet surullinen, niin ole sitä, sillä ei [b]sinun tarvitse esittää mitään muuta, kuin sitä, mitä oikeastikin olet. Uskalla olla siis se sinä: oma itsesi, äläkä välitä mitä nuo muut sanoo, tai ajattelee.. Vain Jeesus on ainoa joka näkee syydämeesi ja tietää mitä siellä on ja Hän yksin voi meitä auttaa, lohduttaa ja vahvistaa, rohkaista..

Mutta annas olla, kun näille "aina iloisille" tulee vaikeuksia, surua, murhetta, sairautta, taloudellisia vaikeuksia, tms.. Niin he ovatkin yht'äkkiä, kuin: olisivat joutuneet maailman suurimpiin ongelmiin..epätoivoon..Mihin katosi se ilo? Eikö se ei kestänytkään, vaan katsoppas vain; tuleekin kapinaa ja kiukkua, Jumalankin syyttämistä ja jotkut saattavat alkaa hakea jopa kuin sitä toivoa ja iloa maailmasta ja sen antimista, ihmisistä, tms..

Mutta ei sitä sieltä löydy, vaan silloin vain kuin joutuu uskossaan: haaksirikkoon ja ehkä jopa lopulta luopuu elävästä Jumalastakin, ja silloin vain jääden; uskonnollisuuteen.. Joka onkin sitten; hyvin vaarallinen tila, kun siinä kuvittelee yhä olevansa uskossa, vaikka onkin jo siirtynyt sisään uskosta; askoon..Jäljellä on enää vain tottumus sekä totutut tavat, mutta elämä on kuollut..Ei olekkaan enää sitä sydämen uskoa Jeesukseen..

Maailmastakin voi toki saada iloa, mutta se ilo on vain kovin hetkellistä, siis hyvinkin pian katoavaa ja sitä iloa ei kannata etsiä, eikä kaivatakaan. Koska: se ei kestä.

Kuinka moni uskaltaa sanoa olevansa jopa iloinen, kun kohtaa vaikeuksia ja suruakin, niitä asioita, tilanteita, jotka vain voivat kasvattaa uskoamme ja joka myöskin vie samalla kuin nopeammin ja nopeammin vain meitä; polvistumaan sinne verisen Golgatan ristin juureen, rukoukseen..Kas, sieltä se oikea ilo vasta löytyykin, kun saa tehdä koko sydämellään parannusta sekä pyytää Herraa olemaan kanssaan ja auttamaan, vahvistamaan, johdattamaan tahtonsa mukaan meitä..Uskotko sen?

Jeesus kärsi ja kuoli, jotta meillä olisi kerran; se elämä ja iankaikkisuus Hänen luonaan taivaan ihanuudessa. Se on aitoa iloa kärsimyksenkin keskellä, kun tietää ettei se kärsimys ole lopullista, vaikka ehkä voi jopa kestää pitkäänkin. Vaan kerran kun kaiken vain päättää kestää Herran Jeesuksen avulla ja Hänen voimassaan, niin ja kun vain kuin jaksaa pysyä lähellä ristiä, niin... Silloin meillä on kerran ikuinen ilo taivaassa. Siitä kannattaa tavoitella ja siitä myöskin iloita, kun saa olla Jeesuksen omana. Koska Tärkeintä kaikessa on ja pitääkin olla se, että: Nimemme on kirjoitettuna Taivaassa; Elämän Kirjaan!

1. Piet. 4:
12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä [b]saisitte iloita ja riemuita.
14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.
15 Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;
16 mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.

[rita4]

Kirjeessään filippiläisille Paavali rohkaisee Filippin seurakuntaa iloitsemaan. Järjellisesti ajateltuna Paavalin antama kehotus epäilysten ja pelon keskellä elävälle seurakunnalle voi tuntua hieman oudolta. Mutta kehotus iloon ei ollut Paavalille mikään tyhjä fraasi, vaan hän tiesi mistä puhui, koska oli itsekin samassa asemassa.

Paavali ei kuitenkaan sanoessaan tarkoita ilolla sitä, mitä me ihmiset ilolla usein ymmärrämme. Monesti me ihmiset iloitsemme vain silloin, kun meillä menee elämässämme hyvin. Vaikeuksia kohdatessamme ilo on usein kaukana tai ainakin siltä tuntuu. Maallinen ilo on usein myös lyhytaikaista ja vaihtelee meidän tunteidemme mukaan.

Mitä on ilo? Ja mitä on, iloita Herrassamme, vaikka olosuhteet, tunteemme ja ehkä sairautemmekin vie kaikki ilon tunteet kauaksi..? Voiko uskova ihminen todella iloita, vaikka kaikki järjellämme ajatellen on yhtä kaukana ilonaiheista ja kiitolisuudesta, kuin itä on lännestä?

