Kiitosta kaiutan

[rita4]

Tänä Herramme armon päivänä; tahdon jälleen kiitosta taivaisiin kaiuttaa! Hän kuulkoon pyhäkössään, kun Häntä ainoaa Auttajaa tahdon sydämestäni kiittää, sekä kunnioittaa, palvoa ja palvella ilolla ja riemulla.

On ollut aika rankkaa ja mielikin on ollut alamaissa, kun elämä koettelee ja särkeekin.. Voimatkin ovat olleet vähissä, melkein olemattomissa jo, kun vihollinen hyökkää ja koittaa masentaa, sekä tuhota kaiken sen hyvän, minkä Herra on rakkaudessaan antanut ja suonut. Mutta, niin kuin kaikki me Herran omat tiedämme, niin, meillä on Voittaja, läpi taivasten käynyt Jumalan Poika, Jeesus Kristus, joka kuulee rukoukset ja huokauksetkin, näkee kaiken ja tietää; mitä jaksamme ja mitä emme enää jaksa, osaa, pysty, kestä..

Olen nyt saanut ns voittoja ja iloakin kun ihmiset etsivät apua elämäänsä, sekä muutosta, pelastajaansa ja olen saanut olla kertomassa evankeliumin ihanaa uutista jo useamillekin maailman ihmiselle ja sen tähden erikoisesti onkin ylläni riehunut vihollisen aseet, koittaen murtaa ja särkeä, viedä voimat ja ilonkin, jotten jatkaisi ja jaksaisi.. Olen toki sen koko ajan tiedostanutkin, mistä hyökkäykset tulevat ja miksi, mutta ei siinä paljoa pieni ihminen sittenkään jaksa, osaa, kun on niin avuton ja voimatonkin, sittenkin, ja mitä se olisikaan; jos en haluaisi rukoilla, tutkia sanaa, hiljentyä, etsiä Herrani kasvoja sekä tahtoaan, jne..?! En jaksaisi, kestäisi, vaan olisin vieläkin enemmän palasina, rikki ja kuka tietää mitä olisikaan silloin elämäni ja uskonikaan?

Mutta tahdon kaiuttaa kiitosta taivaisiin, kun saan kuulla: miten Pyhä Henki ohjaa, neuvoo, puhuu ja jopa varoittaa, sekä kirkastaa sydämelleni Kristusta Jeesusta, ristiinnaulittua, mutta ylösnoussutta Vapahtajaani, Vapahtajaamme! Kiitos Jumalalle, hallelujaa!!

2. Kor. 4:
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,

9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Mun sydämeni laulaa

[rita4]

Paljon ois aihetta lapsella kiittää

Laitoin tuon mieleeni nousseen kiitoslaulun ja todellakin tahdon kiittää Isää uudesta armon vuodestamme, sekä siitä, että: eilinen ilta meni uuden koiramme kanssa niinkin hyvin. Pelkäsin jo entisten koirieni kokemuksesta, miten koira saattaa ns hyppiä seinille, kun raketteja ammutaan. Mutta oliko sitten lumipyryn vai minkä takia, niin ihmiset paukuttivatkin täällä todella vähän ja mitään ongelmaa ei tullut ja sessumme pysyi suht koht rauhallisena.

Aloitammeko rakkaat tämän vuoden kiitoksella?! Nyt jos koska meidän uskoamme tullaan kysymään ja sitä, että: pysymmekö Sanassa/totuudessa kiinni. Meitä koetellaan eri tavoin, väsymme, uuvumme, petymmekin, ym, mutta on hyvä vain pyrkiä antamaan aikaamme Jeesuksellemmekin: pysymällä huokauksin ja rukouksin lähellään, yhteydessään, niin ettei maailman tavat, houkutukset, tms, vie meitä pois rakkautensa läheisyydestä.

1. Tess. 3:
9 Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä!
10 Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.

11 Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja meidän Herramme Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne.
12 Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin meilläkin on teitä kohtaan,
13 vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.

[rita4]

Vaude!! Jess!! Kiitos Herralle!! Sydämessäni on valtava kiitosmieli taivaisiin, kun keskimmäinen poikani tuli auttaan mua monin eri tavoin remppahommissa ja käytti mua asioillakin ja sai samalla hoidettua tärkeitä asioita virastoissakin vielä, sekä hankittua punamultamaalia koiran kopin maalaamiseenkin, sekä nyt jopa käytyä mieheni kuolinpaikallakin tuolla metsässä. Kiitos Isä, olet Mahtavan ihana!!

Olen nyt laulanut paljon tätä laulua; Kristallivirta

[rita4]

Aattelin jo eilen tästä teille kirjoittaa, mutta olin jotenkin niin kamalan väsynyt, joten teen sen nyt; Jumalamme kunniaksi ja kiitokseksi!!

