Toisenlainen säkeistö

[rita4]

09.08.2018 08:30 (päivitetty 23:48)
JAAKKO PIRTTIAHO
IHMISEN KOKOISIA AJATUKSIA ELÄMÄSTÄ JA JUMALASTA. http://WWW.YKSINARMOSTA.FI
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
”Veljeni, iloitkaa siis Herrassa!” (Fil. 3:1)

Sisälläni on jo useita viikkoja soinut aika mollivoittoiset laulut. Kiitollisen mielen sijaan olen ollut täynnä ihmetystä, uupumusta, suuttumusta ja katkeruuttakin.

Itkuni keskeltä, jostain syvältä, olen kuulevinani toisenlaisen säkeistön. Se on hiljaista mutta päättäväisen vahvaa musiikkia. Se tuntuu soivan taukoamatta, vaikka vain harvoin havahdun kuulemaan sitä.

Yritän hiljentyä ja kuunnella sen sanoja. En saa niistä vielä oikein selvää mutta jo pelkkä musiikki on lempeän hoitavaa ja kuitenkin mahtipontista. Mitä enemmän kuuntelen, sitä voimakkaammin musiikki tuntuu soivan. Nyt ymmärrän – se suuntautuu itse Kaikkivaltiaalle. Se taitaa olla Jeesuksen Hengen laulua Isälle. Mahtipontisuus taitaa tulla siitä, että enkelit laulavat mukana. Samoin kaikki pyhät.

Voi kuinka haluaisin liittyä kuoroon mukaan. Alan hävetä viimeisten viikkojen laulujani; ne ovat olleet aivan toisenlaisia. Mutta tämä säkeistö huokuu luottamusta ja läheisyydestä kumpuavaa ylistystä.

Ja mikä kertosäe. Nousen seisomaan ja itken mukana. Jotenkin hometalot, kivut, vaikeat ihmissuhteet ja omat muut ongelmani unohtuvat mielestä. Voi kun osaisin useammin liittyä mukaan tähän ikiaikaiseen ja päättymättömään lauluun. Tämä musiikki taitaa soida kerran perillä?

[rita4]

Voisin melkeimpä yhtyä veljen sanoihin, sillä nyt minua on totisesti koeteltu ja välilä, surukseni täytyy myöntää, niin pinna on palanut nuorimmaiseni takia, joka haluaa kokeilla siipiään vasta 38 vuotiaana. Minunhan pitäisi äitinä olla kärsivälinen ja rakastava, lempeästi poikaani ohjaavakin, mutta niin ei vain ole käynyt.

Herra Jeesus armahtakoon minua kurjaa. Ei ole hyvä jos lapset elävät lähellämme, kuin ainakin pieninä ollessaan, sen olen joutunut itse tajuamaan, miten minun olisi jo ajat sitten pitänyt ohjata häntä itsenäiseen, sekä omaan elämän hallintaan. Mutta annoin hänen elää minusta riippuvaisena, kun en muka vain kuin raaskinut laittaa häntä elämään omilleen. Ja nyt sen totisesti olen joutunut nielemään, kun koitan ohjata aikuista miestä varovaisuuteen, harkitsemaan tekojaan, menojaan, jne.. Mutta turhaan!

On siis enää vain se yksi ja ainoa, sekä oikea turva, jolle voin kertoa huoleni ja pyytää Jeesusta auttamaan, sekä varjelemaan lastani pahoilta ihmisiltä, maailman raakuudelta, sekä kovuudelta, sekä synnin hurmioltakin. Hän, Herramme tahtoo auttaa, ja Hän ymmärtää meitä äitejäkin, jotka emme osaa irroittaa heistä, joiden puolesta niin paljon taistelimme puolustaessamme heitä, sekä ottaen lähellemme turvaan, jne..Saamme jättää heidät kaikki: Isän Jumalamme isolle Isän kämmenelle suojaan. Ja rukoilla heille pelastuksen armoa! Kiittäen Jumalaa heistä, kuin myöskin anoen Jeesuksen nimessä; heillekin etsikkoaikaa, sekä: heräämistä ymmärtämään, elämän rajallisuuskin.

Tahdommehan heidätkin taivaaseen. Rukous, kiittäen kaikesta jo etukäteen on kuin siunaisi heidät suojapeitteen alle suojaan maailman tarjonnalta, väärältä tieltä, sekä ottamaan vastaan pelastus heidänkin Vapahtajaltaan; Jeesukselta Kristukselta!! Amen! Kiitos Jeesus!!!

Hepr. 2:13...ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"