Sanon kokemuksen äänellä, että: Kyllä voi iloita! Se ilo vain ei olekaan sellaista iloa, tai siis sellaisia ns ilontunteita, kuin mitä me olemme mahdollisesti oppineet pitämään ainoastaan ilona elämässämme.

Oletko muuten koskaan pysähtynyt kuin miettimään sitä, että: Onko sinulla ollut; millaisia, tai miten paljon oikeita ilonhetkiä ja tuntemuksia ollut elämäsi aikana, sen jälkeen, kun sait tulla uskoon ja pelastua? Vai tuntuuko useimmiten, ettei Herra anna sinulle, kuin pelkkää tuskaa, murhetta, hädän leipää, tms kurjaa elämääsi? Me niin kovin harvoin, jos oikein koskaan pysähdymme miettimään sitä; Mikä on sitä oikeanlaista ja aitoa iloa ja kiitollisuutta sydämissämme ja sitä, joka myöskin kestää, ja pysyy, tulipa sitten, mitä tuleekin elämäämme, sekä se mahtava sydämen rauha, joka säilyy sydämissämme, vaikka kaikki kaatuisi edestämme ja mattokin vedettäisiin pois jalkojemme alta, ja kova myrsky yllättäisi, tai jopa erämaaaika kohtaisi, jossa Herra haluaa koetella meitä omiaan monin eri tavoin, itse kutakin, sillä tavalla, kuin Hän oikeaksi näkee ja kokee itse kunkin kohdalla, elämässä. Tai, jos vakava, ikävä sairaus, ero, millainen ero tapahtuma tahansa tapahtuisi, tai ihan hylkääminen, työttömyys, tms kohtaisi elämäämme..Niin kaataisiko se sinut ja veisi ehkä jopa halusi uskoa enää rakastavaan Jumalaan, tai Jeesuksenkan apuun? Mitä vastaat? Ole rehellinen itsellesi!

1. Piet. 4:12-14
Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

Ps. 2:11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Laitoin nuo pari Raamatunpaikkaa, jotka puhuvat ilosta Herran tahdon mukaan.

Se, joka sanoo ettei ole kokenut koetuksia, ns "hellettä uskossaan", vaan, että kaikki on mennyt suht' koht' kivasti ja ei koe, kuin tarvetta edes muuttua, eli kuolla lihansa tahdolle, tai maailmaan rakastumiselleenkaan, tai tehdä ns pesäeroa niistä kaikista houkutuksista, joita maailma mahdollisesti tuo tullessaan elämäämme? Siis: eikö siis ole minkäänlaista haluakaan, muutokseen uskossaan, eli; uudistumiseen..? Niin sanon nyt ehkä kovasti, mutta näkisin asian silloin näin, että; sellainen uskova ei elä lähellä todellista, oikeaa Jeesustakaan silloin, koska jokainen Herraa lähellä elävä, ristinsä juurella viipyvä, veren pesua sydämeensä; joka päivä tarvitseva, niin sellainen uskova, Herran oma; pakostakin joutuu myöskin erilaisiin koettelemuksiin, joissa tuo kallis uskonlahja koetellaan. Siis: ihmisen sydän ja se, ketä seuraat, ketä ja mitä rakastat, palvelet, jne.. Se on sitä lihan tahdon kuolettamista, sekä hiomista, jotta kulta puhdistuisi.

Onko elämäsi ja sydämesikin tilalle tullut se ns.kakkos jeesus ja kakkos evankeliumi, se toinen jeesus ja toinen evankeliumi, joka ei ole kuitenkaan ole se pelastava vapahtaja, eikä totuuteen johdattava sanakaan silloin. Vaan joka vie vain poispäin todellisesta, sekä ikuisesti elävästä Jumalan Pojasta; Jeesuksesta Kristuksesta, Jeesus Nasaretilaisesta, joka tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden ja että he pääsisivät kerran taivaan päärlyporteistakin sisälle; ikuiseen elämään sekä rauhaan ja iloon! Amen!

2. Kor. 11:
1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.
2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

Nyt on aika Herätä jo unestaan sekä poistua pois ns.mukavuusalueltaankin, sekä alkaa elää sekä pyrkiä ojentautumaan uskossaan niin, että: Herra Jeesus saa tulla ensimmäiseksi: kaikessa! Onko Jeesus Kristus, Poika Jumalan sydämesi ensimmäinen ajatus kun heräät ja viimeisenä sydämelläsi kun lähdet yövuoteellesi, sekä yölläkin, kun heräät, niin muistelet Häntä? Sekä onko Hän sinulle rakas, jotta voit hyvällä omallatunnolla vastata Hänelle kun Hän kysyy sinulta, että: "Rakastako sinä Minua enemmän kuin nuo kaikki muut..?" Niin silloin sinä voit sanoa Hänelle, totuuden mukaan; "Sinä tiedät Herra, että olet minulle rakas!" Mietithän tätä..

Laitan vielä tämän kauniin laulun meille tänne lopuksi: Sinun varaasi kaiken laitan. Tekstitetty.