Tämä voi tuntua sinusta pieneltä ja vähäpätöiseltäkin asialta, josta kiittää taivaan Jumalaa, mutta minusta Ei ole minkäänlaista asiaa ihmiselämässä, jossa ei olisi myöskin aihetta kiitokseenkin. Myöskin niinä vaikeina ja synkkinäkin päivinämme. Kiitoksessa on aina mukana myöskin siunaus ja apu taivaasta!

Minulla lohkesi alhaalta muutama päivä sitten kuin iso pala hammasta ja säikähdinkin pikkasen sitä, kun pelkäsin että hammaskalustoni on alkanut haurastua, niin kuin se lääkäri pari kk sitten mulle sanoi, kun kävin yhden lohjenneen hampaan takia siellä ja se repi sen kylmästi silloin pois, vaikka.. Olen aivan varma, että sen ois voinut vielä pelastaa juuren päälle tehdyllä ns tekohampaalla, niin kuin mulle on muutama niitä aikoinaan tehtykin. Mutta ei, se oli silloin kuin vihasen oloinen nuori nainen, kuin oisin tullut häiritsemään häntä, tms?

Nooh, menin eilen sit hammaslääkäriin ja siellä olikin taas se sama nuori nainen lääkärinä kuin viimeksikin oli ja kerkisin hiljaa jo ajatella, että:"Noh sehän sit repii tonkin hampaan pois." Mutta se pala ei ollutkaan hammasta, vaan hammaskiveä. Ja sit jo aattelin, et; nyt se hermostuu kun aivan turhaan tulin sinne. Mutta ei?!!

Vaan se alkoikin putsata multa hammaskiveä muistakin hampaistani ja sanoi mulla olevan vahvan hammasluun vielä, kun siitä sille sanoin, että onko se jo menny hauraaksi, siis mun purukalustoni. Ohhoh! Ihan eri mieli kuin pari kk sitten? Ja sit se kysyy multa, että: Oonko huomannu, että ylhäällä on lohjennu hammas? Sanoin, etten ole huomannut ja kas vain se alkoikin paikata sitä ja antoi vielä lopuksi mulle uuden ajan elokuullekin tarkistusta ym varten; Ohhoh!

Mä kun jo kerkisin harmitella, kun oli taas se sama likka ja ettei se sit ollutkaan hammas joka lohkes vaan vain hammaskiveä ja huomasin laskevani kuinkahan paljon tääkin taas maksaa, kun rahaa ei ole liiaksi käytettävissä kuitenkaan. Mutta pois lähtiessäni ja saadessani todella mukavaa, ystävällistä kohteluakin ja sain hampaankin paikattua, joka ois kohta alkanu särkeä, niin mitäpä muuta voisinkaan sanoa, kuin, että: "Kiitos Jeesus, joka johdatit mut hammaslääkäriin noin ja sain kokea ystävällisyyttä, avun, sekä kuin se pimu ois halunnut korvata viime kertaisen tylyn käytöksensäkin mulle!" Herra yksin tietää, oliko niin?

Se oli Jumalan vaikuttamaa ja haluan uskoa muutenkin elämässäni siihen, että: Kaikella, aivan kaikella on sittenkin jokin tarkoitus ja katson taas pitkästä aikaa kuin uusin silmin ja luottaen Isän johdatukseen, apuunsa ym elämässäni ja asioissanikin, että: kaikki kääntyy vielä parhainpäin lopulta. Hän yksin tietää; mitä sydämeni odottaa ja kaipaa, tarvitsee, jne... Kiitti Isä; Olet Rakas!

2. Kor. 2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!

[rita4]

EXIT - Älä luovuta Aloitankin tällä laululla jota olen nyt kuunnellut todella paljon, koska se kuin valaa uskoa siihen, että kaikki voi vielä muuttua, tulla apu taivaasta. On ollut vähän turhankin paljon kaikenlaista ikävää, masennusta, murhetta, kipua ym.. Ja voimat ovat olleet aikalailla katkolla, kunnes päätin luovuttaa kaiken, aivan kaiken Herralleni ja koittaa vain luottaa sekä kuin jäädä Jumalan turvalliselle kämmenelle..

Pitää aina sanoa, että: "koitan, yritän", koska se ei ole tosta vain tehty, eikä päätettykään, ei todellakaan ole, vaan liha tahtoo lyödä hanttiin ja osaahan visukinttukin tehdä osuutensa.. Se on jatkuvaa kuin taistelua kun liha ja Henki taistelee toistensa kanssa ja miten lähellä sitten pyrimme elämään ristiä, olla parannuksessakin, niin siitäkin riippuu tosi paljon miten kestämme ja miten toimimme, mikä on suhteemme Jeesukseemme, jne..

Kukaan ei ole toistaan parempi, eikä pyhempikään, vaan meille kullekin on annettu ne meidän ihan omat taakkamme ja kiusauksemmekin, joista saamme jalon voiton vain ja ainoastaan kääntymällä omavoimaisuudestamme Herramme puoleen, polvistuen ristinsä juurelle, sekä rukoillen syntejämme anteeksi, niitäkin joita emme ehkä edes ymmärrä synniksi, eli veren pesua sydämiimme ja ajatuksiimmekin..

Noh kuitenkin tänään tapahtui sellainen asia, jonka koin hengessäni tulevan parannuksenteon siunauksena, kun vanhin poikani soitti minulle (milloinkahan onkaan viimeksi soittanut mulle ? Ehkä 5-6v sitten) ja lupasi tulla äitiä katsomaan ja tulikin ja viihtyikin ja sain halia lastani ja kuunnella huoliaan, ja käytti mua asioillakin.. Siis Aivan Upeeta; Kiitos siitä kaikesta Jumalallemme, joka siunasi mua surevaa äitiä vaikuttaen että poikani viimeinkin halusi itse tulla käymään, Vau!

Laitan vielä lopuksi tämän tosi paljon viime aikoina kuuntelemani ja laulamani laulun; Herra, kädelläsi (Virsi 517)

[rita4]

Tänään on ihana kiitosaihe taivaisiin monestakin syystä. Oli todella puhutteleva ja hyvä kokus ja jotenkin niin paljon tapahtui asioita, joita olen jo pitkään rukoillutkin ja ennen kaikkea koin rukousvastauksena asian, joka vahvisti sitä mihin suuntaan Herra tahtoo mua viedä.

Olen rukoilemalla rukoillut erään asian puolesta saamatta siihen minkäänlaista vastakaikua, vastausta. Mutta tänään koen saaneeni jonkinlaista suuntaa niihin asioihin joita olet pohtinut, kysellyt. Ei mitään ratkaisevaa, vaan suuntaa antavaa kuitenkin siitä, mikä on Isän tahto ja mikä on vain minun omaa tahtoani..

Koska olen nyt ollut Herran puhuttelussa pitkään juuri sen asian tiimoilta, koska mulla on niin voimakas Omatahto, joka ei kuin sittenkään tahdo suostua, alistua, nöyrtyä Isän, Jumalan tahtoon elämässäni. HM? Ja se on surettanutkin mua tosi paljon, mutta en pääse siitä yli, kuin vain yksin Jeesukseni avulla, voimassaan, en omassa voimassani, vaan olen kuin pallo jalassa sen asian suhteen, ja olen ollut jo kohta 7kk. Aivan liian kauan aikaa siis.

Uskon ja toivon, rukoilen sen kahleen viimeinkin katkeavan ja päättyvän, jotta pääsisin jo eteenkinpäin elämässäni, ja vapauteen. Tämä Raamatunpaikka nousee mieleeni tämän tästä;

Gal. 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Kiitos Herralle, joka antaa voimansa vapautua siitä kahleesta kokonaan ja iloiten kiitän siitä jo etukäteen; Kiitti Isä!!

[rita4]

Kiitosta tosiaankin kaiutan taivaisiin, kun meikäläinen on Herran armosta saanut tähän päivään mennessä olla 30v uskossa; kiitos siitä Herrallemme!

Ja kiitosta kaiutan myöskin, kun Herra varjeli ettei mökkimme jossa asumme (perikunnan omistama) palanut kun pistorasia oli oikosulussa ja melkein palanut mustaksi jo ennenkuin nuorin poikani sen huomasi ja alettiin selvittää, että mistä se haju ja sihinä oikein tulee. Vanhin poikani sit kävi viime torstaina vaihatamassa sen ja laiittoi sen nyt niin että pärjäämme siihen asti kunnes saan ja pystyn hankkiin sähkömiehen joka vetäisi lämminvesivaraajan jakorasiaan. Näin Herra pitää meistä omistaan hyvää huolta ja varjelee, kiitos siitä Isällemme, Hallleuja! Amen!

[rita4]

Ompa mahtavaa nyt olla koneella, kun poikani vaihtoi pöytäkoneen pois ja tilalle laitettiin läppärini ja siihen yhdisti kaiken tarvittavan. Sivutkin aukee todella nopeesti ja saan yhä katsella isolta näytöltä, Jes!!

Mulla oli pöytiksellä seiska ja kun sen tuki loppui viime kuussa, niin alkoi temppuilla ja en ota mitään riskejä. Tahon vaan olla kamalan arka uusiin juttuihin ja siksi siirsin tätä vaihtoa.

Olen ollut masentunut ja miettinyt elämääni ja miksi kaikki menee pyllylleen eikä onnistu mulla, niin tämä koneiden vaihto piristi mua tosi paljon ja poika laittoi mulle toisen stereon jolla kuunnella musaa läppäriltä ja kun se toimii bluetootilla, niin onhan helppoa.. Jes!

Ja eilisen takapakin (oksentelun ym) jälkeen on poikakin jo paremmassa kunnossa; kiitos Herralle!!

[rita4]

Korban - Sä olet Jeesus kallein aarteheni

Laitanpa tuon laulun, kun sydämestäni nousee nöyrä kiitollisuus Herrallemme, kun tahtoo auttaa jaksamaan vaivojani, sekä sain avun viimeinkin korviinikin ja sain antibiootit. Olen nyt juossut tk,sa korvani ja lopulta jo korvienikin takia 3x ja vain tippoja on määrätty, kun CRP (P-CRP) ei ollut kuin 5. Ja keskiviikkoinen lääkäri kaivoi vain korvani vereslihalle, mutta tämä lääkäri meinas ensin ettei tartte antibioottia, kunnes katsoi sillä tutkintalaitteellaan jotain värähtelyjä, tms ja toinen kipeämpi korva ei reagoinut mitenkään ja toinenkin vain hyvin vähän kuulemma. Ja sanoi sen olevankin välikorvan tulehdus, ei ruusu.. Liekö hyvä asia, kun oon pitäny sitä ruusuna, mutta sainpa viimeinkin lääkkeet jotka tehoaa; Kiitos Herralle siitä! Noi korvat, varsinkin toinen onkin tressanut jo kun kipu ei vaan lakkaa vaan lisääntyy vain.

Ja kiitosaihe on myöskin ollut mulle autottomalle, että olen joka kerta saanut kuskin kyyditseen mua rantsilaan asti (n. 30km/suunta). On kuitenkin kaikesta huolimatta niin paljon aihetta kiitokseen, kaikesta huolimatta; Kiitti Isä, halleluja, amen!

Kuuntelen juuri tätä kipaletta ja sekin sopii juuri tähän elämäni tilanteeseen aika hyvin..BOANERGES - Yhtä rakkauden sanaa (live)

[rita4]

Ps. 48:14 Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

Nyt täytyy myöntää etten tiedä miksi valitsin juuri tuon Raamatunpaikan, mutta joka tapauksessa sen nyt kuitenkin tahdon tähän laittaa.

Olen tässä hämmästynyt jo muutenkin siitä, miten Jumala johdattaa minua ja meitä jokaista tahtonsa mukaan ja sit vain kuin huomaa, että; "Hei tää juttuhan olikin ihan taivaasta tuotu, jotta mahdollisimman moni kuulisi evankeliumia ja pelastuisi." Vaikeasta asiasta muotoutuukin se, että pojan sairauden kautta/myötä ihmiset tulevat Herran puhuteltaviksi ja jos ymmärtävät kutsun ja Rakkauden joka kutsuu heitäkin omakseen, niin kääntyvät etsimään omakohtaista pelastustaan, sekä Pelastajaansa; Jeesusta Kristusta, Jumalan aino syntyistä Poikaa, meidän Herraamme, jolla on elämä itsessään sekä anteeksi anto veressään. Tuossa Golgatan keskimmäisen ristin veressään; Halleluja, Amen!

Nuorimmaiseni sairastui vakavasti sydämen laajentumaan ja kun siitä olen nyt kertonut sisaruksilleen, sekä isälleen, niin tajusin juuri, että se on noin tarkoitettu menevänkin, niin vakavasta asiasta kuin onkin kysymys, niin se puhuttelee, herättelee omaisiaan ja miettiin elämää ja sairauksia, sekä Jumalaakin, ainakin toivoisin sitä.

Olen saanut kertoa rukouksen merkityksestä, Jeesuksestakin ja kertoa evankeliumia heille tavalla, jota olen saanut sydämelleni. Ja kertoa miten Herra kutsuu nuorimmaistamme pelastukseenkin..Siis, mitäänhän ei tapahdu Herramme sitä sallimatta, ei mitään, ei tämäkään pojan sairaus. Vaan kaikella on syvempikin tarkoitus, joka kuin avautui minulle ja mietin sitä tossa äsken pitkään itsekseni.

Se samalla poistaa sitä pelkoa ja huolta menettää lapseni sairautensa myötä, koska olen kuin aitiopaikalla näkemässä ja seuraamassa miten Herra toimii ja miten ihmiset reagoivat kun kuulevat sairaudestaan. Se hätkähdytti mua kun sen tajusin..

Siitä nousee nöyrä kiitosmieli taivaisiin,miten hyvää huolta meistä ja omaisistammekin pidetään taivaasta! Kiitti Isä, oot Mahtava ja ihana! Jess!!

Ps. 68:19-20
Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela.Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.